maanantai 30. marraskuuta 2009

Maskuliini Turussa

Lauantaina Haiku pääsi purkamaan energiaa veljensä Nemon kanssa. Oli ihana nähdä Haiku niin rentona ja leikkisänä, juoksujen loppumisen jälkeen kun fiilikset on olleet vähän erilaiset vieraita koiria, etenkin uroksia kohtaan. (Pennuista Haiku sen sijaan tykkää, pari pentua ollaan nähty lenkillä ja Haiku haluaisi ilmeisesti adoptoida tms :D ) Tarkoitus oli treenata WT- juttuja Tuomarilan pelloilla, mutta kaikki pellot olivatkin käännetty tai vedenpaisumuksen vallassa. Tehtiinkin vain yksinkertaisia eteenlähetyksiä/malttiharjoitusta tienpätkällä. Haiku malttoi kohtuullisen hyvin olla "ihmisiksi", kerran vähän protestoi vinkumalla kun seurautin sitä ilman hihnaa kohti muistipaikkaa. Malttia oli jopa niin paljon, että pystyin harjoittelemaan "kuonon kääntöä" juuri oikeaan lähetyssuuntaan, eli istuttiin paikallaan nokka kohti dameja kunnes nenä näytti prikulleen oikeaan suuntaan, eikä vain rintamasuunta vähän sinne päin. Damit olivat aika lailla kasassa muistipaikalla, mutta Haiku ei vaihtanut kertaakaan, otti damit todella spontaanisti ja palautti laukaten tiputtelematta käteen.

Eilen oltiin whippettien matkassa Turun koiranäyttelyssä. Haiku ja veljensä Milo saivat H:n (hyvä), eli ei oltu oikein edustavia edustajia. Haiku käyttäytyi erinomaisesti, ei väistänyt tuomaria lainkaan, seisoi häntää heiluttaen koko ajan. Turhaan jännitin esittämistä, onhan se ennenkin mennyt hyvin! Haikun epäluulot milloin mitäkin kohtaan ovat vain tällä hetkellä niin pinnassa, että pelkäsin tytön haukkuvan tuomarille tms. Selvästi Haikulla on näyttelyistä vain positiivisia kokemuksia: siellä saa hengailla tuttujen rapsutettavanan ja saa paljon nakkia kun vähän seisoo paikallaan. Haikun arvostelussa sitä moitittiin hieman liian pitkä- ja raskasrunkoiseksi, kuono saisi olla täyttyneempi ja sukupuolileima selvempi. Liikkeet ja karva, takakulmaukset ja kaula saivat kehuja ja käytös oli kuulemma miellyttävää. Taitaa meidän näyttelyura olla aika lailla purkissa, vaikka näin olen sanonut jo ties kuinka monesti :P

Haiku sai tällä viikolla koittavien 2v. synttärien kunniaksi uuden kevythäkin, joka oli Turussa mukana ja osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Sinne mahtuu n. kaksi tolleria omistaja-amatsoonin lisäksi, joten tervetuloa vaan Haikun toverit majoittumaan :)

torstai 26. marraskuuta 2009

Sisäliikuntaa

Agilitytreenit on kyllä todellinen pelastus tämän pimeyden ja sateen keskellä- pääsee ihan sisätiloihin harrastamaan! Haiku tuntuu tykkäävän koko ajan enemmän agilitysta, käytännössä ei tarvitsisi juuri lainkaan palkkausta kun pelkkä tekeminen on niin hauskaa!

Maanantaina tehtiin ensin lyhyempää rataa, jossa oli perushyppyjen lisäki A-este, pituueste ja pussi. Haiku tykkää kaikista muista agiesteistä paitsi keinusta, joten A ja pussikin mentiin TÄYSIÄ. Pituusestettä ei olla juuri nähty, mutta se ei menoa haitannut. Kontaktiesteillä alastulokontakti saattaa välillä unohtua, niin kävi tälläkin kertaa alkuun. Rehellisesti sanoen kontaktit on Haikulle opetettu erittäin huonosti, pitäisi vieläkin tehdä paljon hihnassa läpimenoja namialustan kera- ilman hihnaa Haiku ryntää esteen ohi namialustalle. Vauhtia hillitsemällä saan yleensä kontaktin onnistumaan, ja toisella yrityksellä sainkin ooodota- huudolla Haikun ottamaan kunnon alastulokontaktin Aalla- "oppikirjamainen suoritus" oli ohjaajan kommentti radasta :) Jeejee :)

Pidempi rata, muistaakseni 14 estettä, oli paikoin vähän sähläystä. Haiku vaatii joissakin tilanteissa vielä hirmu pitkälle viedyt ohjaukset eli ei ihan aina osaa hakea rataa edessään, mikä tietysti voi johtua myös omista puutteelisista vartaloavuistani. Tämä yhdistettynä vauhtiin ja tiukkiin käännöksiin johtaa välillä tilanteisiin, joissa kumpikaan meistä ei enää oikein tiedä missä mennään. Selkeät yksittäiset esteet, kuten nyt vaikka A ja putki, Haiku osaa hakea todella kaukaa itse.

