Tollon töitä

Pitkästä aikaa

2010-09-11T05:59:00.000-07:00

Niin kuin arvelinkin, alkoi blogin päivitystahti hiipua kun syky lähestyi ja uudet työt. Työkiireistä huolimatta ollaan kyllä treenailtu kohtuullisen ahkerasti ja puuhailtu kaikenlaista.

Haikun veli Nemo oli meillä elokuussa viikon hoidossa. Yhteiselo sujui rauhallisesti ja agilitya käytiin vähän harrastamassa molempien koirien kanssa.

Tokoa ollaan treenattu Annina N:n vinkkien mukaan. Lisäksi ollaan oltu Tolleriyhdistyksen järjestämässä koulutuksessa, jossa meitä opasti huippuhyvä Jessica Swaljung. Anninan ja Jessican avustuksella ollaan nyt siinä pisteessä, että kisastarttiakin voisi harkita. Kunnollista seuraamista ollaan siis yritetty saada kasaan ja nyt on jo useammat kimppatreenit menneet tosi hyvin. Aloitettiin Uudenmaan Noutajien kilpailevaan tähtäävien ryhmässä, missä saamme loistavaa häiriötreeniä ja myös hyvää palautetta omiin "pakkoliikkeisiini". UMN:n kurssilla on myös sivuttu vaikeampien luokkien liikkeitä, mikä on tervetullutta herättelyä. Viime viikolla kurssilla uutuutena tuli tunnistusnouto. Haiku rakastaa keppejä, joten sekä puisen noutokapulan että tunnistusnoutopalikan kanssa saadaan tehdä pitkään töitä pureskelun häivyttämiseksi. Ihanaa on se, että Haiku tuntuu tykkäävän tokoilusta kovasti. Seuraaminenkin on nyt innokasta.

Noutopuuhia ollaan kokeiltu pienimuotoisesti Sarin ja Nemon kanssa. Yllätys oli suuri, kun pari viikkoa sitten Haiku näki pupun toista kertaa tänä kesänä. Pupu tuli kuin vanhalta tekijältä ja Haiku teki useamman ylimääräisenkin noudon pupulla, kun Nemo ei heti innostunut aiheesta. Myös pieni vaakkuruutu tyhjeni mukavasti. Tällä viikolla teimme pupulla jäljen, ja Haiku jäljesti superreippaasti tuoden pupun spontaanisti minulle. Joskus sitä yllättyy positiivisestikin ;P

Agilitya ollaan harrastettu hupimielessä 1-2 kertaa viikossa. Talvitreenipaikka on vielä hakusessa. Keinulle siedätys on edennyt loistavasti.

Tollot treenaa

2010-07-26T00:07:00.000-07:00

Viime torstaina ehdittiin viiden tollerin ja yhden kultaisen kokoonpanolla treenaamaan noutoja Luukin suunnalle. Treenit olivat tosi hyvät ja monipuoliset. Ensin koeteltiin damimalttia. Koira jätettiin paikalle ja käytiin itse viemässä dami eteen. Sitten haettiin koira ja mentiin yhdessä hakemaan dami, lopuksi vielä ojennettiin se jonossa seuraavalle. Koira ei saanut koskea damiin. Tein harjoituksen ilman hihnaa ja se onnistui todella hyvin siinä mielessä, että Haiku ei karannut damille. Meillä ei ole varsinaista nomeseuraamiskäskyä olemassa, mutten halua tokon seuraa- käskyä sotkea tähän lajiin. Tällä kertaa Haiku pysyi "nätisti"- ja "odota"- käskyillä nätisti mukana.

Seuraavaksi tehtiin markkeerauksia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Haikulle vähän pidempää matkaa, mutta noutovälineenä käytetty siipidami (= dami, johon on kiinnitetty linnunsiipi) osoittautui haasteeksi. Ei olla juuri koskaan treenattu siipidameilla, vain dameilla ja kokonaisilla linnuilla. Haikua tämä omituinen kapine kiinnosti ihan liikaa, ja se jäi nyppimään ja omimaan siipeä. Tein pari pitoharjoitusta ja palautusta lyhyeltä matkalta, jotta tyttö tajusi saavansa palkkaa tämän ihanuuden palauttamisesta. Jenni P. ehdotti, että kokeillaan markkeerausta niin, että Haikun yhä omiessa hän kieltää koiraa, enkä minä. Tämä osoittautui todella hyväksi ideaksi! Heitto, Haiku markkeerasi hyvin, ja siipidamilla taas pientä nyppimistä- Jenni P. karjaisi, Haiku lopetti nyppimisen ja palautti suoraan minulle. Jenni P:n mukaan Haikun ilme oli näkemisen arvoinen :D Saatiin siis yllätettyä Haiku täydellisesti ja kun pasmat menivät riittävän sekaisin alkoi mammalle palauttaminen kiinnostaa. Viimeinen markkeeraus meni loistavasti, vaikka Haiku vähän aikaa mallailikin damia suuhunsa.

Tajusin tuon harjoituksen myötä taas, ettei Haikullekaan voi uusia asioita ottaa noin äkkiarvaamatta ja olettaa sen toimivan. Vaikka se on aikuinen koira, pitäisi aina muistaa uuden asian kanssa helpottaa harjoitusta alkuun- kun on uusi noutoesine, pitää itse harjoituksen olla helppo.

Koirat pääsivät "välitunnille" uimaan ja riehumaan mutaiseen lampeen. Lopuksi näytin Haikulle vähän vaakkua, jota kantoi palkan saadessaan siivestä. Olisin saanut varmaan reippaamman otteen riehuttamalla, mutten uskaltanut, kun oli aiemmin nyppinyt siipeä.

Haikun noutokapulan noutoa olen treenannut sisällä. Olen lisännyt perusnoutoon istumisen eteen ja pidennetään pikku hiljaa kapulan pitoaikaa.

Lisää!

2010-07-22T00:11:00.001-07:00

Päivittelen nyt hurjan tiheästi, eiköhän tämä tästä tasaannu kun syksy ja kiireet alkaa...

Eilen lähdettiin lyhyellä varoitusajalla treenaamaan tokoa Lauran ja Capon sekä Marikan ja Telman kanssa. Capo on Haikun ystävä-howavart pennusta asti ja Telma Capon sisko. Treenasimme hiekkaparkkipaikalla, jossa oli ihan mukavasti häiriötä. Ensin teimme paikkamakuun rivissä. Haiku oli hieman levoton, haukotteli ja vaihtoi lonkkaa enemmän kuin tavallisesti, mutta meni kuitenkin ekasta käskystä maahan ja pysyi siellä. Treenin lopuksi teimme vielä aivan lyhyen paikkamakuun rivissä ja tämäkin sujui hyvin. Haiku on nyt kolmissa viimeisissä treeneissä mennyt ekasta maahan rivissä, mutta maahanmeno on hieman hidas.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään kummoista, mutten voinut vastustaa kiusausta kun kerrankin oli mahdollisuus saada kommentteja mm. seuraamiseen. Haikukin oli aivan innoissaan ja esitti parastaan liikkeestä maahanmenossa. Tämän jälkeen teimme seuraamiskaaviot Marikan toimiessa liikkurina sekä hihnassa että ilman hihnaa. Ensin kannustin Haikua kovasti, mutta toinen pätkä mentiin hipihiljaa. Seuraaminen oli tällöin hieman löysempää, mutta kuitenkin kuulemma ihan ok. Käännöksemme ovat selvästi parantuneet ja Haiku tekee täyskäännökset tällä hetkellä melko terävästi (toisin kuin ohjaaja, joka ei ihan aina osaa kääntyä siististi. :P)) Nyt ei hetkeen treenata noin pitkää pätkää.

Hyviä huomiota saimme paljon ja nyt taas huomasin, kuinka tärkeää on/olisi päästä treenaamaan tokoa jonkun valvovan silmän alle. Käännöksiä tai muita "tapahtumia" seuraamisen kuluessa ei tarvitse tehdä sillä sekunnilla kuin liikkuri sanoo. Tämä oli hyvä muistutus.

Edistystä

2010-07-20T22:59:00.001-07:00

Pari viikkoa ollaan pidetty tokotreeneistä taukoa helteen takia. Pyrkimyksenäni on muutenkin pitää treenit tästedes riittävän lyhyinä. Haiku kyllä yleensä jaksaa pitkänkin treenin hyväsää vireessä, mutta tuntuu että vanhoissa liikkeissä pienempi hinkkaus riittäisi. Eilen oltiin tollereiden kimppatreeneissä peräti 40 minuuttia ja lopetin varmaankin juuri siinä rajalla- Haiku alkoi jo vähän väsähtää lelun noutamiseen. Aina pitäisi tajuta lopettaa parhaassa vireessä.

Paikallamakuu Kelmin ja Samun välissä sujui hyvin. Maahan Haiku meni ekasta, mistä kehuin ennen kuin jätin koiran. Hyvin Haiku pysyi vaikka vierustovereita käytiin välillä palkkaamassa.

Tein eri mittaisia seuraamispätkiä ja kehuin kovasti Haikua ääneen epäsäännöllisesti. Tällä tavoin saatiin pitkiäkin pätkiä hyvää seuraamista. Seurautin myös loivia kaarroksia vasemmalle ja oikealle, ja hyvin Haiku pysyi hereillä. Tein myös muutamia liikkeestä maahan menoja, jotka sujuivat loistavasti. Liikkeestä seisomista helpotin käsimerkillä, ja saatiinkin paljon napakampia pysähtymisiä kuin löperöt koepysähdykset. Täytyy hetki treenata tuolla tavoin helpotetusti, koska Haiku selvästi tarvitsee avun kunnolliseen pysähdykseen. Tein myös muutaman liikkeen pätkiä nopeilla liikkeestä toiseen siirtymisillä ja kontakti ja into säilyivät hyvin pelkällä kehupalkalla.

Lopuksi treenailtiin hieman kaukokäskyjä. Tällä hetkellä etäisyys on huikea metri. Haiku tekee nyt istu-maahan-istu- siirtymät aina oikealla tekniikalla, joten hiljalleen vain yritetään kasvattaa matkaa. Haiku saa tällä hetkellä palkan kaikista siirtymistä, ettei kyllästyisi tuohon sinänsä yksitoikkoiseen liikkeeseen. Viimeisenä tein muutaman toiston alkeellista luoksetulon pysähtymistä tekniikkana lelun heitto, käskynä stop. Haiku oli innoissaan kun pääsi leikkimään kissapallollaan kun Samu ja Kelmi joutuivat vain katselemaan :) Treeni sujui hyvin ja parilla viimeisillä toistoilla sain Haikun pysähtymään hieman ennen heittoa.

Noutaa sittenkin!

2010-07-16T00:00:00.000-07:00

Pitkästä aikaa suurin "läpimurto" tapahtui keskiviikon noutotreeneissä Solvallassa. Siipiveikot Samu & Kelmi sekä Haiku saivat nautiskella järjettömän lämpimästä lampivedestä. Muuten metsässä oli ihan siedettävän lämmin, puusto suojasi meitä paahtavalta helteeltä. Jenni P. suunnitteli motivoidun vesiohjauksen pienen lahdenpoukaman yli, uintimatkaa oli ehkä 40 m yhteen suuntaan. Henkka oli vastarannlla asettamassa damin rantaveteen. Ennen lähetystä koiralle vietiin dami aiemmin treenatulle muistipaikalle rantaviivan suuntaisesti. Itse vein damin Haikun kanssa, en uskaltanut riskeerata ja jättää tässä vaiheessa kovin jo kierroksilla käyvää koiraa veden ääreen yksin. Motivointi vastarannalta, koiran lähetys ja katso: Haiku ui koko matkan! Olin ihan äimänä, koska matka oli ainakin kaksinkertainen Haikun aiempiin "pitkiin" uintimatkoihin verrattuna. Keskivaiheilla Haiku hieman poikkesi linjalta kun rannalle jääneet kaverit haukkuivat mutta kannustuksella jatkoi uimista oikeaan suuntaan. Vastarannalla Haiku nousi maihin, mikä ei ollut tehtävässä tarkoitus, mutta motivoinnilla otti kuitenkin damin. Hetken Haiku pyöriskeli damin kanssa kaislikossa, mutta "tänne", "hae" ja "uimaan" riittävän monta kertaa toistettuna tuottivat tulosta ja kaislikosta veteen tuli Haiku- tyttö siipidami suussaan. Olin todella ihmeissäni ja ylpeä Haikusta! Varmasti kasvatti kovasti itseluottamusta kun uskalsi lähteä noin pitkälle uintimatkalle. Lisäksi palautus maalta veteen oli aivan uutta Haikulle, mutta tajusi se :) Uimaan- käsky auttoi ehkä tässä(kin) tilanteessa.

Muuten Haikulla oli palautusongelmia maalta, koska meille uusi juttu, muovinen vesidami oli näköjään liian ihana suoraan palautettavaksi. :P Vesityön onnistuminen ylitti kuitenkin pienet pettymykset.

Agilityssa keinu kiinnostaa Haikua tällä hetkellä ihan liikaa. Se saattaa lähteä kaartamaan aivan yksinkertaisessa ohjauksessa ohi oikean esteen kohti keinua. Kai se nyt on kiva paikka kun sieltä saa ylen määrin herkkua. :P Ihanaa tietysti, että kammosta on päästy jo näin paljon yli. Eilen Haiku teki ensimmäistä kertaa itsenäisiä "kiikutuksia" eikä näyttänyt hirvittävän.

Agilitii!

2010-07-13T04:14:00.000-07:00

Täytyy nyt vain iloita Haikun osaamisesta ja innosta agilityn suhteen. Viime viikolla tehtiin mukavan kinkkistä rataa ja Haiku oli erinomaisesti ohjattavissa. Ekaa kertaa sain Haikun menemään radalla siististi kepeille- yleensä vauhtia on ollut tuttuun tyyliin liikaa eikä Haiku osaa vielä hakea itse keppejä radan osana.

Eilen lähdin puoli kymmeneltä treenaamaan yksikseni vapaalle vuorolle ja lämpötila oli tuolloinkin vielä 26 astetta. Tyhjällä kentällä oli kuitenkin hyvä treenata hetki rauhassa meille vaikeita juttuja eli keppejä niin, että ohjaan Haiku oikealla puolellani, sekä keinua. Jostain syystä Haikun on tosi vaikea pujotella "väärin päin" kun ollaan niin pitkään treenattu enimmäkseen vain toista puolta. Keinu meni ihan ok. Oikeastaan Haiku alkaa jo vähän liiankin innokkaasti hakeutua keinulle, kun sieltä saa niin hyvin nameja. Täytyy vahtia ettei se pääse loikkaamaan yksin keinulle ja rämäyttämään sitä alas. Lyhyiden treenien jälkeen Haiku pääsi uimaan lähes tyhjään Rajasaareen ja kävi hakemassa kaukaa lumpeenlehtiä ja pieniä risuja, kunhan nautiskeli uimisesta.

Noutaako vai ei, kas siinä pulma

2010-07-12T03:33:00.000-07:00

Noutamaan on päästy taas monenlaisia juttuja. Viime viikolla päästiin vihdoin Siipiveikkojen junnujen ja meidän omien sisarusten yhteistreeneihin. Paikalla oli myös vuoden tauon jälkeen Haikun sisko April Emmin kanssa. Haikulla on hyvä muisti, koska se oli aivan innoissaan Emmin tapaamisesta- Aprilin kanssa niillä on viileähköt välit edelleen :P Treenasimme WT- tyyliin tokojuttuja teemalla maltti. Näistä tehtävistä Haiku suoriutui hyvin. Ainoastaan siipidamin tuominen käteeni aiheutti kiihtymisen nollasta sataan ja peruasento unohtui. Lopuksi vedettiin n. 50 metrin suorat jäljet kilon painoisella kestokanilla. Epäilin Haikun palauttamista, koska omalla kestokanillamme ollaan lähinnä riehuttu nyt keväästä asti. Haiku kuitenkin jäljesti reippaasti ja palautti lähes suoraan minulle, vain pieni ihmettelyhetki vaadittiin n. 10 metriä edessäni.

Lauantaina ajeltiin Sarin ja Nemon sekä Emmin ja Aprilin kanssa Lappeenrantaan Saimasille treenaamaan ja iltaa istumaan. Puitteet ja sää olivat mitä parhaimmat. Vietettiin päivää Saimasten rantatontilla ja koirat uivat & uivat. Ihanaa oli nähdä sisarusten uimariemua, Haikukin ui ilman noudettavaa moneen otteeseen.

