Menoja

Haiku vietti viisi päivää hoidossa Sarin, Jaakon ja veljensä Nemon luona kun me ihmiset lomailtiin Lontoossa. Ekaa "vahtivuoroyötä" lukuunottamatta Haiku oli viihtynyt ja käyttäytynyt hyvin- tai ainakin näin meille on kerrottu ;) Haiku ja Nemo tulevat erinomaisesti toimeen.

Viime viikonloppu vietettiin Evijärvellä, jossa Haiku "joutui" taas hengailemaan Turre- pennun kanssa. Muutaman aiemman tapaamisen aikana ilmennyt vastenmielisyys pentua kohtaan oli kadonnut ja Haiku leikki innoissaan Turren kanssa. Haiku antoi myös tasoitusta pienelle heittäytymällä selälleen, jotta Turre pääsi oikein antaumuksella roikkumaan Haikun korvissa ja läpsimään Haikua tassulla kuonolle. Launtaina Haiku oli mukana metsänistutuksessa, jonne matkattiin koko sakki traktorin peräkärryllä. Haiku oli coolisti, oli varmaan vähän samanlaista kyytiä kuin moottoriveneessä, missä tyttö myös viihtyy :) Ekat tunnit metsässä Haiku sai vaellella vapanaa, mutta kun puuha vain jatkui alkoi veri vetää liikaa pelloille lintujen ja hirvien hajuille ja korvat menivät kiinni. Sunnuntaina Haikua ei enää huolittu mukaan metsäpuuhiin :P Mökille ehdittiin myös ja uimaan lämpimään veteen. Haiku kahlaili paljon enemmän itsekseen kuin viime kesänä ja meni reippaasti molskahtaen kepin perään uudesta kaislikkorannasta mökin takana.

Ennen lomaa ehdittiin tehdä eka verijälki. Vuorokauden vanha max 500 metrin avo- tyyppinen jälki oli tosi riistarikkaassa maastossa, jäljen vieressä oli useita hirven***koja. Haiku jäljesti ajoittain hyvin, mutta jouduin palauttamaan sen useaan otteeseen jäljelle kun muut hajut veti eri urille. Täytyy aloittaa treenit vähän helpommissa maastoissa jotta jälkiuskollisuus -toivottavasti- taas palaa mieleen. Myös Jennin whippetit pääsivät verijäljille ja varsinkin Lune oli varsinainen kyky tuoreella jäljellä! Myös Sumu jäljesti sille tehdyn vuodokauden vanhan jäljen kulmineen tarkasti. Ollaan toisella varasijalla Miehikkälän mejä- kokeeseen, toivon kovasti että päästään.

Viikonlopun tokokoitoksiin ollaan yritetty treenata. Loman jälkeen tuntui että yhteistyö oli ihan kateissa mutta eilen jo alkoi tuntua tutummalta tuo touhu. Perjantaina olisi myös harjoitustaipparit eli puuhaa riittää.

Tottelevaisuuspossuni

Ensinnäkin ilmoitettakoon, että Haiku on nyt virallisesti ylipainoinen ja virallisesti laihdutuskuurilla. Näin helppoa se on lihottaa koira. Ah hormonit. Ruokkijoilla saattaa olla myös osuutta asiaan. Nyt täytyy vaan juosta ja uida tosi paljon että kehdataan olla.

Viime viikonloppuna oltiin EKY:n K9:n mestrauuskilpailut, eli erittäin epäviralliset möllikisat aglityssa ja tokossa. Tokon alokasluokassa oli peräti kolme kilpailevaa koirakkoa, ja sijoituttiin toisiksi. Palkinnoksi saatiin ruokasäkki :) Taidankin vastedes osallistua tällaisiin pikkukisoihin, paremmat mahikset saada palkintoja ;)

Itse suoritus oli samaan tyyliin, noh, vaihteleva kuin aiemmat kilpailusuorituksetkin. Harmittaa tuo paikallamakuu, Haiku meni taas vasta toisesta käskystä maahan. Nyt tarttis reenata rivissä oloa, anyone? Seuraaminen kytkettynä meni kai vähän paremmin kuin viimeksi, mutta taisin myös antaa pari ylimääräistä käskyä. Vapaana seuraaminen oli hortoilua erityisesti käännöksissä, mutta jotenkin siitäkin selvittiin karkaamatta... Seuraaminen oli huonoa myös jättävissä liikkeissä. Maahan meno oli mallikas, seisomisessa Haiku haisteli maata ja otti pari sivuaskelta! Hypyssä ennakoi istumisen. Luoksetulo meni nappiin, ei kosketusta jalkaani.