Keinu on edelleen jännä juttu. Haikun "keinu-ura" alkoi kun se hyppäsi itse keinuun ja säikähti kolahdusta. Tätä tässä sitten korjaillaan... aina puolessa välissä alkaa jännittämään, houkuttelemalla tulee kuitenkin jo melko reippaasti loppuun asti.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Hillitty Haiku

Viikonloppuna treenailtiin Haikun kanssa kaksistaan Pohjanmaalla. Perjantaina tein kotipelloilla lähinnä malttitreeniä helppojen, lyhyiden linjojen muodossa. Seurautin Haikua vapaana muistipaikalle, minne jätettiin damit, sitten seurautus lähetyspaikalle ja lähetykset muistipaikalle. Seuraavaksi jätin Haikun lähetyspaikalle, kävelin itse kohti muistipaikkaa ja heitin dameja sinne. Haikun juoksujen jälkeinen mielentila on oikeastaan aivan täydellinen tällaiseen treeniin: se ei käy ollenkaan kuumana ja malttaa odottaa ja seurata niin kuin pitää, mutta innostuu kuitenkin dameista sen verran, että treenit on sille hauskoja.

Lauantaina sain yllättäen kassillisen vaakkuja, joista on ollut ampujan kanssa puhetta joskus kesällä :D Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina kotiin päin niin ajoissa, että oltaisiin ehditty treenata porukalla ja hyödyntää vaakut, mutta pommiin nukkumisen seurauksena suunnitelmat ei ihan toteutuneet. Päätinkin treenata yksinäni ennen ajomatkaa, jotta saatiin edes jotain tehtyä valoisan aikaan sekä tietenkin hyödynnettyä vaakut.

Tein ensin Haikulle kuuden vaakun hakuruudun motivoituna heinikkoiselle niitylle, jossa kasvoi harvakseltaan puita. Maasto oli erittäin helppo ja alue pieni, mikä oli varmaan ihan hyvä juttu parin kuukauden riistatauon jälkeen. Haiku lähti innolla ruutuun, mutta arpoi vähän aikaa ekalla vaakulla ("ai näitäkö mun pitää taas kantaa..."). Seuraavat vaakut nousivat jo nopeammin ja ruutu tyhjeni nopeasti, mutta melko vähäisellä innolla. Lenkkeilimme hetken metsässä, minkä jälkeen tein Haikulle linjoja vaakuilla. Lopuksi heittelin ihan paukkuja ja kannustin Haikua kovasti sen palauttaessa, jolloin se laukkasi reippaasti luokse. Ote vaakuista parani tällä "vauhditustreenillä" noin 100%, Haiku otti vaakut syvemmällä otteella kuin varmaan koskaan ennen. Ajattelin, että tähän intoon on hyvä lopettaa, ja jäti vaakut metsään. (Kamalaa tuhlausta, mutta kun meillä ei edelleenkään ole pakastinta, enkä viitsinyt sunnuntaina lähteä töihin vain vaakkuja pakastamaan.) Lähdin kävelemään kohti autoa, Haiku jäi metsän reunaan pyörimään ja käveltyäni parisen sataa metriä Haiku juoksi perääni yksi vaakku suussaan- nämä jäi! :)

Haiku on tosiaan melkoisen masentuneen oloinen, mutta se nyt on tuttua aiempien juoksujen jälkeen. Ensi sunnuntaina olisi Turun koiranäyttely, saa nähdä millaisen perässä raahattavan mursun siellä esitän.