Treenattiin taipparien omaisesti koira kerrallaan. Markku oli mukana ampumassa haulikolla. Haikulle päädyttiin ampumaan ennen vesinoutoa hiljaisempi paukku, vaikka alunperin ajattelin ettei sille kannattaisi ampua mitään. Haiku reagoi laukaukseen pienellä viiveellä ja lähti kirmailemaan rantametsään, mutta kunniakierroksen jälkeen sain sen hallintaan ja teimme vesinoudot lokilla pienen matkan päästä ampumapaikasta. Noudot vedestä sujuivat ihan hyvin eikä laukaus tässä vaiheessa vaivannut Haikua liikaa. Vaakkuruudussa sen sijaan Haiku oli aivan outo, lähti lähetyksestä ruutuun, kävi haistelemassa joitakin vaakkuja ja lopulta päätyi vain syömään heinää ja karkasi autoille muiden koirien luo. Toki ollaan treenattu tänä keväänä ja kesänä riistalla hyvin vähän, mutta luulen kumminkin tuon laukauksen painaneen Haikun mieltä ja sen olleen syynä täysin olemattomaan suoritukseen. Lopuksi oikealla kanilla vedetyn jäljen Haiku jäljesti kahdesti todella siististi, muttei ottanut kania jäljen päästä. Nostatin sillä kania ja hyvin nihkeästi nosti kania minulle parista karvasta.

Kaikista sisaruksista (Super-Daisya lukuunottamatta) kyllä huomasi riistatreenin puutteen. Nemo teki kuitenkin hienon hakuruudun vaakuilla, ehkä parhaan mitä olen Nemolta nähnyt. Kaikki sisarukset tekivät hienot vesityöt!

Sinänsä olen positiivisesti yllättynyt, että Haiku kykeni vesityöhön laukauksen jälkeen. Riistatreenin puutteestahan ei voi syyttää kuin itseään, ja viime kesänä Haiku toimi kaikella riistalla loistavasti... jotenkin on vaan taipparitreenimotivaatio ollut alhaalla, kun ei sinne kokeeseen tänä kesänä kuitenkaan kannata mennä tuosta paukkuasiasta johtuen. Täytyy nyt vain tsempata.

Saimasilla ihana aamuherätykseni oli Haikun molempien vanhempien Damin ja Esterin hyppääminen viereeni sänkyyn- Haiku sen sijaan oli hyökännyt Iinan kainaloon ja järkyttänyt Daisyn röyhkeällä käytöksellään.

Kesäkuulumisia

2010-07-07T00:37:00.000-07:00

Haiku vietti "kesälomaa" Pohjanmaalla reilut kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon Haiku oli äitillä ja isällä ja Turrella hoidossa ja me koirattomina kaupungissa. Toinen viikko sitten lomailtiin mekin Pohjanmaalla Lehtimäellä, Lapualla ja Evijärvellä. Haiku sai uida niin paljon kuin halusi ja paljonhan se ui. Turre- pennun kanssa se paini aamusta iltaan. Haikun hermoja tässä suhteessa ei voi kuin ihailla, tosi hyvin se jaksaa Turren perässä/kaulassa/korvissa roikkumisen. Haiku kohtasi loman aikana myös siilin, vahti tomerasti veneitä, varasti hillomunkkeja ja metrilakua, kiipesi lähes pystysuoria parven portaita sujuvasti ylös-alas, varasti raakoja perunoita ja hautasi ne metsään, hautasi lähes kaikki muutkin saamansa herkut metsään, paimensi uivia ihmisiä, varasti bikinit, haki vedestä damia ja lelua ehkä 1000 kertaa, haki veneestä heitettyjä dameja muutaman kerran... niin ja opetteli noutamaan puista noutokapulaa! Ihan tarpeeksi yhdelle tollerille hommia parille viikolle! Laihtuikin Haiku vähän, mikä ei ole ihme jos painitreenit jatkuivat aamusta iltaan lähes joka päivä.

Lomaviikolla käytiin myös herättämässä hilpeyttä Kokkolan tokokokeessa. Olisi ehkä voinut tajuta kokeilemattakin, ettei mökkiintyneen koiran kanssa kannata kokeilla onneaan. Haiku oli aivan outo, ihan kuin huumattu. Paikallamakuu meni nollille taas kolmoiskäskyn takia, samoin vapaana seuraaminen hieman liian "vapaan" seuraamisen takia, kun Haiku teki sievän kaarroksen toimitsijateltan kohdalla. En kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tuomari Piritta Pärssinen oli oikein mukava, ja sanoi että Haikusta kyllä paikoin näkee että se osaa oikein hyvin. Tänään sen huomio oli vain jossain ihan muualla... Toivottavasti tämä oli tokouramme pohjanoteeraus.

Pisteet vielä muistoksi tästäkin retkestä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 0
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno 7,5
Luoksetulo 10
Seisominen 6
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 7
Yht. 100p, ALO3

Eilen mentiin ekaa kertaa PK- seudun tollereiden kimppatokotreeneihin ja katso: Haiku oli loistava tokokoira! Melkein suoraan autosta mentiin paikkamakuuriviin, Haiku meni ekalla käskyllä maahan ja makasi siellä vaikka kaksi muuta koiraa vierestä lähtivät. Tein lyhyitä seuraamisia, pari liikkeestä maahan menoa ja luoksetulon. Palkkasin toki, mutta silti: miten voi koira olla noin erilainen virallisissa kokeissa ja lähes vastaavassa tilanteessa, vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa? No, ainakin Haiku yhä tykkää tokoilla.

ALO1!

2010-06-17T00:46:00.000-07:00

Yksi tavoite saavutettu, tästä on hyvä jatkaa! Eilen Munkkiniemessä järjestetyssä Springerspanielien toko-kokeessa saimme ekan ALO1- tuloksen kehnohkosta seuraamisesta huolimatta. Seuraavia kokeita ei ole vielä varsinaisesti kiikarissa, mutta yrityksenä olisi saada vielä pari noita ykkösiä kesän/syksyn aikan. Nyt alamme treenaamaan myös avoimen luokan liikkeitä, jottei touhu käy liian yksitoikkoiseksi.

Ylipäätään jäi hyvä fiilis, vaikka Haiku on kyllä yhä hämmentynyt koetilanteessa ja seuraaminen on ihan jotain muuta kuin treeneissä. Tuomari Hannele Pörsti oli melko sotilaallinen ja liikkeestä toiseen edettiin kuin juna ilman taukoja, mikä oli meille ihan uusi juttu. Ei mitään virittelyjä vaan suoraa toimintaa :D

Pisteet ja kommentit:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 10
Seuraaminen taluttimessa 7
Seuraaminen taluttimetta 6
Maahanmeno 8 (kaksoiskäsky liikkeelle lähdettäessä)
Luoksetulo 9 (Haiku hieman hidasti edessäni)
Seisominen 8 (hieman hidas pysähtyminen, oletan)
Estehyppy 9 (Haiku haisteli estettä hypyn jälkeen :)
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 165p, ALO1, 2. sija

Kyllä hauskaa olla pittää!

2010-06-08T03:19:00.000-07:00

Eilen möllitokoiltiin Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Malminkartanossa. Tarkoitus oli mennä hankkimaan mukava kisamainen kokemus Haikulle ja siinä onnistuttiin. Kenttä on Haikulle tuttu pennusta asti ja kun paikalla oli enimmäkseen noutajamaisen mukavia koiria oli Haiku melko rentoutunut ennen suoritusta. Paikallamakuu meni nyt nappiin, mistä olen hirmu iloinen! Meni siis maahan ekalla käskyllä ja pysyi siellä vaikka ainakin kaksi koiraa lähti jolkottelemaan. Itse olin niin innosta soikea että aloin kehumaan Haikua ennen tuomarin kiitosta, mutta siitä ei möllityyliin rokotettu.

Yksilösuoritukset oli alokasluokassa jaettu kahteen ryhmään ja suoritettiin liikkeitä melko pienellä alueella samaan aikaan toisen ryhmän koirakon kanssa. Ekaksi jättävät, luoksetulo ja hyppy. Haiku tykkää kamalasti hypystä ja virittelin sitä ennen kehään menoa kyselemällä missä hyppy? Tämä taisi olla vähän liikaa- tuloksena yli-iloinen koira, joka karkasi hetkeksi kehänauhojen yli ja meinasi myös heti kehään päästyään juosta esteelle... Napakka "ei" ja Haiku tuli yhtä iloisena takaisin. :D Likkeet meni ihan ok, paria kauneusvirhettä lukuunottamatta. Erityisen iloinen olen siitä, ettei Haiku ennakoinut mitään käskyä. Tuomari oli oikein tyytyväinen yhteistyöhömme ja kehui kovasti asennettani koiraan, mikä oli siis ylitsevuotavaisen iloinen :D

Seuraamiset toisessa kehässä menivät huonosti. Häiriötä oli kyllä sietämättömän paljon, pullakioski kehän vieressä, pienen kehän toisessa laidassa toisen koiran suoritus, takana skeittiramppi skeittaajineen... Silti olen tosi tyytyväinen noihin lyhyempiin liikkeisiin ja Haiku fiilikseen. Arvostelu oli hitusen löysää, mutta seuraamisia lukuunottamatta kympit ja ysit olivat omasta mielestänikin ansaitut, niin hyvä fiilis Haikulla oli. Pisteitä tuli sataseitsämänkymmentä-jotakin. Yllätys oli silti suuri kun palkintojenjaossa sijoituttiin kolmansiksi luokastamme :) Haiku sai ruokapussin ja meinasi syödä palkintoruusukkeen.

Aikalisä

2010-06-01T04:46:00.000-07:00

Viime viikolla taisi tulla vedettyä vähän överiksi tämän koiraharrastuksen kanssa ja sitä myöten tulee myös elämää pidempi blogivuodatus... opinpahan ainakin kantapään kautta (voiko muutenkin oppia?), että lepoakin tarvitsee sekä koira että ihminen joskus. Kalenteria ei tarvitse tunkea ihan täyteen.

Meillä oli siis puuhakas viikonloppu, ei tosin kovin tuloksekas :D Perjantain harjoitustaippareissa Inkoossa Haiku haki molemmat lokit vedestä käytännössä pakotettuna. Outo on koiran mieli, kun treeneissä uiminen ja noutaminen on siisteintä ikinä ja se todella haluaa mennä uimaan vaikka joskus vähän jännittäisikin. Koemaisessa tilanteessa sama koira lähtee haistelemaan maata poispäin rannasta kun lokki lentää. Kielsin (l. karjaisin EI) ja käskin Haikun sivulle, ja tällä tavoin kieltämällä kaiken muun toiminnan ja kannustamalla uimaan onnistuivat vesinoudot. Kovin mukavaa tuo ei varmasti koiralle ollut, mutta toisaalta ei nyt selvästi ylitsepääsemätöntäkään, toisin kuin viime kesän taippareissa. Jos Haiku olisi ollut ihan kauhuissaan, se ei varmasti olisi mennyt uimaan. Joku siinä tilanteessa vaan sitä jännittää, koska suorittamisesta puuttuu kaikki ilo. Venetreeniä, venetreeniä.

Tämän jälkeen hakuruudusta Haiku ei tuonut yhtään varista, ei sitten millään. Tällaista ei ole ikinä tapahtunut, mutta taisi olla tuo "väkisin uitto" niin suuri ponnistus, että Haiku oli liian hämmentynyt. Tämän jälkeen testattiin ampumista, vesinoutoihin ei siis ammuttu. Haikun paukkuarkuus vaikuttaisi liittyvän tuohon taipparitilanteeseen, missä se näkee ampujan ja on muutenkin jännää. Ennen vuoroamme kuuntelimme nimittäin lähes yhtä kovaa kuuluvat Nemon laukaukset n. 100 metrin päässä näkemättä ketään, eikä Haiku ahdistunut juuri lainkaan. Koirallani on siis taipparikammo? :P No, eipä tarvitse tänä kesänä kuvitellakaan taippareita tuon ampumisen takia. Myös mejäkokeisiin osallistuminen mietityttää kovasti, koska en ole ollenkaan varma läpäiseekö Haiku enää laukauksensietoa. Jälkeen päin ajateltuna oli tyhmää ampua Haikulle kun oli selvästi stressaantunut jo valmiiksi tuosta vesinoudosta. :(

Nyt siis otetaan näiden ammuskelulajien suhteen kunnon aikalisä. En halua pilata Haikun intoa noutamiseen saati uimiseen viemällä sitä liian aikaisin taas liian jännittävään tilanteeseen. Tuo vesinoutojen onnistuminen paineen alla oli jo 100% parannus viime kesään!

Viikonlopun tokokokeet sitten...lauantaina koepaikalle mennessä Haiku oli ahdistuneen oloinen ja halusi kovasti takaisin autoon turvaan, mitä ei ole ikinä tapahtunut vieraissa paikoissa/koiratapahtumissa. Tulkitsin tämän niin, että edellisillan ikävät muistot painoivat vielä ja Haiku pelkäsi uusia laukauksia tms. Rentoutui kuitenkin aika paljon ennen suoritustamme kun hengailtiin toisen tollerin ja omistajansa kanssa. Suuri ongelma joka toistuu näköjään kokeesta toiseen on se, ettei Haiku mene käskystä maahan rivissä vaikka tätä on treenattu, tosin vain tuttujen koirien kanssa. Jouduin antamaan kolme käskyä ja muutoin täydellinen paikkamakuu meni nollille. Samoin luoksetulossa Haiku jäi kököttämään paikoilleen istumaan ja tuijottamaan haukkuvaa koiraa metsässä kentän vieressä, kolmannella sivulle- käskyllä tuli nätisti luokse... Tuomari oli onneksi tosi kannustava ja yhteistyöstäkin saimme kasin. Sanoi, että Haiku selvästi osaa mutta tänään otti liikaa häiriötä.

Tässä pisteet:

Lauantai 29.5. Inkoo, tuomari Pernilla Tallberg
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikkamakuu 0 (kolme käskyä)
3. Seuraaminen kytkettynä 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta 6
5. Maahanmeno 0 (istui)
6. Luoksetulo 0 (kolme käskyä)
7. Seisominen 6 (hiipi, ennakoi istu- käskyn?)
8. Estehyppy 8 (haisteli estettä hypyn jälkeen, ennakoi istu- käskyn?)
9. Kokonaisvaikutus 8
Yht. 87 p, ALO0
Loppujen lopuksi ei tuo nyt niin huonosti mennyt, kytkettynä seuraamisestakin 8,5!

Sunnuntai 30.5. Helsinki, tuomari Pirkko Bellaoui
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikkamakuu 6 (2 käskyä maahan, 3 nousemiseen, tuomari ei tainnut kuulla...)
3. Seuraaminen kytkettynä 6
4. Seuraaminen taluttimetta 5
5. Maahanmeno 6 (kaksoiskäsky, löperö seuraaminen)
6. Luoksetulo 9 (hidasti pari metriä ennen minua hieman)
7. Seisominen 7 (hiipivä pysähtyminen, ei onneksi ennakoinut istumista)
8. Estehyppy 6 (lähti ilman käskyä, muuten mallikas suoritus, ei ennakoinut istumista)
9. Kokonaisvaikutus 7
Yht. 132 p, ALO3

Mietin, mennäkö sunnuntaina ollenkaan kokeeseen mutta päätin että mennään, tuloksista viis, jotta vain saataisiin tuota koejännitystä pois. Itse en tunnusta enää niin paljon jännittäväni, koira sen sijaan kyllä. Sunnuntain paikkamakuussa taas kaksoiskäskyt maahanmenossa ja kaiken huippuna kolmoiskäsky noustessa... muutenkin liikkeistä tuli keskinkertaisia pisteitä lähinnä johtuen omista voimakkaista vartaloavuistani. Päätin, että autan Haikua kaikin mahdollisin keinoin jotta saisin sille edes yhtään fiilistä. Seuraamisliikkeet menivätkin näistä kolmesta kokeestamme parhaiten vaikka pisteet ovatkin huonoja. Myös liikkeiden välillä Haiku oli jo enemmän kiinnostunut minusta kuin jännittynyt tilanteesta ja loppupuhuttelun ajan Haiku kieri ja köllötteli maassa tuomarin jaloissa :D Onneksi siis mentiin paikalle. Nyt on siis alo- luokasta kaikki muut tulokset kasassa paitsi se ykkönen ;P Tämä tuomari oli linjaltaan mielestäni erilainen kuin aiemmat. Estehypystä ei lauantaina saanut yksi koira yhtään pistettä kun varasti ja minäkin olin nollaan varautunut kun Haiku varasti. Sen sijaan olisikin pitänyt sanoa seiso- käsky niin oltaisiin kuulemma voitu saada enemmänkin pisteitä? :o Kaikesta oppii.

Samoja virheitä siis toistetaan... seisominen ei ole treeneissäkään täydellisen napakka, mutta muuten koesuoritukset poikkeaa harmillisen huonoon suuntaan treeneistä. Seuraamisesta on sentään jäänyt haistelu ja pahimmat hortoilut pois kokeissa. Nyt pidetään ainakin kuukauden hauskuutustauko, uidaan ja lomaillaan ja tokoillaan silleen hauskasti ja katsotaan kokeita sitten kesemmällä!