Haisteleminen on siis ongelma, jota yritetään työstää. Puolustukseksi sanottakoon, että ainakin pari koiraa haisteli myöhemmin agilityradalla juuri samaa kohtaa, mitä Haiku seisomisliikkeessä. Kentillä nyt vaan on hajuja ja tämän asian kanssa pitäisi opetella olemaan. Uskalsin riehuttaa Haikua vähän enemmän kuin aiemmin liikkeiden välillä ja tuntui ehkä vähän parantavan keskittymistä?

Agilityradat menivät melko huolimattomaan tyyliin ja tästä voidaan syyttää ohjaajaa. Haiku oli kyllä varmaan myös melko väsynyt/ylikierroksilla kun oltiin kisoissa lopulta aamukymmenestä kolmeen. Hauskaa oli silti ja Haiku nautti selvästi hengailusta tuttujen koirien ja tyyppien seurassa. Viikonloppuna tein Haikun kanssa vielä pikavisiitin Pohjanmaalle, missä Turre- poika oli kasvanut kovasti.

Tässä vielä möllitokopisteet arkistoon:
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makuu 9
3. Seuraaminen kytkettynä 8
4. Liikkeestä seisominen 7,5
5. Liikkeestä maahan meno 9
6. Luoksetulo 10
7. Seuraaminen vapaana 7
8. Estehyppy 9,5
9. Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 172p

Ylämäki alamäki

Touhuttu on taas paljon. Reilu viikko sitten lähdettiin Jennin ja Lunen kanssa päähänpistosta mölliagilityyn Vantaan Ojankoon. Ilta ol hauska ja koirat vauhdissa. Muutamaa pikkuvirhettä (oma ohjausvirhe molempien starttien alussa, pari kontaktivirhettä ja yksi pudotus) lukuunottamatta radat menivät todella hyvin ja Haiku oli erittäin hyvin ohjattavissa. Radan ihanneaika oli 62 s mutta me päästeltiin 37 ja 39 sekuntiin. En ole itse hetkeen juossut noin kovaa.

Uimakausi avattiin viime sunnuntaina toukokuun toinen päivä Nuuksiossa Nemon kanssa. Haiku oli innosta sekaisin ja tutuista löllörannoistakin mentiin uimaan molskahtaen.

Taipparitreenit etenee. Pari viikkoa sitten tehtiin treeneissä vaakkuruutua, mikä meni plörinäksi. Houkuttelemalla Haiku kyllä alkoi tyhjentää ruutua, mutta vastenmielisiä vaakut olivat pitkän tauon jälkeen. Viime sunnuntaina sen sijaan vaakut tulivat maalta ja vedestä ilman ongelmia ja huokaisin pitkään ja syvään helpotuksesta. Ehdin jo ajatella että koko viime kesän riistatreenaus oli turhaa. Pupua ei olla vielä päästy näkemään. Kaninnahkadamilla vedetty treenijälki meni hyvin lukuunottamatta riemukierroksia ja ravistelua- Haikun mielestä "kestokani" on paras lelu ikinä! Anninan ehdotuksesta olen siirtänyt kanin nyt meidän tokopalkkausleluksi ja noudettavana on vain oikeita pupuja, niin kuin viime kesänäkin. Kestokani on ainoa esine, mitä Haiku ei millään haluaisi palauttaa minulle.

Tämän viikon taipparitreenit olivat oikein hyödylliset. Treeneissä oli kumivene ja uimaan meno oli alkuun haastavaa vieraasta, upottavasta rannasta. Kun Haiku saatiin veteen alkoivat noudot sujua ja into kasvaa. Positiivista oli, ettei vene kuitenkaan ollut se kynnyskysymys, vaan vieras ranta. Pyhänä lupauksena mennään tänä kesänä joka viikko uuteen rantaan uimaan! Taippareista en tiedä, kun paukkuarkuusasia on vielä ihan auki. Mikäli Haiku ei pääse paukkukammostaan yli on turha edes kuvitella taippareita tänä kesänä, vaikka muuten treenit etenesikin halutusti. Uimaan menoon otan nyt käyttöön erillisen käskyn, jota eilen treenailinkin Rajasaaren helpolla biitsirannalla. Tarkoitus olisi siis saada Haiku menemään veteen vaikkei siellä olisi noudettavaa. Taipparitreeneissä tehtiin vesileikkien lisäksi noutoja maalla rannan suuntaisesti, mikä oli erittäin hyvää häiriötreeniä. Kovasti lähti Haikun pää kääntymään vettä ja venettä kohti, mutta tehtävistä suoriuduttiin silti hyvin.

Sari hommasi meille taas yhteisiä vaakkuja pakkasen täyteen, joten ei ole ainakaan riistapulasta kiinni meidän edistyminen!