Haikun oikeuksia on nyt reilun viikon ajan rajoitettu. Haiku on nukkunut pitkään sängyssä, ei koko yötä mutta aina käväissyt siellä. Nyt yksi sängyssä nukkujista alkoi hermostua karvoihin ja hiekkaan lakanoissa siinä määrin, että Haikulle on sallittua hypätä sänkyyn vain kun päiväpeitto on päällä. Iltaisin Haiku kuikuilee sängyn vieressä, mutta kun sille osoittaa "omaa paikkaa"(lattiatyynyä tai kevythäkkiä, missä Haiku myös mielellään nukkuu), se menee sinne mukisematta. Öisin se sen sijaan tulee vielä sänkyyn, ja heittäytyy selälleen veltoksi kun sitä yrittää komentaa alas. Kiero tolleri... "Mummolassa" ja töissä Haiku ottaa vahingon takaisin ja nukkuu estotta sängyssä kuin sängyssä.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Me <3 agility

Eilen päästiin piitkän tauon jälkeen agilityyn, ihanaa! Pelot ympäri hallia kaahaavasta koirasta osoittautuivat turhiksi, Haiku käyttäytyi vallan hyvin. Ohjaajallekin selittelin ennen meidän vuoroa, että tuskin me mitään osataan, tällä voi olla vähän liikaa virtaa jne... mutta menikin paremmin kuin ikinä! Ongelmana on lähinnä maltti tässäkin lajissa, Haiku varastaa todella herkästi lähdössä kun se on niin innoissaan, aivan tärisee lähtöpaikalla. Tätä täytyy reenata & reenata. Hankalaksi asian tekee se, että Haiku yleensä ehtii jo hypätä yhden esteen yli ennen kuin pysäytän sen eli ehtii saada palkinnon karkaamisestaan. En tiedä uskaltaako tuolle nyt kamalasti alkaa eitä karjumaan vaikka itse ehtisi väliinkin ennen hyppyä...toisaalta laji on Haikulle niin hauska, että tokkopa se tuommoisesta olisi moksiskaan.

Tehtiin yksinkertaista hyppy- ja putkirataa, jossa ideana olivat tiukat käännöksen putkesta hypyille sekä parin hypyn jälkeinen valssikäännös takaisin putkeen. Haiku oli huimasta vauhdistaan huolimatta erittäin hyvin kuulolla, ja kun itse vain ennakoin käskyissä ja omissa liikkeissäni riittävästi, sujui tosi hyvin. Ohjaaja kehui Haikua oikein hyväksi agilitykoiraksi, eikä ainakaan eilen kehdannut kovasti haukkua ohjaajan suoritustakaan :D

Ainoa vaikeus oli suorassa linjassa olevat hypyt, kun Haiku on vasemmalla puolellani. Toko- liimautuminen vasempaan kylkeeni selvästi häiritsee- Haiku pyrkii esteiden välissä minua kohti, kun ei vielä niin hyvin osaa itse hakea esteitä. Kun Haiku on oikealla puolellani, tätä ongelmaa ei ole.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Back on Track, toivottavasti

Juoksut ohi! Pari viikkoa itse juoksuja, kaksi viikkoa karanteenia, edessä määrittelemätön aika alavireisyyttä...

Tänään treenailtiin Joannan, Milon, Aleksin ja Kailin kanssa WT- juttuja Vantaalla. Treenit menivät Haikun osalta hyvin. Haiku pysyi yllättävän hyvin hallinnassa ne hetket, kun uskalsin kokeilla pitää sitä ilman hihnaa- tokotreenit tuottaneet tulosta? Haikun markkeeraukset olivat oikein hyviä, palautukset suoria ja vauhdikkaita eikä tyttö vaihtanut damia kertaakaan muistipaikalla. Jesh! Ilahduttavaa oli myös se, ettei Haiku piipannut juuri lainkaan eikä häiriintynyt muitten koirien tekemisestä. Loppukesästä vesitreeneissä tuppasi Haiku kuumentumaan, nyt vire oli juuri sopiva alusta loppuun.

Ensin teimme eteenlähetyksiä muistipaikalle (=muutama puu ja puska pellon päädyssä) n. 100 metrin päästä. Toisena harjoituksena olivat markkeeraukset muistipaikan eteen. Koirat lähetettiin toisesta suunnasta muistipaikalle, matkan varrella oli kahden ojan ylitys. Lopuksi teimme vielä A:n ja K:n kanssa vähän monimutkaisemman harjoituksen. Ensin vietiin tutulle muistipaikalle damit koirien kanssa. Sitten katsottiin markkeeraus 90 asteen kulmassa lähetyspaikasta. Tämän jälkeen lähetettiin toinen koira muistipaikalle noutoon, minkä jälkeen toinen koira pääsi hakemaan markkeerauksen. Tämä oli ainoa harjoitus, jossa Haikulla oli hieman muistipaikka hakusessa, eli markkeeraus häiritsi sitä selvästi kun yritin lähettää sitä eteen. Seurautin Haikua hetken matkaa kohti muistipaikkaa, uusi lähetys ja lamppu syttyi Haikun aivoissa- ai niin TUOLLAKIN oli dameja. Eteen- käskyä on treenattu vasta niin vähän aikaa, ettei se selvästikään ole vielä ihan vahvimmasta päästä. Kailin haettua vuorollaan ensin muistipaikkadamin muisti Haiku sen sijaan markkeerauksen erinomaisesti ja juoksi luvan saatuaan suoraan damille.