Menoja

2010-05-25T04:31:00.000-07:00

Haiku vietti viisi päivää hoidossa Sarin, Jaakon ja veljensä Nemon luona kun me ihmiset lomailtiin Lontoossa. Ekaa "vahtivuoroyötä" lukuunottamatta Haiku oli viihtynyt ja käyttäytynyt hyvin- tai ainakin näin meille on kerrottu ;) Haiku ja Nemo tulevat erinomaisesti toimeen.

Viime viikonloppu vietettiin Evijärvellä, jossa Haiku "joutui" taas hengailemaan Turre- pennun kanssa. Muutaman aiemman tapaamisen aikana ilmennyt vastenmielisyys pentua kohtaan oli kadonnut ja Haiku leikki innoissaan Turren kanssa. Haiku antoi myös tasoitusta pienelle heittäytymällä selälleen, jotta Turre pääsi oikein antaumuksella roikkumaan Haikun korvissa ja läpsimään Haikua tassulla kuonolle. Launtaina Haiku oli mukana metsänistutuksessa, jonne matkattiin koko sakki traktorin peräkärryllä. Haiku oli coolisti, oli varmaan vähän samanlaista kyytiä kuin moottoriveneessä, missä tyttö myös viihtyy :) Ekat tunnit metsässä Haiku sai vaellella vapanaa, mutta kun puuha vain jatkui alkoi veri vetää liikaa pelloille lintujen ja hirvien hajuille ja korvat menivät kiinni. Sunnuntaina Haikua ei enää huolittu mukaan metsäpuuhiin :P Mökille ehdittiin myös ja uimaan lämpimään veteen. Haiku kahlaili paljon enemmän itsekseen kuin viime kesänä ja meni reippaasti molskahtaen kepin perään uudesta kaislikkorannasta mökin takana.

Ennen lomaa ehdittiin tehdä eka verijälki. Vuorokauden vanha max 500 metrin avo- tyyppinen jälki oli tosi riistarikkaassa maastossa, jäljen vieressä oli useita hirven***koja. Haiku jäljesti ajoittain hyvin, mutta jouduin palauttamaan sen useaan otteeseen jäljelle kun muut hajut veti eri urille. Täytyy aloittaa treenit vähän helpommissa maastoissa jotta jälkiuskollisuus -toivottavasti- taas palaa mieleen. Myös Jennin whippetit pääsivät verijäljille ja varsinkin Lune oli varsinainen kyky tuoreella jäljellä! Myös Sumu jäljesti sille tehdyn vuodokauden vanhan jäljen kulmineen tarkasti. Ollaan toisella varasijalla Miehikkälän mejä- kokeeseen, toivon kovasti että päästään.

Viikonlopun tokokoitoksiin ollaan yritetty treenata. Loman jälkeen tuntui että yhteistyö oli ihan kateissa mutta eilen jo alkoi tuntua tutummalta tuo touhu. Perjantaina olisi myös harjoitustaipparit eli puuhaa riittää.

Tottelevaisuuspossuni

2010-05-11T01:44:00.000-07:00

Ensinnäkin ilmoitettakoon, että Haiku on nyt virallisesti ylipainoinen ja virallisesti laihdutuskuurilla. Näin helppoa se on lihottaa koira. Ah hormonit. Ruokkijoilla saattaa olla myös osuutta asiaan. Nyt täytyy vaan juosta ja uida tosi paljon että kehdataan olla.

Viime viikonloppuna oltiin EKY:n K9:n mestrauuskilpailut, eli erittäin epäviralliset möllikisat aglityssa ja tokossa. Tokon alokasluokassa oli peräti kolme kilpailevaa koirakkoa, ja sijoituttiin toisiksi. Palkinnoksi saatiin ruokasäkki :) Taidankin vastedes osallistua tällaisiin pikkukisoihin, paremmat mahikset saada palkintoja ;)

Itse suoritus oli samaan tyyliin, noh, vaihteleva kuin aiemmat kilpailusuorituksetkin. Harmittaa tuo paikallamakuu, Haiku meni taas vasta toisesta käskystä maahan. Nyt tarttis reenata rivissä oloa, anyone? Seuraaminen kytkettynä meni kai vähän paremmin kuin viimeksi, mutta taisin myös antaa pari ylimääräistä käskyä. Vapaana seuraaminen oli hortoilua erityisesti käännöksissä, mutta jotenkin siitäkin selvittiin karkaamatta... Seuraaminen oli huonoa myös jättävissä liikkeissä. Maahan meno oli mallikas, seisomisessa Haiku haisteli maata ja otti pari sivuaskelta! Hypyssä ennakoi istumisen. Luoksetulo meni nappiin, ei kosketusta jalkaani.

Haisteleminen on siis ongelma, jota yritetään työstää. Puolustukseksi sanottakoon, että ainakin pari koiraa haisteli myöhemmin agilityradalla juuri samaa kohtaa, mitä Haiku seisomisliikkeessä. Kentillä nyt vaan on hajuja ja tämän asian kanssa pitäisi opetella olemaan. Uskalsin riehuttaa Haikua vähän enemmän kuin aiemmin liikkeiden välillä ja tuntui ehkä vähän parantavan keskittymistä?

Agilityradat menivät melko huolimattomaan tyyliin ja tästä voidaan syyttää ohjaajaa. Haiku oli kyllä varmaan myös melko väsynyt/ylikierroksilla kun oltiin kisoissa lopulta aamukymmenestä kolmeen. Hauskaa oli silti ja Haiku nautti selvästi hengailusta tuttujen koirien ja tyyppien seurassa. Viikonloppuna tein Haikun kanssa vielä pikavisiitin Pohjanmaalle, missä Turre- poika oli kasvanut kovasti.

Tässä vielä möllitokopisteet arkistoon:
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makuu 9
3. Seuraaminen kytkettynä 8
4. Liikkeestä seisominen 7,5
5. Liikkeestä maahan meno 9
6. Luoksetulo 10
7. Seuraaminen vapaana 7
8. Estehyppy 9,5
9. Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 172p

Ylämäki alamäki

2010-05-06T02:13:00.001-07:00

Touhuttu on taas paljon. Reilu viikko sitten lähdettiin Jennin ja Lunen kanssa päähänpistosta mölliagilityyn Vantaan Ojankoon. Ilta ol hauska ja koirat vauhdissa. Muutamaa pikkuvirhettä (oma ohjausvirhe molempien starttien alussa, pari kontaktivirhettä ja yksi pudotus) lukuunottamatta radat menivät todella hyvin ja Haiku oli erittäin hyvin ohjattavissa. Radan ihanneaika oli 62 s mutta me päästeltiin 37 ja 39 sekuntiin. En ole itse hetkeen juossut noin kovaa.

Uimakausi avattiin viime sunnuntaina toukokuun toinen päivä Nuuksiossa Nemon kanssa. Haiku oli innosta sekaisin ja tutuista löllörannoistakin mentiin uimaan molskahtaen.

Taipparitreenit etenee. Pari viikkoa sitten tehtiin treeneissä vaakkuruutua, mikä meni plörinäksi. Houkuttelemalla Haiku kyllä alkoi tyhjentää ruutua, mutta vastenmielisiä vaakut olivat pitkän tauon jälkeen. Viime sunnuntaina sen sijaan vaakut tulivat maalta ja vedestä ilman ongelmia ja huokaisin pitkään ja syvään helpotuksesta. Ehdin jo ajatella että koko viime kesän riistatreenaus oli turhaa. Pupua ei olla vielä päästy näkemään. Kaninnahkadamilla vedetty treenijälki meni hyvin lukuunottamatta riemukierroksia ja ravistelua- Haikun mielestä "kestokani" on paras lelu ikinä! Anninan ehdotuksesta olen siirtänyt kanin nyt meidän tokopalkkausleluksi ja noudettavana on vain oikeita pupuja, niin kuin viime kesänäkin. Kestokani on ainoa esine, mitä Haiku ei millään haluaisi palauttaa minulle.

Tämän viikon taipparitreenit olivat oikein hyödylliset. Treeneissä oli kumivene ja uimaan meno oli alkuun haastavaa vieraasta, upottavasta rannasta. Kun Haiku saatiin veteen alkoivat noudot sujua ja into kasvaa. Positiivista oli, ettei vene kuitenkaan ollut se kynnyskysymys, vaan vieras ranta. Pyhänä lupauksena mennään tänä kesänä joka viikko uuteen rantaan uimaan! Taippareista en tiedä, kun paukkuarkuusasia on vielä ihan auki. Mikäli Haiku ei pääse paukkukammostaan yli on turha edes kuvitella taippareita tänä kesänä, vaikka muuten treenit etenesikin halutusti. Uimaan menoon otan nyt käyttöön erillisen käskyn, jota eilen treenailinkin Rajasaaren helpolla biitsirannalla. Tarkoitus olisi siis saada Haiku menemään veteen vaikkei siellä olisi noudettavaa. Taipparitreeneissä tehtiin vesileikkien lisäksi noutoja maalla rannan suuntaisesti, mikä oli erittäin hyvää häiriötreeniä. Kovasti lähti Haikun pää kääntymään vettä ja venettä kohti, mutta tehtävistä suoriuduttiin silti hyvin.

Sari hommasi meille taas yhteisiä vaakkuja pakkasen täyteen, joten ei ole ainakaan riistapulasta kiinni meidän edistyminen!

Kisakausi avattu!

2010-04-26T03:34:00.000-07:00

Eilen debytoimme virallisessa tokokokeessa. Valmistautuminen oli heinkonlaista työkiireiden vuoksi enkä olettanutkaan että keksittäisiin pyörä uudestaan kahdessa viikossa. Sen verran hyvin möllitoko kuitenkin meni, että päätin lähteä kokeilemaan. Tulospaineita ei ollut ja nyt ei ole enää pahemmin koejännitystäkään kun on kynnys ylitetty!

Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Helsingin Tuomarinkylässä oli ihana kevätsää ja mukava tunnelma. Paikalla oli peräti kaksi entistä toko- kouluttajaani ja lisäksi juuri ennen meidän vuoroa tollereista kiinnostunut perhe tuli tekemään tuttavuutta Haikun kanssa- kriittistä yleisöä oli siis paikalla lisäämässä jännitystä :) Itse olin kyllä niin väsyksissä valvottuani kaksi yötä töissä etten pahemmin enää paikallamakuun jälkeen stressannut.

Paikallamakuu ja luoksepäästävyys menivät hienosti. Haiku on selvästi alistunut kohtaloonsa tuon paikalla makuun kanssa ja makasi rivissä vaikka yksi koira lähti ja toinen alkoi haukkumaan. Jes!

Ryhmäliikkeiden jälkeen lämmiteltiin ja Haiku tuntui olevan hyvällä tekemistuulella. Kehässä tilanne olikin sitten aika lailla vastaava kuin mölleissä. Sama "seuraa"- käsky mikä hetki sitten oli saanut Haikun seuraamaan iloisesti ei nyt mennytkään perille... kytkettynä vielä mentiin paikoin ihan ok, mutta aikamoista hortoilua se oli. Ilman talutinta seuraamisesta ei minusta olisi tarvinnut antaa pisteitä ollenkaan, mutta tuomari oli kiltti. Sain myös arvokkaan vinkin: olisi kannattanut käskyttää Haikua, siitä olisi mennyt vähemmän pisteitä kuin jatkuvasta hortoilusta. Haiku siis kulki vähän takanani/liikaa sivullani, haisteli maata ym. kamalaa.

Tämän jälkeen tulivat jättävät liikkeet, joiden alussa Haiku hämääntyi viereisessä kehässä haukkuvasta koirasta. Perus sivulle- ja istu- käskyt olivat aivan hepreaa ja Haiku oli hetken todella hukassa. Lopulta päästiin perusasentoon ja saatiin suoritettua liikkeet. Seuraaminen oli yhä huonoa, mutta maahan mentiin ja seisomaan jäätiin ja loppuliikkeet sujuivat kuten kuuluu.

Aina ihana luoksetulo sitten sai Haikun rentoutumaan ja vielä enemmän se ilahtui nähdessään esteen. Nämä liikkeet menivät tosi hyvin, Haiku ei edes varastanut luoksetulon lähdössä. Estehyppy oli kympin suoritus!

Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi. Mitään uusia vitsauksia ei ollut koira keksinyt parissa viikossa, se oli liikkeiden välillä hallinnassa lukuunottamatta hetkellistä hämmennyksen hetkeä ja osa liikkeistä oli täysin hanskassa. Pisteitä tuli vähän vaille ykköstuloksen verran, eli sinänsä onnistuttiin kyllä yli odotusten. Nyt kun vain keksisin mikä tuossa "virallisessa" seuraamisessa mättää! Koe oli nurmikentällä, joten kai ne hajut sitten vetää puoleensa.

Oli muuten ihana tunne mennä esteen eteen kun olin ihan varma, että tämä menee hyvin. Vielä kun saisi kaikki muutkin liikkeet tälle varmuusasteelle :D Joku ehkä sanoisi, että sitten vasta kannattaisi mennä kokeeseen, mutta itse pidän tärkeänä sitä että saadaan kokemusta ja rutiinia ja jännitysmomenttia pienemmäksi.

Daisy- sisko tempaisi alokasluokan kokeista kaksi ykköstulosta samana viikonloppuna! Siinä meille tavoitetta.

Pisteet muistoksi:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 9
Seuraaminen kytkettynä 7,5
Seuraaminen taluttimetta 5
Maahanmeno seur. yhteydessä 7
Luoksetulo 9
Seisominen seur. yhteydessä 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7

Yht. 154 pistettä, ALO2, tuomari Kaisa Poutanen.

Siedätystä

2010-04-14T01:47:00.000-07:00

Eilen treenailtiin Hanna-Kaisan ja Kailin kanssa. Oltiin samassa paikassa, missä Haiku pelästyi viimeksi starttipistoolia. Nyt lähdin varovasti liikkeelle, valjaat päällä "lenkkeiltiin" ensin, eikä ainakaan paikasta ollut jäänyt traumoja. Tehtiin jonkun verran noutoja teemalla maltti. Haiku ei keskittynyt kovinkaan hyvin, taisi olla edellispäivän toko- iltamista puhti pois. Ilman hihnaa katseltiin damien heittelyä ja viemistä ja kylläpä tuo paikallakin pysyi. Itse olin ehkä niin huolissani tulevasta ampumisesta etten oikein kunnolla keskittynyt.

HK käveli n. 100 metrin päähän ampumaan, jottei ääni olisi niin kova. Itse jäin Haikun viereen ja reipas Kaili oli myös "tukihenkilönä". Haiku reagoi laukaukseen selvästi, halusi pois tilanteesta ja alkoi vähän läähättää. Edelliskerran paniikkia ei kuitenkaan tullut, vaan suostui syömään lihapullaa ja jäämään paikalle (ei käskyn alla). HK tuli takaisin ja käveli Kailin kanssa ampumapaikalle heittelemään dameja, mitä seurailtiin Haikun kanssa lähetyspaikalta. Kun Haiku oli jo melko rento, heittelin sille paukkuja koira fleksin päässä- en uskaltanut heti päästää vapaaksi, ettei olisi pelon vuoksi karannut. Haiku innostui dameista ja kun käveltiin vielä ampumapaikalle, oli jo ihan rento. Koirat pääsivät vielä irti remuamaan ja ihan vapautuneesti Haiku riekkui alueella.

Kova homma tässä paukkusiedätyksessä on edessä, vaikka onneksi tosiaan tällä kertaa sujui jo paremmin. Taipparit on siis tähtäimessä aikaisintaan loppukesästä.

Haikun ja Kailin remuamista on hauska seurata. Tytöt ovat lähes saman kokoisia, mutta Kaili on sporttinen linjakas musta salama ja Haiku pehmeämpi punainen lyllerö :)

Mölli & Mölli

2010-04-13T00:24:00.000-07:00

Osallistuttiin eilen Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen epävirallisen möllitokokokeen alokasluokkaan. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut, tarkoitus oli nyt vaan mennä kokeilemaan mitä Haiku sanoo koetilanteesta, miten se toimii ilman palkkaa ja miten minä selviän jännityksestäni.

Yllätyin positiivisesti Haiku erittäin hyvästä fiiliksestä. Sitä ei jännittänyt ollenkaan, päin vastoin se oli erittäin tyytyväinen kun sai tauoilla paljon lihapullaa ja loikoilla tekonurmella mun ja Jannen rapsutettavana :) Koe oli tosiaan Agimesta- nimisessä sisähallissa, jossa oli pohjana tekonurmi. Alusta oli meille molemmille vieras ja ilmeisen tuoksurikas, koska meidän ns. varmat liikkeet maahanmeno ja seuraaminen menivät ihan penkin alle Haikun haistellessa alustaa. Monelle muulle kävi samoin. Sen sijaan epävarmemmissa liikkeissä onnistuttiin oikein mainiosti eikä itseäni jännittänyt hyvin menneen paikallaolon jälkeen juurikaan. Tosi kiva tunnelma oli kokeessa ja tuomarit antoivat tosi hyviä vinkkejä tuleviin oikeisiin kokeisiin. Paljon on hiottavaa, mutta kyllä me vielä niihin oikeisiinkin kokeisiin mennään!

Tässä vielä liikkeet pisteineen. Pisteytys oli armeliasta, eli oikeassa kokeessa ei oltaisi ihan näin hyvin pärjätty:

Luoksepäästävyys 10 p.
Hienosti meni, vaikkei olla juuri treenattu.

Paikallamakuu 9 p.
Piste meni tuomarin mukaan kaksoikäskystä. Itse en kyllä antanut kuin yhden maahan- käskyn, mutta Haiku meni maahan huomattavan hitaasti. Aiemminkin ollut ongelmana tilanne, jossa useampi ihminen sanoo "maahan" samaan aikaan- Haiku kääntyy katsomaan niitä muita tyyppejä :D (mitä sanoittekaan?) Pysyi kuitenkin paikallaan ja nousi näpsäkästi pyynnöstä, eli tosi loistava suoritus! Hyvä Haiku!

Seuraaminen taluttimessa 7,5 p.
Kamalaa, kamalaa. Todellakaan ei oltaisi ansaittu noita pisteitä. Haiku hortoili nenä maassa. Hetkitttäin seurasi normaalisti eli hyvin, mutta enin aika meni hortoillessa.

Seuraaminen taluttimetta 7,5 p.
Kuten edellä, mutta vielä huonompaa. Haiku kumminkin sentään haahuili lähettyvilläni eli omasta mielestään varmaan "seurasi" - ei sentään häipynyt liikkeen aikana agilityputkeen tai puomille niin kuin yksi toinen koira. Hetkellisesti seurasi ilmeisesti ihan ok, lähinnä kai juostessa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 p.
Tälle ei voinut kuin nauraa. Haiku lähti seuraamaan, seurasi hyvin n. metrin, sitten alkoi haahuilu... nenä maassa kaarrellen "seurasi" pieni tollo omistajaansa. Kahden maahanmenokäskyn jälkeen Haiku pysähtyi, tarvittiin vielä kaksi lisää että meni maahan. Loppuliike sujui toivottuun tapaan :D Oikeassa kokeessa liike olisi mennyt nollille, mutta mölleinä saimme armeliaat viisi pistettä tästä huikeasta suorituksesta.

Luoksetulo 10 p.
Luoksetulo oli Haikun taattua tyyliä TÄYSIÄ, mutta olipahan iloinen suoritus ja suht. suora sivulletulo. Miinusta olisi oikeassa kokeessa tullut hiuksenhienosta varastamisesta (tuomarin mukaan Haiku lähtee kun avaan suuni, eikä silloin kun sanon käskyn :D) sekä siitä, että Haiku hieman törmäsi jalkaani. Törmäilyongelmaa ei ole juuri ollut nyt kun pyydän Haikun suoraan sivulle, joten tämä taisi olla vain huonoa tuuria.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 p.
Annoin varmuudeksi kaksoiskäskyn, koska sivusilmällä huomasin Haikun vain hidastavan ekasta käskystä. Tämä ja hieman vinoon jäänyt seisominen pudottivat pisteitä, muuten liike meni niin kuin pitää.

Estehyppy 10 p.
Tästä olen tosi ylpeä :) Liike meni täydellisesti. Treenasin kotona viikonloppuna itse kyhätyllä laatikko + aitatolppa- viritelmällä kyllästymiseen asti.

Kokonaisvaikutelma 8,5 p.
Haiku häröili hieman liikkeiden välillä ja siis myös liikkeiden aikana, joten ihan mahtavinta yhteistyötä emme tällä kertaa esittäneet.

Yhteensä kertoimien jälkeen 167 p, 6. sija 13:sta (?) koirakosta.

Metsän henki

2010-04-06T22:19:00.000-07:00

Vietettiin eilen Kirkkonummelaisessa metsässä ihana kevätilta- linnut jo laulaa ja vesi virtaa, mahtavaa! Maallisempana asiana tehtiin hakuruututreeni dameilla. Haikun edellisestä hakutreenistä on jo aikaa, mutten ollut siitä huolissani, tyttö kun tykkää niin paljon etsiä. Hienosti tyhjeni ruutu reippaasti töitä tehden ja sekä minä että ohjaaja olimme kovasti tyytyväisiä. Itse sain neuvoja liikkua enemmän ruudun reunassa ja kiinnittää huomiota lähetyksiin ruudun eri sektoreihin. Haiku valitsi pari kertaa saman "polun" palauttaessaan ja kiersi hieman suorasta linjasta minulle. Uskoisin että vaikeakulkuisessa maastossa kyse oli lähinnä helpoimman reitin valitsemisesta, koska palautukset olivat muuten "suoria" ja vauhdikkaita ja tulivat kaikki suoraan käteen. Täytyy silti kiinnittää huomiota, ettei Haiku ota tavaksi valita kiertotietä, jolloin vaihtamisen riskikin kasvaa.

Treenin jälkeen sain vielä lainata Anninan tokoestettä. Tokohyppyä ollaan treenailtu lähinnä agilityesteellä, ja arvelinkin että kiinteä este saattaa olla jännempi. (Agilityradallakin muurilla saattaa tulla joskus kieltoja.) Jännähän se oli, mutta yli mentiin parin kiellon jälkeen. Lisäksi tajusin kauhukseni, että oon treenannut hyppyä ihan liian lyhyellä välimatkalla. Tästä on hyvä lähteä sitten möllikisoihin ensi viikolla :P Tehotreeniä siis...

Pääsiäisenä Haiku tutustui Turreen Evijärvellä. Pari päivää sujui vaihtelevissa tunnelmissa. Välillä leikitytti kovasti, välillä Haiku näytti äärimmäisen loukkaantuneelta ("toi on siis vieläkin täällä"), välillä piti vähän kommentoida pennulle, ei kuitenkaan liian rumasti onneksi. Haiku kyllä tykkää leikkiä vähän isompien pentujen kanssa, mutta ihan näin pienestä sillä ei ole mitään kokemusta- ja vielä kun se on ottanut ykköskoiran paikan Haikun "mummolassa"! Pentu oli äärimmäisen reipas, oli selvästi tottunut kasvattajalla aikuisiin koiriin. Haiku vahti tavallista enemmän taloa ja oli pyörtänyt lenkiltä takaisin kun oli kuullut että pihaan oli ajamassa auto. Jotenkin tuntui että se vahti pentua? Parin päivän päästä koirat kohtaavat taas kun lähdetään hoitamaan pentua päiväksi. On se vaan niin pehmolelu :)

On siis kevät

2010-03-31T00:33:00.001-07:00

Tehoputki agitreenejä takana- lauantaina ylimääräisellä vuorolla Purinalla, maanantaina oman ryhmän viimeiset treenit. Treeniryhmää etsitään! Lauantaina meillä oli eri ohjaaja kuin omalla ryhmällämme ja radat oli vaikeita. Haiku sai todella paljon kehuja ohjaajalta nopeudestaan ja ohjattavuudestaan, ainoa ongelma olen siis minä joka tyrin tasaisen varmasti. Tämä ohjaaja oli tosi hyvä ja antoi tosi yksityiskohtaisia ohjeita oman juoksun rytmityksestä ym, mistä oli erittäin paljon apua vaikeissa kohdissa. Maanantain treeneissä näennäisesti helpompi rata olikin vaikeampi, koska radalla oli aika pitkiä välejä esteillä ja Haiku nyt edelleen juoksee nopeammin kuin minä...

Tokoa ollaan treenailtu ahkerasti, saa nähdä miten kevään koitokset sujuu ja mihin niistä uskalletaan.

Huomenna Haiku tapaa Evijärvellä pikku- Turren, 9 vkon ikäisen colliepojan. Jännittää!

Harrastelua

2010-03-24T01:52:00.001-07:00

Parit agilitytreenit ja yksi taipparikurssikerta takana. Agilityssa ollaan menty pitkiä ratoja. Vauhti ja kuumeneminen aiheuttaa paikoin harmaita hiuksia. Toissakerralla hinkattiin A-esteen alastulokontaktia, tänä maanantaina keppejä. Yksittäisinä esteinä mikään ei tuota vaikeuksia, mutta radalla maltti ei riitä kaikkiin hienouksiin. Haiku osaa kepit melko hienosti kun vain kuljen sen vieressä "rytmittämässä" (kepitkepitkepitkepit), mutta radalla kun vauhti ja into on mitä on, oli keskittyminen liikaa pikku tollolle. Kun rytmi sekosi kesken keppien ja palattiin alkuun, alkoi todella turhautunut ulina ja säheltäminen ("siis eikö nyt voitais vaan jatkaa, hyppy ja putkikin tuolla edessä, mä pujottelen minkä kerkeän, siis miksei tää nyt kelpaa..."). Eli Haiku kyllä kovasti tykkää agilitysta :D Keinukaan ei tuota radalla ongelmia, kunhan vaan saan koiran jarruttamaan jo ennen keinulle menoa.

Noutotreeneissäkin Haiku kävi hieman ylikierroksilla, mistä johtuen Haikua hieman kiusattiin. Sain antaa Haikulle vain yhden paikka- käskyn viereeni ja sitten avustaja heitteli damia n. 20 metrin päässä meistä. Jos ja kun Haiku karkasi noutoon, nosti avustaja damin pois ja koira jolkotteli hämmentyneenä takaisin. Parin turhan reissun jälkeen Haiku tajusi jäädä odottamaan hae- käskyä. Mahtavan yksinkertainen harjoitus, joka varmasti parantaa Haikun malttia myös luoksetulossa, missä se tuppaa joskus varastamaan. Agility ja vesinoudot on kuitenkin Haikulle ne kaikista kiihdyttävimmät asiat, parkkipaikalla damin kanssa tokoillessa sentään saadaan melko nopeasti joku tolkku intopölleriin.

Kävin Haikun kanssa lyhyellä Pohjanmaan reissullakin. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa hiihtämistä kera koiran järven jäällä. Ensimmäisten spurttien jälkeen sujui oikein hyvin, tosi hyvää liikuntaa koiralle(kin). Mäkisiin maastoihin ei ihan vielä aiota. Junamatkat sujui leppoisasti. Samaan vaunuun osui Hedera´s - tolleri Baby, joka oli todella saman näköinen Haikun kanssa.

Ollaan löydetty oivallinen paikka paukkusiedätykseen. Lenkkeiltiin isolla porukalla Uusmäessä Vantaan ja Espoon rajalla, ja metsäalueen vieressä oli paintball- kenttä. Pauke oli melko lailla jatkuvaa muttei liian terävää. Haikua ei ahdistanut ollenkaan.

Pääsiäisenä Haiku taitaa kokea elämänsä järkytyksen, kun Evijärven kotona odottaa äitin ja isän pieni collienpentu. Jännittää kyllä, miten Haiku noin pieneen suhtautuu.

Matkalla

2010-03-09T05:19:00.000-08:00

Junassa oli tällä kertaa mukavat konnarit, jotka antoivat Haikun matkustaa arvolleen sopivalla tavalla

Viikonloppuna harrastettiin kotimaanmatkailua eli suunnattiin junalla kohti Kajaania Antti- veljen ja Riikan luokse. Haiku pääsi pitkästä aikaa junan kyytiin ja matkaa olikin istuttavana melkoisesti. Aivan hienosti meni matkailu, pentuna opetettu "pissa"- käsky tuli tarpeeseen kun meno- ja tulomatkalla tehtiin pikaiset ulkoilut jollain asemalla. Lauantaipäivä vietettiin Vuokatissa, A&J laskettelivat ja me tytöt hengailtiin. Sää oli mahtava, mutta lumikengät jäi testaamatta koska hankin ei kuulemma ollut vielä riittävän kantava.

Pitkästä aikaa oltiin liikkeellä "ihmisten ilmoilla" ei- koiratapahtumassa ja oli huvittavaa, kuinka paljon huomiota Haiku sai osakseen. Punainen nenä ja heiluva häntä nostavat kyllä hymyn useimpien vastaantulijoiden kasvoille ja Haiku tietysti ajattelee, että kaikki nämä ihmiset on täällä vain minua varten ;P Heti Helsingin rautatieasemalla meille tuli juttelemaan tollerin(Höpöhännän Kevät-Havu) omistaja. Vuokatissa toinen tolleristi tuli juttelemaan ja pyysi saada ottaa komeasta tollostamme kuvan, ja myöhemmin samana päivänä yksi tolleristiperhe tuli vielä ihailemaan Haikua :D

Eilen agilityssa treenattiin erityisesti pöytää, joka olikin radalla vastaan tullessaan vaikea juttu: Haikun vauhdista johtuen pysähtyminen pöydälle ei sujunutkaan ihan noin vain, vaan parikin ilmalentoa pitkäksi menneen jarrutuksen jälkeen nähtiin... Keinun läpivienti sujui n. neljä kertaa viidestä hienosti. Agilityvuoro jatkuu enää tämän kuun loppuun ja harmittaa tosi paljon :( Täytyy etsiä uusi treeniryhmä.

Vielä erikoismainintana täälläkin onnittelut Haikun Daisy- siskolle: Middle Island´s Afterglow Amberista tuli viikonloppuna Suomen muotovalio!

Yllättäviä käänteitä

2010-02-28T00:56:00.000-08:00

Eipä tässä koiran kanssa harrastaessa voi koskaan tietää mitä seuraava treenikerta tuo tullessaan. Haikun kohtaaminen starttipistoolin kanssa ei sujunutkaan ihan odotetusti. Aiemmin Haiku on suhtautunut ampumiseen ja muihin paukkuihin melko neutraalisti, ollut tarkkavainen mutta rento. Nyt Aleksin ampumat ekat laukaukset katsottiin ihmetellen, mutta lopulta Haiku oli todella ahdistunut, läähätti ja halusi pois tilanteesta. Olin todella yllättynyt ja tietysti sääliksi kävi toista kun niin kovasti pelotti :( Itse epäilen kuitenkin, että taippareita muistuttavalla tilanteella oli osuutta asiaan: seisoimme rannassa koirat sivulla noutajahihnassa, tunnelma oli odottava... ja sitten ammutaan, ammutaan, eikä mitään tapahdu. Ei ehkä tiedä hyvää mahdollisille tuleville taippariyrityksille :/ Uskoisin kumminkin, että yhdistämällä paukut mukavaan tekemiseen tästä päästään eteenpäin. Haiku palautui tilanteesta kuitenkin nopeasti. Käveltiin pois ampumapaikalta n. 100 metriä ja daminoudot sujuivat tavallisella innolla.

Eilen ajeltiin Sarin ja Nemon kanssa Kirkkonummelle ekaan taipparitreeniin. Kahden ja puolen tunnin "katselmuksessa" käytiin läpi yksilöllisesti kunkin koiran perustottelevaisuutta ja perusnoutoa. Haiku suhtautui uuteen treenipaikkaan ja -ryhmään tapansa mukaan hällä väliä- asenteella ja taisi olla kuudesta tollerista ainoa, joka ei piipannut. Perustokoilut sujuivat tasoomme nähden ihan hyvin tokoilutauon jälkeen lukuunottamatta Haikun hortoilua lumipenkassa/pudonneiden namien perässä... hortoilu tapahtui onneksi koiran ollessa vapautettuna, eli kesken liikkeiden ei tapahtunut mitään törkeyksiä.

"Sehän on ihan eri koira" oli kouluttajan kommentti Haikusta kun damit otettiin esiin- intoa siis piisasi. Perusnouto oli kuulemma kunnossa, mutta tasaisella maalla Haikulla on taipumusta "tappohyppyyn" damin päälle, mistä pitäisi pyrkiä eroon, etteivät riistat hajoile. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt yhteistyöstämme pitkän treenitauon jälkeen. Palautukset ovat siistiytyneet myös paljon, eli sisätiloissa pitkin talvea tehdyt palautusharjoitukset näyttävät toimineen. Tästä on hyvä jatkaa!

Kevättää!

2010-02-23T02:19:00.000-08:00

Pakollisen treenitauon jälkeen intoa riittää sekä emännällä että koiralla, ja vielä kevätkin tulossa, oujee!