Yksikseni olen alkanut treenaamaan hieman sivulle lähetyksiä, ekana vuorossa vasemmalle lähetys. Sarin neuvoma harjoitus on ollut käytössä. Jätän Haikun paikalle, menen jonkin matkan päähän koiran eteen seisomaan, heitän damin koirasta 90 asteen kulmassa vasemmalle, annan käsimerkin ja sanon "vasen". Haiku on ollut melko ihmeissään tästä- ai että saa mennä, vaikka käsky ei olekaan vapaa, hae, eteen tai muuta tuttua. Käskyä seuraa aina ensin pieni nytkähdys damin suuntaan, kysyvä katse minuun ja toisella rohkaisulla uskaltaa vasta lähteä :)

Olen ajatellut ilmoittaa Haikun tammikuun lopulle tokokokeeseen. Alunperin tavoitteena oli yrittää tämän vuoden puolella, mutta paikalla makuu on vieläkin niin vaikeaa, etten viitsi riskeerata. Malttia on syksyn aikana tullut lisää n. 100%, mutta vielä tarvittaisiin vähän lisää.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Same old

Juoksuja takana kaksi viikkoa, onneksi tämäkin lysti loppuu pian... Haiku on viettänyt melko lailla koti-/sohvakoiran elämää tämän ajan ja kovin on ollut oloonsa tyytyväinen, kunhan vain pääsee riittävän monta kertaa päivässä remmilenkille haistelemaan Munkin seudun kaikkien koirien hajuja. Joskus tämä haistelutarve voi yllättää aamuyöllä, mikä saa omistajan jälleen muistamaan sen leikkausvaihtoehdon asian hoitamiseksi.

Pari kertaa olen tehnyt lyhyen tokotreenin. Namit sentään kiinnostaa sen verran, että jotakin viitsii tehdä, mutta lelulla palkkaaminen menee kyllä hukkaan: saisi olla aikamoinen jonglööri että saisi Haikun kiinnostumaan tennispallosta tms. kun vaihtoehtona on Ne Hajut.

Lauantaina tehtiin Sarin kanssa lyhyt treeni Nemolle ja Haikulle. Nemo teki ensin Haikun ollessa visusti autossa, mutta joutui kuitenkin seuraamaan oman suorituksensa jälkeen hurmaavan siskonsa treeniä puuhun sidottuna. Voi Nemo- parkaa! Haikua ei sen sijaan Nemo kiinnostanut tippaakaan, damit sen sijaan kyllä! Ei voi kuin ihmetellä sitä damien ihanuutta, vrt mikä tahansa muu "lelu" Haikun tämänhetkisessä mielentilassa. Tein max 50 metristä eteenlähetyksiä muistipaikalle, mitkä sujuivat vaihtelevasti. Välillä Haiku unohti mihin piti mennä jääden puoliväliin ihmettelemään, mutta kun kävin itse nostelemassa dameja muistipaikalla, muisti Haiku taas painella suoraa sinne. Tutulla treenipaikalla työpaikan viereisellä pellolla pitemmätkin linjat sujuvat jo hyvin, kun muistipaikka on Haikulle niin vahva.

Teimme myös markkeerauksia ojan yli pitkään heinikkoon. Vaikka matkaa oli vain n.50 metriä, osoittautui harjoitus mukavan haastavaksi. Heinikko hämäsi molempia koiria yllättävän paljon. Lyhyemmällä matkalla Haiku markkeerasi paljon paremmin kuin viimeksi ojan yli treenatessa, mutta heti kun matka kasvoi tuli hieman vaikeuksia: Haiku juoksi suorassa linjassa tiettyyn pisteeseen, josta aloitti haun, sen sijaan että olisi juossut 10-20 metriä eteenpäin kohti damia heinikossa. Haku pysyi kuitenkin melko pienellä alueella, eli kyllä Haikulla joku muistikuva aina oli damin sijainnista. Hyvä harjoitus!