Viikko alkoi eilen agilitylla, jossa keskitytään nyt muutama viikko tekniikkaan. Tämä tekee toki hyvää, muttei ole niin hauskaa kuin radalla viilettäminen. Ylenpalttisella palkkaamisella ja riehuttamisella Haikun mielestä oli silti erittäin hauskaa jauhaa yksittäisiä esteitä eli rengasta, keppejä ja keinua. Kepit alkaa mennä melko tyylikkäästi vähäisillä vartaloavuilla kun ohjaan keppien oikealta puolelta. Keinu menee edelleen vain houkuttelemalla läpi, eli Haiku pysähtyy vauhdikkaan keinulle tulon jälkeen "kippikohdassa". Toisaalta ehkä ihan hyväkin, muuten saattaisi tulla vaaratilanteita kun Haiku menee niin kovaa. Keinulle meno ei ole ongelma eikä kolahdus, mutta se ikävä kippaus, voi Haikua.

Eilen tokoiltiin myös pitkästä aikaa odotellessamme vuoroamme. Tauko on tehnyt tässä erittäin hyvää. Ensin seurautin namilla ja sitten ihan reippaasti ilman namia molemmat kädet heiluen- niin typerältä kuin kuulostaakin, on itselleni tuottanut todella paljon vaikeuksia edetä namilla seurauttamisen staattinen käsi- maneerista normaaliin, rentoon kävelyyn :D Haiku seurasi erinomaisesti ilman hihnaa ja ilman namia, olin tosi yllättynyt! Myös liikkeestä maahan meno sujui erinomaisesti. Ennen sairauslomaa Haikulla oli vähän epävarmuutta tässä ennen varmassa liikkeessä, mutta nyt näyttäisi taas sujuvan hienosti.

Loppuviikollekin olisi puuhaa: tänään mennään Aleksin, Kailin, Joannan ja Milon kanssa treenaamaan malttia kera starttipistoolin ja viikonloppuna olisi eka taipparikurssin kerta.

Haiku saikulla

2010-02-02T00:27:00.001-08:00

26. tammikuuta Haiku steriloitiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Ystäväni Jenni leikkasi ja minä avustin. Leikkaus sujui hyvin ja samalla irrotettiin pahasti heiluva etuhammas, jonka Haiku loukkasi koirapuistossa paria päivää aiemmin. Haiku toivottavasti paransi tollereiden mainetta sairaalassa käyttäytämällä esimerkillisen iloisesti ja ennakkoluulottomasti, ei epäluuloisesti ja äänekkäästi niin kuin valitettavan monet rotutoverinsa eläinlääkärissä tapaavat tehdä. Asiaan saattaa toki vaikuttaa Haikun laajahko kokemus eläinlääkärillä käymisestä ;) Se on kovin tottunut stetoskooppiin, puntarilla käyntiin, verinäytteen ottoon yms. puuhiin jostain syystä...

Ääneen Haiku pääsi vasta kotona, jossa nukutusaineiden häivyttyä alkoi itku. Itkua kesti kolme vuorokautta, Haiku parka. Kovin kipeä se ei voinut olla, koska troppasin sitä perus tulehduskipulääkkeiden lisäksi opiaateilla, eikä haava ole kiinnostanut Haikua oikeastaan ollenkaan. Enempikin taisi Haiku olla sekaisin, vaikuttaisi olevan melko herkkä nukutusaineille meidän tyttö kun viime talven lonkkakuvien jälkeenkin itketti kovasti seuraavana päivänä, vaikkei oltu kuin rauhoitettu ja vähän vedelty jalkoja.

Alkujärkytyksen jälkeen toipuminen sujui erinomaisesti. Pidin Haikulla välillä T- paitaa, mutta enimmäkseen se sai ottaa masulleen ilmakylpyjä, kun ei haavan nuoleminen ollut ongelma. Sen sijaan Haiku keskitti tarmonsa etujalan kanyylikohdan ja pyllyn päällä olevan epiduraalikohdan karvattomien alueiden nuolemiseen. Sain varsin realistisen käsityksen siitä, millaista olisi elää hot spot- vaivaisen koiran kanssa, kamalaa! Onneksi tämä nuoleminen loppui lyhyeen ja nyt selässäkin on jo tervettä ihoa ja karvaa.

Parin viikon hihnassa kävelyn jälkeen ollaan palailtu vähitellen normaaliliikuntaan. Haiku on todella innoissaan leikkimässä kaikkien koirien kanssa koirapuistossa, nähtäväksi jää onko tämä vain riehumisen iloa kotona tylsistymisen jälkeen vai pysyvä olotila. Toivotaan jälkimmäistä! N. kuukausi leikkauksesta olen erittäin tyytyväinen päätökseen, Haikun luonne vaikuttaisi pysyneen ennallaan mutta turha hormoni-häröily jää toivottavasti pois.

Maanantaina olimme ekaa kertaa agilityssa. Tarkoitus oli hyppiä maltilla matalia esteitä, mutta hieman yli-innokas Haiku ryntäsikin heti luvan saatuaan väärälle radalle ja teki komean ilmalennon A-esteen yli. Haava ei ratkennut ja hauskaa oli. Haikulle ei voinut kuin nauraa se välillä radallakin "kommentoi" mölinällään, kuinka hauskaa oli päästä taas hommiin. Kepeillä sain ohjeen vähentää vartaloapuni minimiin, jotta koira saa mahdollisuuden kehittyä, ja katso: keppien pujotteluhan sujui lähes ilman apuja! Tämä on parasta ohjatussa treenaamisessa: itse kun ei aina osaa ja uskalla ottaa niitä kehitysaskelia kohti vaikeampaa harjoitusta.

...

2010-01-12T05:52:00.000-08:00

Haiku is back! Piitkä juoksujen jälkeinen **tutus on nyt vihdoin ohi. Valeraskaus ilmeni Haikun kohdalla erittäin matalana ärsytyskynnyksenä vieraiden (uros)koirien suhteen. Harvojen valittujen tuttujen kanssa viitsi leikkiä juuri ja juuri, muille rähistiin pienestäkin kontaktiyrityksestä. Viikonloppuna Rajasaaressa ja meren jäällä Haiku kutsui innoissaan lähes jokaista vastaantulijaa leikkiin, ihanaa. Nyt on enää sopivan ajan löytämisen takana Haikun sterilaatio.

Maanantaina agiliidettiin vielä ilman ohjaajaa. Paria rataa tehtiin lähes tyhjässä hallissa ja sitten yksittäisiä esteitä. Kovin ihmeellisiin suorituksiin ei oma mielikuvitus ja tietämys lajista riitä, joten aika yksinkertaisissa jutuissa pysyttiin. Keppeihin otin ekaa kertaa niin reippaasti vauhtia kuin omalta kömpelyydeltä kykenin, ja hienosti Haiku pujotteli, minä vähemmän sulavasti. Agilityhalli, jossa muun häiriön lisäksi tehdään ikuisesti jatkuvaa remonttia ilta-aikaan, tarjoaa kerrasta toiseen hyvän häiriön tokojuttuihin. Haikun maltti on parantunut hurjasti, jätin sen esteen taakse istumaan kun kävin korottamassa radan esteet ja sepä pysyi paikallaan! Tokohyppy alkaa olla varma, tosin varsinaisella tokoesteellä ei olla päästy treenaamaan sitten syksyn. Sen sijaan liikkeestä maahan meno, joka oli jo ihan priima, on hidastunut pahasti. Kun yhdessä asiassa edistyy sata muuta sekoaa.

Ilmoitin meidät Annina Nurmikiven taipparikurssille kevään ajaksi.

Arkeen

2010-01-04T23:56:00.001-08:00

Loma loppui ja lomailtu on, treeneistäkin. Haiku nautti Pohjanmaalla erityisesti järven jäällä juoksemisesta ja talon alla hengailusta- selvää rauniokoiran vikaa siis :P Jonkin verran treenattiin tokohyppyä erinäisillä esteviritelmillä, mm. kaksi puutarhatuolia ja porrasharja oli käytössä. Tämän esteen Haiku tosin tulkitsi siten, että hyppy tarkoittaa hyppyä tuolille, ei suinkaan esteen yli. Puinen noutokapula tuli myös tutuksi ja nyt se alkaa jo nousta ihan keskeltä eikä päistä.

Sunnuntaina lenkkeiltiin Haikun veljen Nemon ja Sarin kanssa Espoon Latokaskessa. Dameja oli mukana, mutta treenaus jäi aika vähäiseksi koirien ja omistajien keskittymiskyvyn ollessa ihan jossain muualla :) Koirat kyllä nauttivat lumessa peuhaamisesta. Haikun ja Nemon välit ovat olleet aina tasaisen hyvät ja kovasti tykkäävät leikkiä ja painia yhdessä.

Eilen ehdin reiluksi puoleksi tunniksi agiliitämään lähes tyhjään halliin. Tein lyhyttä rataa, missä haastavaksi osoittautui tällä kertaa rengas. Kyllä isokin tolleri mahtuu renkaan alta ja sivuilta kun oikein yrittää... Mentiin edes takaisin puomia hihnassa, että saataisiin alastulokontakti taottua päähän. Tein myös muutaman kerran pelkkää A- estettä, jolla kontaktit olivat hyvät kun radalla juoksemisen vauhtia ei ollut häiritsemässä. Keinun Haiku taisi viimein tajuta! Tuli reippaasti siihen pisteeseen, missä alkaa keikuttaa ja seurasi paikallaan keinun liikettä ja näytti ainakin kovasti siltä, että olisi tajunnut homman idean.

Tokoilin hieman Jennin ja Lune- whippetin toimiessa tosi hyvänä häiriönä. Kahden minuutin paikallamakuu sujui erinomaisesti häiriöstä (=radalla kiitävä Lune) huolimatta. Tästä innostuneena kokeilin nyt kuitenkin onneani, josko päästäisiin varasijalta tammikuun lopun kokeeseen... saa nähdä päästäänkö ja mennäänkö vaikka päästäiskin :P

Omaa kivaa

2009-12-22T02:34:00.000-08:00

Käytiin eilen Haikun kanssa omatoimivuorolla agilityssa. Ajattelin, että tehdään nyt jotain vaikkakin ilman ohjausta. Hallissa ei ollut kuin yksi toinen koira toisella puolella hallia, joten saimme treenata rauhassa lukuunottamatta remonttimiestä, joka on häärinyt hallissa koko syksyn aina treenien aikaan. Tuleepahan kunnon häiriötä kun porataan, sahataan ym. melskataan taustalla.

Lämmittelyn jälkeen tein meille pienen radan ja odotellessaan Haiku piippasi vähän. Radalla Haiku sen sijaan oli paljon vähemmän "överit" kuin viimeksi, eli ilmeisesti muiden koirien seura kuumentaa Haikua huomattavasti. Pussin kanssa sattui harmittava takaisku. En tajunnut, että pussi pitää todellakin suoristaa kunnolla jokaisen läpimenon jälkeen, ja niinhän siinä lopulta kävi että Haiku juoksi täysiä pussiin ja sotkeutui sinne kuin pussilakanaan ikään :/ Mamma pelasti, eikä siitä kammoa jäänyt selvästikään. Keinu sen sijaan on edelleen jännä. Nyt kun muiden koirien nostatusta ei ollut, oli keinu selvästi vielä jännempi kuin aikoihin. Haiku pysähtyy puoleen väliin, "keikautus" on pelottava. Tehtiin muuta ja aina välillä palattiin keinulle, mistä Haiku sai kunnon namipalkan ja kehut. Lopuksi kun jäähdyteltiin kävelemällä fleksissä ympäri hallia, palasi Haiku yhä uudestaan keinulle ja häntä heiluen kiipesi oma-aloitteisesti keinun alkupäähän- saisko tässä jo namia? :D

Tein parit tokoliikkeet ja hyvin sujui. Tein paikallamakuutreenin "virallisella" matkalla 2 minuuttia. Huolimatta remonttimelusta ja naapuriradalla juoksevasta koirasta Haiku pysyi paikalla, mistä olin todella yllättynyt ja ylpeä :)

Lomamielellä

2009-12-17T23:49:00.000-08:00

Eilen meillä oli kunniavieraita, eli Haikun veli Milo ja Joanna :) Pakkasta ja lumisadetta uhmaten tehtiin tokotreeni meidän lähipuistossa. Nyt kyllä vähän suunnitelmat muuttuivat tuon tokokokeen suhteen- treenit menivä, noh, huonosti nätisti sanottuna. En tiedä mitä hajuja maassa lumen alla oli, mutta molempia koiria kiinnosti aivan älyttömän paljon enemmän nuuskutella maata kuin tehdä mitään muuta. Haiku tekee yleensä mitä vain namin voimalla, mutta nyt seuraaminenkin oli yhtä tuskaa namituksesta huolimatta kun nuuskunenä pyrki koko ajan maahan. Pupujen pikkujoulut ehkä vietetty ko. nurmikentällä? Ääh. Onnistuneen luoksetuloliikkeen sain suoritettua kolmannella yrittämällä ym. mukavaa. Aina sitä ehtii "nousujohteisen" treenaamisen lomassa unohtaa, että näitä notkahduksia väistämättä tulee. Positiivista sentään oli, että sain kaikki liikkeet lopulta onnistumaan ihan mukiinmenevästi, eli kyllä Haiku ne osaa, kunhan malttaa keskittyä. Lisäksi oli tosi kiva treenata liikkeitä ohjauksen kera, eli käskytimme toisiamme Joannan kanssa kokeenomaisesti. Tosin "onko ohjaaja valmis?" kysymykseen vastaus taisi olla useammankin kerran "valmis...eiku oota...SIVULLE...prkl...valmis!" :D

Tehtiin myös lyhyt paikallamakuuharjoitus kokeenomaisesti. Oli niin kylmä, että minuutti katsottiin riittäväksi ajaksi. Tämän liikkeen onnistuminen oli tosi positiivinen yllätys, Haikulla kun oli alkusyksystä erittäin suuria vaikeuksia pysyä paikalla koirarivissä. Toki nyt vieressä oli vain velipoika, mutta muuten häiriötä oli melko paljon, huutavia lapsia ja ohi käveleviä koiria. Milo nousi kerran, mutta meni Joannan käskystä takaisin maahan.

Ihanaa oli seurata koirien painia ja leikkiä lumessa treenin jälkeen! Haikun ja Milon sisarussuhde on ollut vähän hankala- ensin Milo yritti koko kesän iskeä Haikua vähemmän viehättävin keinoin, sitten Haiku ärisi Milolle pari kuukautta ihan kaikesta lähestymisestä. Nyt oli leikit niin kuin pennuilla :)

Muutaman työpäivän jälkeen koittaa joululoma. Pakkaan Pohjanmaalle mukaan dameja ja upouuden noutokapulan. Tarkoitus olisi myös väsätä meille kotiin jonkinlainen tokoeste. Ja lomailla <3

Energiaöverit

2009-12-14T23:28:00.000-08:00

Maanantain kunniaksi taas agility... ja täysin sekopää koira! Haiku on pitkin syksyä tasaisesti kasvattanut kuumenemisastettaan agilityssa, ja eilen pieni huuto alkoi jo hallin parkkiksella. Oma mokani oli, että suostuin lähtemään radalle ekana- jatkossa tiedän, että on pakko alkulämmittelyiden lisäksi tehdä alkuun jotain tokoa tms, muuten käsissä on ohjus ja raketti! Ekaa kertaa meillä oli radalla kohta, jossa puomin alkupään vieressä oli myös putki, ja sinnehän Haiku sujahti varmaan neljä kertaa vaikka kuinka selvästi ohjasin puomille. Lopulta kun puomille päästiin oli loppupään kontaktit aivan ****eestä, kun yksi vaan paineli menemään. Ja kun vauhti keskeytyi väärän esteen tms. takia, alkoi armoton ulvonta :D Itkeäkö vai nauraa...

Haikun hieman rauhoituttua tein sivussa yhden esteen kanssa tokotreeniä teemalla alokasluokan estehyppy. Hyppyliike alkaa olla melko ok, mutta Haiku saattaa hieman väistää kun kävelen sen viereen. Eilen aloitin matalalla esteellä ja nostin sitten korkeuteen 50 cm ja hyvin meni. Viimeksi Haikulla tuli rimakauhu kun este oli sen mielestä liian korkea.

Viime viikon omatoimisista tokotreeneistä mainittakoon loistava paikallamakuuharjoitus. Haiku makasi pallokentän reunassa minä n. 20 metrin päässä, kun kentän poikki sujahti pupu ja koira. Haiku makasi paikallaan ja käänteli päätä erittäin hämmentyneen näköisenä :D Huusin "paikka" ja katso- koira pysyi paikallaan :D Tuon parempaa häiriötreeniä tuskin voi saada edes tilaamalla!

Intopölleri

2009-12-08T23:05:00.000-08:00

Agility on ilomme. Maanantaina tehtiin ekaa kertaa rataa, jossa oli keinu mukana. Radalla juokseminen oli niin hauskaa, että Haiku juoksi vapautuneesti keinulle ja melko reippaasti sen läpikin, tosin ohjaajamme oli vähän jarruttamassa kolausta. Harmittaa kyllä tuo keinukammo, mutta selvästi ollaan jo voiton puolella. Intoa tosiaan oli vaikka muille jakaa, ja Haiku alkoi harmittavasti myös vähän piippaamaan vaikka juuri olen sitä niin kehunut sen hiljaisuudesta. Ollessaan yksin kiinni kun esim. olen tekemässä rataa se odottaa hiljaa paikallaan, mutta jos olen sen vieressä kohta menossa radalle, saattaa näköjään alkaa se kuuluisa tolleriulina. Ohjaajamme naureskeli Haikun intoa, kun 14 esteen jälkeenkin toinen näytti siltä että missä se rata nyt jatkuu, lisää tätä :D

Käytin agitreeneissä valtavaa virettä hyväkseni ja tein muutamia tokoliikkeitä odotellessamme vuoroamme. Tammikuun tokokoe olisi tuolla Purina- areenalla- toivottavasti saadaan liikkeet kuntoon, kotikenttäetu olisi aikamoinen kun Haikulla on hallista niin ihania agilitykokemuksia :) Nyt ollaan saatu luoksetuloliike aika lailla valmiiksi: suora sivulle tulo toimii nyt tosi hyvin eikä Haiku enää törmää minuun. Hieman kauemmaksi se jää minusta kuin "vauhdittomassa" sivulletulossa, mutta väli on ainakin omasta mielestäni vain se 10 cm, eli en ala sitä nyt hinkkaamaan. Luoksetulo on "sivulle"- käskyllä aivan yhtä vauhdikas kuin "tänne"- käskylläkin, eli perille on mennyt :)

Viikonloppuna on Voittaja- näyttely, johon olisi tarkoitus lähteä ihan ilman koiraa turistiksi Haikun sukulaisia ja muita tolloja katselemaan.

Synttärityttö

2009-12-04T00:01:00.000-08:00

Haiku täyttää tänään kypsät 2 vuotta :)

Eipä sitä enään osaisi olla ilman tuota koiraa.

Nyt tuntuu, että Haikun kanssa on paras aika alkamassa. Vieläkin tulee lähes päivittäin uusia juttuja eteen, kun tämä koko ihmisen ja koiran välinen suhde on minulle ihan uutta. Silti alkaa jo tuntua, että tietää suurinpiirtein millainen persoona tuo koiruus on.

Monessa suhteessa Haiku on kyllä niin oppikirjaesimerkki tollerista, että voi todellakin sanoa saaneensa mitä tilasi :P Vieraat ihmiset ei Haiku kiinnosta juurikaan, moikataan kyllä haistellen ja häntä heiluen, mutta se siitä. "Omat ihmiset" sen sijaan täytyy rakastaa läpikotaisin aina kun kohdataan (tämä siis tietysti myös päivittäin meidän kanssa, vaikka olisi vain kaupassa käynyt on kotiinpaluu yhtä juhlaa). Hellyydenkipeä Haiku on vain hetkittäin, läheisyydenkipeä kylläkin. Haiku on täysin on-off- koira. Kotona enimmäkseen nukutaan, mitä nyt ruoka-aikoina norkoillaan jaloissa josko irtoaisi sapuskaa (=ahne noutaja). Silloin kun tehdään jotain, tehdään täysillä. Haiku osaa myös todella hyvin rentoutua paikassa kuin paikassa silloin kun mitään ei tapahdu. Haiku on erinomaisen juonikas ja huumorintajuinen, jos koirasta niin voi sanoa.

Haiku rakastaa kaikkea tekemistä - erityisesti jos siihen liittyy nenän käyttö aka nuuskuttelu- ja jos Haikua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi Fiksu. Kaikki ihmiset varmaan pitää koiriaan ja lapsiaan maailman ihanimpina ja viisaimpina, joten tämän voi toki jättää omaan arvoonsa, mutta... oikeasti, Haiku on kyllä aika välkky koira! "Temput" se oppii yleensä muutamalla toistolla, esim. maahan menon Haiku oppi pentuna yhdessä illassa. Tällä on toki myös kääntöpuolensa: Haikulla ei tekemisen riemussa ainakaan vielä ole maailman pisintä malttia, ja kaikenmoinen viilaaminen voi olla sen mielestä toosi turhauttavaa ("mähän osasin jo!"). Harrastamisessa meillä on omat haasteemme, mutta Haikun kunniaksi voi sanoa, että jos se on jonkin asian oppinut ja se tykkää siitä kovasti, se kyllä tekee aina parhaansa ja ilolla :)

Sitten ylistysvirsistä arkisempiin kuulumisiin. Maanantaina oli jälleen agitreenit. Meillä oli eri ohjaaja kuin aiemmilla kerroilla. Aluksi teimme "näytöluontoisen" lyhyen radan, jotta ohjaaja näki millä tasolla kukin on. Rata meni hyvin ja Haiku malttoi odottaa lähdössä! Itse asiassa koko treenien aikana ei varastanut kertaakaan! Seuraavaksi viilailtiin hiukan esteen takaa kiertoa, jota ei olla hirveästi tehty sitten kesän. Tämä oli Haikulle vähän liian yksitoikkoista, ja se alkoikin ulisemalla häntä heiluen komentamaan meikäläistä aina hypyn jälkeen: "ei tää yksi este riitä mihinkään!" Muuten Haiku on ollut treeneissä varmaan hallin ainoa koira, joka odottaa hiljaa vuoroaan. Yksittäisten koukeroiden treenailun jälkeen tehtiin rata, missä oli pari ihan riittävän hankalaa käännöstä. Rata meni ekalla kerralla täysin puhtaasti, toista kertaa ei enää onnistuttukaan eli moukan tuuria oli se, mutta hauskaa jälleen kerran.

Eilen kokeilin ratsastuskentällä vähän tokoilla, ja Haikulla olikin sopivasti intoa. Tällä hetkellä näytttäisi siltä, että paikallaoloa treenamalla ja muiden liikkeiden pienellä hiomisella voitaisiin kehdata mennä sinne kokeeseen tammikuussa.

Maskuliini Turussa

2009-11-30T02:57:00.000-08:00

Lauantaina Haiku pääsi purkamaan energiaa veljensä Nemon kanssa. Oli ihana nähdä Haiku niin rentona ja leikkisänä, juoksujen loppumisen jälkeen kun fiilikset on olleet vähän erilaiset vieraita koiria, etenkin uroksia kohtaan. (Pennuista Haiku sen sijaan tykkää, pari pentua ollaan nähty lenkillä ja Haiku haluaisi ilmeisesti adoptoida tms :D ) Tarkoitus oli treenata WT- juttuja Tuomarilan pelloilla, mutta kaikki pellot olivatkin käännetty tai vedenpaisumuksen vallassa. Tehtiinkin vain yksinkertaisia eteenlähetyksiä/malttiharjoitusta tienpätkällä. Haiku malttoi kohtuullisen hyvin olla "ihmisiksi", kerran vähän protestoi vinkumalla kun seurautin sitä ilman hihnaa kohti muistipaikkaa. Malttia oli jopa niin paljon, että pystyin harjoittelemaan "kuonon kääntöä" juuri oikeaan lähetyssuuntaan, eli istuttiin paikallaan nokka kohti dameja kunnes nenä näytti prikulleen oikeaan suuntaan, eikä vain rintamasuunta vähän sinne päin. Damit olivat aika lailla kasassa muistipaikalla, mutta Haiku ei vaihtanut kertaakaan, otti damit todella spontaanisti ja palautti laukaten tiputtelematta käteen.

Eilen oltiin whippettien matkassa Turun koiranäyttelyssä. Haiku ja veljensä Milo saivat H:n (hyvä), eli ei oltu oikein edustavia edustajia. Haiku käyttäytyi erinomaisesti, ei väistänyt tuomaria lainkaan, seisoi häntää heiluttaen koko ajan. Turhaan jännitin esittämistä, onhan se ennenkin mennyt hyvin! Haikun epäluulot milloin mitäkin kohtaan ovat vain tällä hetkellä niin pinnassa, että pelkäsin tytön haukkuvan tuomarille tms. Selvästi Haikulla on näyttelyistä vain positiivisia kokemuksia: siellä saa hengailla tuttujen rapsutettavanan ja saa paljon nakkia kun vähän seisoo paikallaan. Haikun arvostelussa sitä moitittiin hieman liian pitkä- ja raskasrunkoiseksi, kuono saisi olla täyttyneempi ja sukupuolileima selvempi. Liikkeet ja karva, takakulmaukset ja kaula saivat kehuja ja käytös oli kuulemma miellyttävää. Taitaa meidän näyttelyura olla aika lailla purkissa, vaikka näin olen sanonut jo ties kuinka monesti :P

Haiku sai tällä viikolla koittavien 2v. synttärien kunniaksi uuden kevythäkin, joka oli Turussa mukana ja osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Sinne mahtuu n. kaksi tolleria omistaja-amatsoonin lisäksi, joten tervetuloa vaan Haikun toverit majoittumaan :)

Sisäliikuntaa

2009-11-26T00:14:00.000-08:00

Agilitytreenit on kyllä todellinen pelastus tämän pimeyden ja sateen keskellä- pääsee ihan sisätiloihin harrastamaan! Haiku tuntuu tykkäävän koko ajan enemmän agilitysta, käytännössä ei tarvitsisi juuri lainkaan palkkausta kun pelkkä tekeminen on niin hauskaa!

Maanantaina tehtiin ensin lyhyempää rataa, jossa oli perushyppyjen lisäki A-este, pituueste ja pussi. Haiku tykkää kaikista muista agiesteistä paitsi keinusta, joten A ja pussikin mentiin TÄYSIÄ. Pituusestettä ei olla juuri nähty, mutta se ei menoa haitannut. Kontaktiesteillä alastulokontakti saattaa välillä unohtua, niin kävi tälläkin kertaa alkuun. Rehellisesti sanoen kontaktit on Haikulle opetettu erittäin huonosti, pitäisi vieläkin tehdä paljon hihnassa läpimenoja namialustan kera- ilman hihnaa Haiku ryntää esteen ohi namialustalle. Vauhtia hillitsemällä saan yleensä kontaktin onnistumaan, ja toisella yrityksellä sainkin ooodota- huudolla Haikun ottamaan kunnon alastulokontaktin Aalla- "oppikirjamainen suoritus" oli ohjaajan kommentti radasta :) Jeejee :)

Pidempi rata, muistaakseni 14 estettä, oli paikoin vähän sähläystä. Haiku vaatii joissakin tilanteissa vielä hirmu pitkälle viedyt ohjaukset eli ei ihan aina osaa hakea rataa edessään, mikä tietysti voi johtua myös omista puutteelisista vartaloavuistani. Tämä yhdistettynä vauhtiin ja tiukkiin käännöksiin johtaa välillä tilanteisiin, joissa kumpikaan meistä ei enää oikein tiedä missä mennään. Selkeät yksittäiset esteet, kuten nyt vaikka A ja putki, Haiku osaa hakea todella kaukaa itse.

Keinu on edelleen jännä juttu. Haikun "keinu-ura" alkoi kun se hyppäsi itse keinuun ja säikähti kolahdusta. Tätä tässä sitten korjaillaan... aina puolessa välissä alkaa jännittämään, houkuttelemalla tulee kuitenkin jo melko reippaasti loppuun asti.

Hillitty Haiku

2009-11-23T00:10:00.000-08:00

Viikonloppuna treenailtiin Haikun kanssa kaksistaan Pohjanmaalla. Perjantaina tein kotipelloilla lähinnä malttitreeniä helppojen, lyhyiden linjojen muodossa. Seurautin Haikua vapaana muistipaikalle, minne jätettiin damit, sitten seurautus lähetyspaikalle ja lähetykset muistipaikalle. Seuraavaksi jätin Haikun lähetyspaikalle, kävelin itse kohti muistipaikkaa ja heitin dameja sinne. Haikun juoksujen jälkeinen mielentila on oikeastaan aivan täydellinen tällaiseen treeniin: se ei käy ollenkaan kuumana ja malttaa odottaa ja seurata niin kuin pitää, mutta innostuu kuitenkin dameista sen verran, että treenit on sille hauskoja.

Lauantaina sain yllättäen kassillisen vaakkuja, joista on ollut ampujan kanssa puhetta joskus kesällä :D Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina kotiin päin niin ajoissa, että oltaisiin ehditty treenata porukalla ja hyödyntää vaakut, mutta pommiin nukkumisen seurauksena suunnitelmat ei ihan toteutuneet. Päätinkin treenata yksinäni ennen ajomatkaa, jotta saatiin edes jotain tehtyä valoisan aikaan sekä tietenkin hyödynnettyä vaakut.

Tein ensin Haikulle kuuden vaakun hakuruudun motivoituna heinikkoiselle niitylle, jossa kasvoi harvakseltaan puita. Maasto oli erittäin helppo ja alue pieni, mikä oli varmaan ihan hyvä juttu parin kuukauden riistatauon jälkeen. Haiku lähti innolla ruutuun, mutta arpoi vähän aikaa ekalla vaakulla ("ai näitäkö mun pitää taas kantaa..."). Seuraavat vaakut nousivat jo nopeammin ja ruutu tyhjeni nopeasti, mutta melko vähäisellä innolla. Lenkkeilimme hetken metsässä, minkä jälkeen tein Haikulle linjoja vaakuilla. Lopuksi heittelin ihan paukkuja ja kannustin Haikua kovasti sen palauttaessa, jolloin se laukkasi reippaasti luokse. Ote vaakuista parani tällä "vauhditustreenillä" noin 100%, Haiku otti vaakut syvemmällä otteella kuin varmaan koskaan ennen. Ajattelin, että tähän intoon on hyvä lopettaa, ja jäti vaakut metsään. (Kamalaa tuhlausta, mutta kun meillä ei edelleenkään ole pakastinta, enkä viitsinyt sunnuntaina lähteä töihin vain vaakkuja pakastamaan.) Lähdin kävelemään kohti autoa, Haiku jäi metsän reunaan pyörimään ja käveltyäni parisen sataa metriä Haiku juoksi perääni yksi vaakku suussaan- nämä jäi! :)

Haiku on tosiaan melkoisen masentuneen oloinen, mutta se nyt on tuttua aiempien juoksujen jälkeen. Ensi sunnuntaina olisi Turun koiranäyttely, saa nähdä millaisen perässä raahattavan mursun siellä esitän.

Haikun oikeuksia on nyt reilun viikon ajan rajoitettu. Haiku on nukkunut pitkään sängyssä, ei koko yötä mutta aina käväissyt siellä. Nyt yksi sängyssä nukkujista alkoi hermostua karvoihin ja hiekkaan lakanoissa siinä määrin, että Haikulle on sallittua hypätä sänkyyn vain kun päiväpeitto on päällä. Iltaisin Haiku kuikuilee sängyn vieressä, mutta kun sille osoittaa "omaa paikkaa"(lattiatyynyä tai kevythäkkiä, missä Haiku myös mielellään nukkuu), se menee sinne mukisematta. Öisin se sen sijaan tulee vielä sänkyyn, ja heittäytyy selälleen veltoksi kun sitä yrittää komentaa alas. Kiero tolleri... "Mummolassa" ja töissä Haiku ottaa vahingon takaisin ja nukkuu estotta sängyssä kuin sängyssä.

Me <3 agility

2009-11-17T03:01:00.000-08:00

Eilen päästiin piitkän tauon jälkeen agilityyn, ihanaa! Pelot ympäri hallia kaahaavasta koirasta osoittautuivat turhiksi, Haiku käyttäytyi vallan hyvin. Ohjaajallekin selittelin ennen meidän vuoroa, että tuskin me mitään osataan, tällä voi olla vähän liikaa virtaa jne... mutta menikin paremmin kuin ikinä! Ongelmana on lähinnä maltti tässäkin lajissa, Haiku varastaa todella herkästi lähdössä kun se on niin innoissaan, aivan tärisee lähtöpaikalla. Tätä täytyy reenata & reenata. Hankalaksi asian tekee se, että Haiku yleensä ehtii jo hypätä yhden esteen yli ennen kuin pysäytän sen eli ehtii saada palkinnon karkaamisestaan. En tiedä uskaltaako tuolle nyt kamalasti alkaa eitä karjumaan vaikka itse ehtisi väliinkin ennen hyppyä...toisaalta laji on Haikulle niin hauska, että tokkopa se tuommoisesta olisi moksiskaan.

Tehtiin yksinkertaista hyppy- ja putkirataa, jossa ideana olivat tiukat käännöksen putkesta hypyille sekä parin hypyn jälkeinen valssikäännös takaisin putkeen. Haiku oli huimasta vauhdistaan huolimatta erittäin hyvin kuulolla, ja kun itse vain ennakoin käskyissä ja omissa liikkeissäni riittävästi, sujui tosi hyvin. Ohjaaja kehui Haikua oikein hyväksi agilitykoiraksi, eikä ainakaan eilen kehdannut kovasti haukkua ohjaajan suoritustakaan :D

Ainoa vaikeus oli suorassa linjassa olevat hypyt, kun Haiku on vasemmalla puolellani. Toko- liimautuminen vasempaan kylkeeni selvästi häiritsee- Haiku pyrkii esteiden välissä minua kohti, kun ei vielä niin hyvin osaa itse hakea esteitä. Kun Haiku on oikealla puolellani, tätä ongelmaa ei ole.

Back on Track, toivottavasti

2009-11-15T10:59:00.000-08:00

Juoksut ohi! Pari viikkoa itse juoksuja, kaksi viikkoa karanteenia, edessä määrittelemätön aika alavireisyyttä...

Tänään treenailtiin Joannan, Milon, Aleksin ja Kailin kanssa WT- juttuja Vantaalla. Treenit menivät Haikun osalta hyvin. Haiku pysyi yllättävän hyvin hallinnassa ne hetket, kun uskalsin kokeilla pitää sitä ilman hihnaa- tokotreenit tuottaneet tulosta? Haikun markkeeraukset olivat oikein hyviä, palautukset suoria ja vauhdikkaita eikä tyttö vaihtanut damia kertaakaan muistipaikalla. Jesh! Ilahduttavaa oli myös se, ettei Haiku piipannut juuri lainkaan eikä häiriintynyt muitten koirien tekemisestä. Loppukesästä vesitreeneissä tuppasi Haiku kuumentumaan, nyt vire oli juuri sopiva alusta loppuun.

Ensin teimme eteenlähetyksiä muistipaikalle (=muutama puu ja puska pellon päädyssä) n. 100 metrin päästä. Toisena harjoituksena olivat markkeeraukset muistipaikan eteen. Koirat lähetettiin toisesta suunnasta muistipaikalle, matkan varrella oli kahden ojan ylitys. Lopuksi teimme vielä A:n ja K:n kanssa vähän monimutkaisemman harjoituksen. Ensin vietiin tutulle muistipaikalle damit koirien kanssa. Sitten katsottiin markkeeraus 90 asteen kulmassa lähetyspaikasta. Tämän jälkeen lähetettiin toinen koira muistipaikalle noutoon, minkä jälkeen toinen koira pääsi hakemaan markkeerauksen. Tämä oli ainoa harjoitus, jossa Haikulla oli hieman muistipaikka hakusessa, eli markkeeraus häiritsi sitä selvästi kun yritin lähettää sitä eteen. Seurautin Haikua hetken matkaa kohti muistipaikkaa, uusi lähetys ja lamppu syttyi Haikun aivoissa- ai niin TUOLLAKIN oli dameja. Eteen- käskyä on treenattu vasta niin vähän aikaa, ettei se selvästikään ole vielä ihan vahvimmasta päästä. Kailin haettua vuorollaan ensin muistipaikkadamin muisti Haiku sen sijaan markkeerauksen erinomaisesti ja juoksi luvan saatuaan suoraan damille.

Yksikseni olen alkanut treenaamaan hieman sivulle lähetyksiä, ekana vuorossa vasemmalle lähetys. Sarin neuvoma harjoitus on ollut käytössä. Jätän Haikun paikalle, menen jonkin matkan päähän koiran eteen seisomaan, heitän damin koirasta 90 asteen kulmassa vasemmalle, annan käsimerkin ja sanon "vasen". Haiku on ollut melko ihmeissään tästä- ai että saa mennä, vaikka käsky ei olekaan vapaa, hae, eteen tai muuta tuttua. Käskyä seuraa aina ensin pieni nytkähdys damin suuntaan, kysyvä katse minuun ja toisella rohkaisulla uskaltaa vasta lähteä :)

Olen ajatellut ilmoittaa Haikun tammikuun lopulle tokokokeeseen. Alunperin tavoitteena oli yrittää tämän vuoden puolella, mutta paikalla makuu on vieläkin niin vaikeaa, etten viitsi riskeerata. Malttia on syksyn aikana tullut lisää n. 100%, mutta vielä tarvittaisiin vähän lisää.

Same old

2009-11-01T23:38:00.000-08:00

Juoksuja takana kaksi viikkoa, onneksi tämäkin lysti loppuu pian... Haiku on viettänyt melko lailla koti-/sohvakoiran elämää tämän ajan ja kovin on ollut oloonsa tyytyväinen, kunhan vain pääsee riittävän monta kertaa päivässä remmilenkille haistelemaan Munkin seudun kaikkien koirien hajuja. Joskus tämä haistelutarve voi yllättää aamuyöllä, mikä saa omistajan jälleen muistamaan sen leikkausvaihtoehdon asian hoitamiseksi.

Pari kertaa olen tehnyt lyhyen tokotreenin. Namit sentään kiinnostaa sen verran, että jotakin viitsii tehdä, mutta lelulla palkkaaminen menee kyllä hukkaan: saisi olla aikamoinen jonglööri että saisi Haikun kiinnostumaan tennispallosta tms. kun vaihtoehtona on Ne Hajut.

Lauantaina tehtiin Sarin kanssa lyhyt treeni Nemolle ja Haikulle. Nemo teki ensin Haikun ollessa visusti autossa, mutta joutui kuitenkin seuraamaan oman suorituksensa jälkeen hurmaavan siskonsa treeniä puuhun sidottuna. Voi Nemo- parkaa! Haikua ei sen sijaan Nemo kiinnostanut tippaakaan, damit sen sijaan kyllä! Ei voi kuin ihmetellä sitä damien ihanuutta, vrt mikä tahansa muu "lelu" Haikun tämänhetkisessä mielentilassa. Tein max 50 metristä eteenlähetyksiä muistipaikalle, mitkä sujuivat vaihtelevasti. Välillä Haiku unohti mihin piti mennä jääden puoliväliin ihmettelemään, mutta kun kävin itse nostelemassa dameja muistipaikalla, muisti Haiku taas painella suoraa sinne. Tutulla treenipaikalla työpaikan viereisellä pellolla pitemmätkin linjat sujuvat jo hyvin, kun muistipaikka on Haikulle niin vahva.

Teimme myös markkeerauksia ojan yli pitkään heinikkoon. Vaikka matkaa oli vain n.50 metriä, osoittautui harjoitus mukavan haastavaksi. Heinikko hämäsi molempia koiria yllättävän paljon. Lyhyemmällä matkalla Haiku markkeerasi paljon paremmin kuin viimeksi ojan yli treenatessa, mutta heti kun matka kasvoi tuli hieman vaikeuksia: Haiku juoksi suorassa linjassa tiettyyn pisteeseen, josta aloitti haun, sen sijaan että olisi juossut 10-20 metriä eteenpäin kohti damia heinikossa. Haku pysyi kuitenkin melko pienellä alueella, eli kyllä Haikulla joku muistikuva aina oli damin sijainnista. Hyvä harjoitus!

Hormonitoimintaa

2009-10-19T03:36:00.000-07:00

Haiku aloitti eilen vihdoin juoksunsa. Eihän niitä ollakaan kuin kaksi kuukautta varrottu... Haiku on kahdet ekat juoksunsa hoitanut todella siististi, rinsessa kun on, eipä juuri huomaa että talossa on verta vuotava koira. Housuja ei olla jouduttu käyttämään enkä usko että Haiku niitä sietäisikään, toivotaan siis että nämäkin juoksut hoituvat entiseen malliin.

Juoksuilu tietää nyt muutaman viikon taukoa "julkisissa" harrastuksissa. Saa nähdä millainen masennuskausi näitä juoksuja seuraa ja kuinka se vaikuttaa loppusyksyn harrastuksiin. Tarkoitus on steriloida Haiku jo mahdollisesti näiden juoksujen jälkeen talvella, niin päästään näistä murheista ja monista tulevista.

Nyt ollaan tehty lähes päivittäin lyhyitä noutotreenejä pellolla teemalla eteen- käskyn opetus. Intoa Haikulla ainakin on todella paljon, saa nähdä kuinka hyvin käsky menee päähän. Tilasin myös pillin, joten Haiku pääsee vihdoin oikeaan noutajakouluun lähihakupillityksen merkeissä! Haiku on selvästi kuin emäntänsä: loistava lähimuisti, pitkäkestoisia ajatuksia, noh, not so much. Parin illan palautustreenit nimittäin tekivät tehtävänsä, ja nyt dami tulee poikkeuksetta käteen eikä sitä enää syljetä jalkoihin. Haikuhan selvästi osaisi vaikka mitä, kunhan vain omistaja aina keksisi juuri ne oikeat harjoitukset ja harjoitusaikataulut!

Tokossa treenataan malttia, malttia. Kokeilen nyt uutta tekniikkaa luoksetulossa. Tähän asti olen käyttänyt toko- luoksetulossa samaa käskyä kuin arkenakin. Ongelmaksi on muodostunut valtava vauhti: Haiku tulee luokse aivan täysiä ja useimmiten törmää jalkoihini, ainakin vähintään istuu vinoon kun pitää jarruttaa eteeni. Olen yrittänyt saada luoksetuloa siistimmäksi, mutta pitemmällä matkalla vauhti tulee aina ongelmaksi. Päätin vaihtaa käskyksi sivulle, jolloin Haiku tulee suoraan (tai vinoon :p) sivulle, tällöin vauhdin ei pitäisi haitata. Toistaiseksi treenit on käsiavulla menneet hyvin.

Pettymysten pettymys ja kuinka siitä selvittiin

2009-10-11T23:38:00.000-07:00

Eilen lähdettiin pimeässä pakkasaamussa ajelemaan kohti Kemiön Mjösundia määränpäänä taipumuskoe vol 2 tälle kesälle. Muutaman kerran kävi matkankin aikana mielessä, onko järkee vai ei... mentiin nyt kuitenkin kun ilmoittauduttu oli, eikä Haikulla ollut viikon aikana yhtään ongelmia uimisen kanssa vaikka kylmyys itseä ahdistikin.

Koepaikka oli todella kaunis lammashakoineen ja ruskaisine metsineen, aurinko paistoi ja alkoi mukavasti lämmittääkin kun lämpötila vihdoin siirtyi pois pakkasen puolelta. Tunnelma kokeessa oli todella hyvä ja rento, paikalla oli useampi jo aiemmin yrittänyt ja tuomari Ari Huttunen oli hirmu lupsakka ja järkevä. Tutustuimme Vilkku- tolleriin (Arcticfox's Number One) omistajineen. Vilkku pääsi jäljelle, mutta koska lähdimme ennen jälkien vetoa on lopullinen koetulos vielä kuulematta.

Jäljelle ei siis tämä koirakko päässyt. Haiku oli erittäin rennolla mielellä, ei mörköillyt mitään eikä itseäni jännittänyt yhtään. Haiku oli reippaasti tuomarin puhuttelussa ja lähti häntä heiluen rantaan, missä uitin sitä parin damiheiton verran- ei ongelmia. Tässä vaiheessa heräsi toivo- Haiku käyttäytyi ihan eri tavalla kuin ekoissa taippareissa ja meni reippaasti uimaan. Kokeen alettua selvisi, että koeranta olisi tismalleen sama kuin se missä uitin Haikun, tosin lähetys tapahtuisi hieman eri kohdasta, missä oli kallioista, itse uitin Haikun sivummalla kaislikossa (virhe nro 1 minulta, totta kai olisi pitänyt uittaa vaikeimmasta mahdollisesta rannasta, hmmph...).

Vuoroamme odotellessa Haiku kuunteli korvat tarkkana rannasta kuuluvia laukauksia ja lähti iloisena rantaan. Rannassa ei ongelmia, Haiku ei ahdistunut yleisöstä vaan käveltiin reippaasti jo tuttuun rantaan. Eka lokki heitettiin laiturilta, lähetys kalliolta: pitkän suostuttelun ja kiertämisen jälkeen Haiku suostui menemään veteen, missä kömpi erittäin vaivalloisesti kiveltä kivelle kunnes oli ihan pakko uida n. kahden metrin matka lokille, minkä palautti. Tämän jälkeen haiku karkasi n. 20 metriä rannasta ylärinteeseen alkavaa hakuruutua kohti- haku taisi kiinnostaa, vesityö ei... Laukausta Haiku kuunteli tarkasti, ei vaikuttanut pelokkaalta. Haiku ei nähnyt veneestä heittoa, koska käänsi päänsä kohti ihanaista hakuruutua heittohetkellä! Veneestä heitettiin uusi lokki, minkä Haiku kyllä näki, mutta ei lähtenyt uimaan sitten millään. Juoksenteli rannassa, kahlasi hieman, söi kaisloja... tuomari heitti maalle lokin, jonka luokse Haiku lähti, haisteli vähän, otti hieman suuhunsa, jätti siihen.

Siihen loppui koe. Melkoista komediaa yleisölle siis... itse melko lannistuneena kuuntelin tuomarin kysymykset siitä, noutaako koira riistaa? (EN KAI MINÄ NYT MUUTEN TÄNNE KOKEESEEN OLISI SEN KANSSA TULLUT, teki mieleni sanoa...). Tuomari merkkasi koeselostukseen hyväksytyn vesityön mutta puutteellisen noutohalun, mikä varmasti pitikin paikkaansa.

Mitä opimme tästä?

- Haiku sieti entistä paremmin paineistavaa tilannetta, mikä on hyvä

- Minua ei jännittänyt yhtään, mikä on hyvä

- Haiku ei pelkää lainkaan laukauksia (mikä oli tiedossa), muttei kylläkään osaa yhdistää laukausta noutoon (mikä ei ole outoa, koska tätä ei olla treenattu lainkaan)

- Uiminen on Haikulle yhä jännää, kallioinen ranta oli sille vähän pelottava

- Riista ei miellytä Haikua riittävästi vieläkään (ei ole noutanut ikinä lokkia maalta, joten hämmentävässä tilanteessa päätti sitten olla noutamatta nytkään)

- Tilanne oli Haikulle kaikesta huolimatta jännittävä; olisin odottanut sen tuovan lokin maalta, mutta tässä vaiheessa kontaktimme oli jo aika olematon, koska koira haahuili yhä ruutua kohti

- Haikun miellyttämisen halu on jälleen todettu melko heikoksi. Mikäli sitä olisi, se olisi varmasti voittanut uimajännityksen/riistainnottomuuden ja toinen lokki olisi tullut.

En nyt sitten tiedä, kiikastiko nyt enemmän jännityksestä vai siitä, ettei Haikua huvittanut totella. Varmaan molemmista. Vesityö on tehty sille aina hauskaksi ja vapaamuotoiseksi, aina on kannustettu kovasti- ja aina se on veteen mennyt, uimaan opittuaan siis :D Ekoissa taippareissa jännityksestä huolimatta into uimaan olisi ollut kova, Haiku itki silloin rannassa tyyliin "haluaisin kyllä kovasti mutta kun en uskalla". Nyt ei ollut jälkeäkään innosta, muu kiinnosti.

Luulen, että Haiku alkaisi nyt kestää ns. tiukempaa kuria uitossa ja sillä voisin saada siltä tuollaisen pelleilyn pois, toisaalta siinä varmaan katoaa sitä iloakin... en vaan tiedä miten muuten tuollaiseen käytökseen voisi varautua. Viisaammat auttakaa!

Joka tapauksessa, paremmin valmistautuneina ensi kesänä sitten. En tiedä voiko Haikun kohdalla enää puhua "taipumus"kokeesta, kai se nyt uisi ja toisi vaikka minkä mursun jos se olisi "taipuisa" noutaja... toisaalta taas ajattelen, että Haikun taipumukset, joita se kyllä treeneissä osoittaa, on saatu esiin melko pienellä treenillä eikä millään loputtomalla hinkkaamisella, eli kyllä sillä niitä on! (KYLLÄ SE KOTONA OSAA- toinen lause, jonka sain pidettyä sisälläni jutellessani tuomarin kanssa :D) Haikua ei ole hankittu metsästyskäyttöön eikä edes koekäyttöön, itse vaan kovasti haaveilen yhä taippareiden läpäisystä että päästäisiin harrastamaan WT: a "oikeasti".

Täytyy vielä kehua taippareiden todella ihanaa henkeä! Sama juttu oli kesällä mejäkokeessa. Samaa ei voi sanoa koiranäyttelyistä eikä valitettavasti aina tokostakaan. Tokotreeneissä ja kokeissa näkee kyllä monenlaista tiukkapipoa ja tärkeilijää. On se jännä, millainen ylemmyydentunne ja kyykyttämisen tarve joissakin tyypeissä herää, kun ovat jossakin asiassa parempia ja kokeneempia kuin toiset! Saman jutun huomasi ihan riittävän usein, kun oli "tyhmä opiskelija" kuuden vuoden ajan.

Tokokurssi päättyi tänään, ei siitä sen enempää. Meillä synkkasi lopulta tosi hyvin ohjaajan kanssa, joka kehuikin Haikua moneen otteeseen tosi kivaksi koiraksi. Ja niinhän se on, tuo ah niin suloisesti haukkuva vahtimme, joka taitaa maata tällä hetkellä hieman vielä räntäsateesta kostean turkkinsa kera parisängyllä...

Loppuhehkutukseksi hehkutetaan vielä Daisya (Middle Island´s Afterglow Amber), joka Iina- kasvattajamme kanssa läpäisi taipparit ekalla yrittämällä eilen <3

Jännätystä

2009-10-07T00:33:00.000-07:00

Maanantaina tokoiltiin toiseksi viimeistä kertaa UMN:n kurssilla. Oli todella tuulinen sää ja paikallamakuun onnistuminen epäilytti. Haiku nousi seisomaan melkein heti, muttei lähtenyt paikalta. Kävin palauttamassa sen makuulle ja sen jälkeen makasikin koko ajan, vaikka usea muukin koira nousi/liikkui. Haiku tarvitsee selvästi vähän tylymmän käskytyksen tuohon maahanmenoon: kun palauttaessani sanon "maahan" vähän napakammin (enemmän tosissani Haikun mielestä?), sen naamasta oikein näkee pienen koiran ajatukset "ai olisit heti sanonut, kai se nyt on pakko". Sen jälkeen Haiku makaa äärimmäisen tylsistyneen näköisenä (huokaillen) kuono maassa kylkeään kääntäen... todella tyylikästä, mutta makaapahan kuitenkin.

Treenien kohokohta oli hypyn harjoitteleminen. Hyppyestettä ollaan päästy treenaamaan tosi vähän. Haiku oli aivan innoissaan, miten voikaan olla yhden aidan yli hyppääminen noin hauskaa :D Palkkasin pari kolme kertaa heti hypyn ja seiso- käskyn jälkeen esteen yli, ettei Haiku olisi ehtinyt istumaan. Jutellessani kouluttajan kanssa Haiku lähti vierestäni, hyppäsi esteen yli ja jäi toiselle puolelle seisomaan äärimmäisen itseensä tyytyväisen näköisenä: opin jo! Aivot on, malttia ei :D

Kävin hakemassa karkkilalaiselta hirviporukalta viikonloppuna kaadettujen peurojen sorkkia ison kassillisen. Sorkat olivat aivan tuoreita ja Haiku meni aivan sekaisin niiden hajusta jo autossa. Tein laahausjäljen yhdellä sorkalla, lähinnä kai tarkoituksenani totuttaa Haiku sorkkaan. Haikun ensimmäinen ja ainoa kohtaaminen sorkan kanssa on ollut koejäljen päässä Tollerimejässä. Haiku kiskoi hulluna autolta jäljen alkuun, syöksyi jäljelle ja toi ylpeänä häntä heiluen sorkan minulle. Ehdin jo katua hetken Haikun lähtiessä jäljelle, ihan hyvin olisi voinut ihana aarre jäädä jäljen päähän Haikun omittavaksi. Istuskelin kannon nokassa hyvän tovin ja annoin Haikun nauttia aarteestaan. Voi pienen koiran onnea, kun pääsi järsimään ihan oikeaa, tuoretta luuta. Jänteet ja kalvot tuli hyvin putsattua, nyt on ainakin yhden jäljen päähän siistitty sorkka.

Eilen sain ihmeekseni kuulla peruutuspaikasta ensi sunnuntain taippareihin Mjösundissa. Otin paikan meille, vaikka epäilyttää ja kaduttaa jo nyt... ei olla pariin viikkoon tehty mitään taippareiden eteen, koska olin ihan varma, ettei päästäisi enään tänä "kesänä". Kelit epäilyttää myös, tällä hetkellä myrskyää, voi olla yöpakkasia... onneksi merivesi ei jäädy ihan pikkupakkasista :p Toisaalta ihan mukava mennä kokeilemaan vielä, niin ei jää harmittamaan. Kaikki on kyllä kiinni Haikun (ja minun) pään sisällöstä koehetkellä, tehtävät Haiku kyllä osaa.

Kylmetys

2009-10-01T23:21:00.000-07:00

Syksy tuli todellakin, ja syysflunssa, ja palelevat näpit, ja talvirenkaiden kaipuu...
Maanantaina tokoiltiin taas Malminkartanossa. Paikallamakuussa vain yksi ylösnousemus by Haiku, kerta kerralta paremmin ;P Oikeasti positiivista on se, että Haiku malttaa tosi hyvin odottaa makuulla kun tulen viereen. Treenasimme avoimen luokan kaukokäskyjä ja ruutua alkeellisesti. Haiku on alkanut nyt tarjoamaan seisomista kaukokäskyissä- heti kun oppii yhden uuden tempun menee viisi vanhaa sekaisin.

Tiistaina hytisin kera Haikun saman kentän laidalla Tolleriyhdistyksen möllitokokokeen yleisössä. Onneksi oli teetä ja hienoja suorituksia katseltavana.

Eilen treenattiin Aleksin ja Kailin kanssa sänkipellolla WT (working test)- juttuja. Kaili teki todella hienoja juttuja pysäytyksineen ja lähihakuineen, me vasta aloitellaan. Pillityksien opetus onkin seuraava rojektimme! Teimme linjaharjoituksia muistipaikalle. Haikulta sujuivat lähetykset hienosti n. 50 m matkalta, 100 m oli jo selvästi liian pitkä, jäi puoliväliin etsimään. Intoa riitti hullun paljon, raukka pieni kun ei ole oikein koko kesänä dameja nähnytkään. Haiku myös käyttäytyi ihmeen hyvin, seurasi ilman hihnaa, istui linjalähetykset rauhallisesti paikallaan ilman hihnaa. Toisena harjoituksena teimme markkeerauksia ojan yli. Oja ei tuottanut muuta ongelmaa kuin sen, että Haiku ylitti ojan joka kerta samasta kohdasta, mikä johti siihen, ettei markkeerauspaikka reitillä tehdyn mutkan jälkeen ollut joka kerta aivan täydessä muistissa. Useimmat markkeeraukset menivät (Aleksin mukaan) hyvin, Haiku jäi etsimään damia hyvin pienelle alueelle. Palautukset tulevat suoraan ja täysiä minulle, mutta dami tuppaa tippumaan välillä jalkoihin. Pitotreenejä siis... Kaili teki markkerauksetkin todella mahtavasti, tuntui että koira aivan törmäsi damiin.

Kahden tunnin treenejä seurasi puolitoistatuntinen kylppärin lattialla. Ei ollut itku kaukana, kun hämärältä pellolta kotiutuessani huomasin Haikun olevan aivan täynnä takiaisen siemeniä. Rintakarvat, mahakarvat, etujalkojen hapsut, takajalkojen housut, häntä... Haiku parka! Varsinkin rintakarvat olivat kamalassa, rastamaisessa takussa, jossa oli miljoona ja yksi siementä. Kärsivällisesti kun kammattiin ja nypittiin saatiin taas normaalin näköinen tolleri esille. Kampaajalla ja nyppijällä on tänään havaittavissa jännetupen tulehduksen oireita kampaus- ja nypintäkädessä :D

Raitisilmamyrkytys

2009-09-28T01:00:00.000-07:00

Viikoloppu hurahti ulkoillessa. Lauantaina osallistuimme Haikun kanssa Koivukylän Koiraharrastajien järjestämään epäviralliseen agilitykisaan Vantaalla. Samalla kisa oli ensimmäinen agilitykisa, minkä ylipäätään ikinä olen nähnyt. Säännöt olivat hyvin hanskassa ja silleen... Osallistuimme "mölli"luokkaan, missä epävirallisuuden lisäksi oli helpotetut säännöt ja rata. Odotukset olivat todella matalalla, koska olemme todella aloittelijoita. Haiku oli nähnyt agiesteitä viimeksi n. kuukausi sitten, ei ollut ikinä hypännyt maxi- kokoisia, kisassa 55 cm korkeita esteitä, ei ollut ikinä agilitoinut muualla kuin Kalasataman treenikentällä, ei ollut ikinä tehnyt niin pitkää rataa (18 estettä) jne. Herää kysymys, miksi ylipäätään ilmoitin meidät...:D Tavoitteena oli lähinnä suorittaa rata oikeassa järjestyksessä törmäämättä esteisiin tai koiraan. Bonuksena toivoin myös, ettei koirani karkaisi yleisön sekaan, rataa kun ei oltu aidattu millään tavoin.

Odotuksiin nähden meillä meni aivan siedettävästi. Haiku malttoi jäädä starttivihellyksen jälkeen odottamaan paikoilleen, kun kävelin parin esteen päähän lähettämään koiraa. Malttiharjoitukset tokoilussa ovat siis ehkä hieman tehonneet tuohon touhoon! Radalla suurimmaksi ongelmaksi nousivat kirjaimellisesti maxikokoiset hyppyesteet. Yhden esteen Haiku taisi jopa alittaa. Haikulle oli selvästi vaikea hahmottaa korkeita esteitä- varsinkin kun omasta epäselvästä ohjauksestani johtuen useampi este taisi tulla Haikulle "hieman" yllättäen. Treeneissä ollaan tähän mennessä käytetty paljon matalampia esteitä. Haikulla riitti vauhtia ja intoa, eikä sitä selvästi jännittänyt eikä häirinnyt yhtään kentän laidoilla oleva ihmis- ja koiramuuri. Lisäki Haiku hyppäsi reippaasti pituusesteen yli, vaikkei ole sellaista ikinä nähnytkään (enkä muuten minäkään...). Harmitti hieman, etten tajunnut ilmoittaa meitä useampaan starttiin, toinen kerta olisi varmasti mennyt paremmin. Hauskaa oli, uudestaan mennään testaamaan taitoja kunhan taas vähän kehitytään! Parasta antia kisassa oli kuitenkin juuri tuo kisajännityksen lieventyminen: oli ihana huomata että Haiku ei ainakaan tässä tilanteessa stressannut lainkaan vaan painoi täysillä menemään.

Pidempään lajia harrastaneet Jenni ja Lune- whippet tulivat toiseksi epävirallisessa maxikoirien kilpailuluokassa, aivan mahtavaa! Jennin ja Lunen tyylikään vauhdikkaassa menossa on kyllä meille esimerkkiä, Haiku kun kaahottaa menemään niin kovaa ettei ajatus meinaa pysyä mukana.

Ajelin suoraan Vantaalta Espoon metsiin. Tarkoitus oli tehdä koirille mahdollisimman koemainen "varjotaipumuskoe". Kovin koemaisia olosuhteita emme saaneet aikaan; ampujan, veneen ja riittävän korvessa olevan "koe"paikan hommaaminen osoittautui kiireen keskellä ylivoimaiseksi. "Taippareihimme" lähtivät mukaan Sari, Jaakko ja Nemo, Sini ja Papu sekä Anna ja portugalinvesikoiransa Marsa, jolle oli tarkoitus tehdä jotain...jotain vesikoirajuttuja ;P Saimme sentään paikalle "tuomariksi" Annan ja Sinin kaverin, joka näytteli mallikkaasti vakavaa ja uhkaavaa tuomaria.

Alkuun teimme luoksepäästävyyskokeen niin kuin oikeassakin kokeessa. Annan ja Sinin kaveri (jonka nimen olen valitettavasti unohtanut) oli Haikulle vieras ihminen, joten tilanne vastasi aika hyvin aitoa. Haiku ei ollut epäluuloinen ollenkaan. Aloitimme Haikun kanssa "kokeen". Vesinoutoon valitsimme kaislikkorannan, mikä olikin varmaan vaikein mistä Haiku on ikinä uimaan mennyt. Ranta oli matala ja pohjaltaan vähän upottava. Koira joutui kahlaamaan lyhyen matkan, jonka jälkeen sen piti kahlata/uida pienen kaislikon läpi ulapalle. Lokit heitettiin kaislikon taakse. Haiku haki hetken uimaanlähtöpaikkaa, mutta lähti hyvin pienellä kannustuksella ensimmäiseen noutoon. Toiseen noutoon Haiku lähti jo ihan suoraan. Haiku haki myös Nemolta veteen jääneen lokin. Olin tosi tyytyväinen uintisuoritukseen, koska ranta on aivan erilainen, kuin missä olemme ennen treenanneet.

Rannasta kävelimme suoraan viiden vaakun ruutuun, minne heitettiin kuudes. Haiku yllätti minut totaalisesti etsimällä ekan vaakun, haistelemalla lintua hetken, ja aloittamalla autuaan KIERIMISEN linnun päällä. Riistan päällä kieriminen on kokeissa ehdottoman kiellettyä, eikä Haiku ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa. Karjuin täysin keuhkoin EItä ja Haiku sen kun kierii. Kävin hätistämässä koiran pois ja pian se löysi ja toi ruudusta toisen vaakun. Kun lähetin Haikun uudestaan ruutuun, se juoksi suoraan ensimmäiselle vaakulle ja aloitti uudestaan kierimisen! Tässä vaiheessa vasta tajusimme mennä katsomaan vaakkua, jonka siipeä nostamalla leuhahti ilmaan karsea raadon haju. Jopa minä joka en yleensä ällöä mitään olin lähellä oksentaa. Pilalle mennyt vaakku oli jäänyt meiltä huomaamatta ruutua tehdessä, ja totta kai Haiku meni kierimään ällöttävimmän metsästä löytämänsä jutun päälle! Se on Haikulle täysin tyypillistä, se on kierinyt mm. ihmisen oksennuksessa, ihmisen paskassa, mädäntyneiden kalanperkeiden päällä... Pelkäsin, että nyt menee meidän hyvä ruututyöskentelymme täysin pieleen, kun kielsin karjuen ruudussa olevaa koiraa :/ Haiku kuitenkin jatkoi uuden lähetyksen jälkeen hakua aivan entiseen tyyliin, eli ehkä se ei nyt kamalan paljon traumatisoitunut tästä. Onneksi raadon haju lähti koirasta melkein kokonaan uittamalla, pystyin jopa ajamaan kotiin koira kyydissä :D

Muillekin koirakoille sattui ja tapahtui, ja päätimme jättää pupujäljen tekemättä. Hautasimme kaikki vaakut ja pupun varmuuden vuoksi metsään, seuraaviin treeneihin uusilla, "tuoreilla" riistoilla.

Sunnuntaiaamupäivän vietin Karkkilassa koiranäyttelyn eläinlääkärinä. Leppoissa työtä, missä ehtii hyvin katsella kehiä ;) Näin ensimmäistä kertaa "livenä" lancashire heelereitä, ja olin myyty! Jos joskus ottaisin pikkukoiran, tässä olisi melko potentiaalinen rotu! Iltapäivällä lähdin Haikun kanssa Timon ja Päivin luo ja teimme kunnon metsälenkin 5 kk vanhan Onni- aussien kanssa. Haikulla ja Onnilla oli todella hauskaa metsässä, vaikka Haiku tekikin ihanan ensivaikutelman keräämällä sisätiloissa Onnin luut ja lelut äristen itselleen.

Blogi alkaa!

2009-09-22T02:35:00.000-07:00

Olen pitkään miettinyt blogin aloittamista ja nyt päätin uskaltaa. Haikun myötä olen hurahtanut koiraharrastukseen melko pahasti ja täällähän aiheesta saa sitten jauhaa ;)

Eilen oli toinen tokotreenikerta UMN:n "kisavalmiit"- ryhmässä. Eka kerta viikko sitten oli kamala katastrofi: kesätauon jälkeen Haiku mm. nousi KOLME kertaa paikallamakuusta, karkasi minulta kentän poikki leikkimään toisen koiran palkkauspallolla jne. Viikon ajan tein oikeastaan pelkästään "kurinpalautusta" l. malttitreeniä. Ehdin jo myös filosofoida, että agility on varmaankin pilannut Haikun keskittymiskyvyn. Siellä Haiku on niiin innoissaan, että on ihan liian usein päässyt karkaamaan paikallaolosta kun olen selkäni kääntänyt- ja agilityssahan palkka eli ihana hyppy esteen yli on ihan siinä koiran nenän edessä, ei edes tarvitse katsoa mammaan päin ja hauskaa on...

Eilinen treeni meni huomattavasti paremmin. Haiku kyllä nousi yhä KAKSI kertaa paikallamakuussa, mutta edistystä edellisviikkoon oli siis tapahtunut ;P Toinen koira nousi myös kaksi kertaa Haikun vierestä, eikä Haiku reagoinut tähän olleenkaan, mikä oli hyvä, ja ihme. Treenasimme lisäksi seuraamista ja jättäviä liikkeitä. Seuraaminen meiltä on sujunut jo pitkään erinomaisesti, mutta palkan jättäminen pois on ollut työn takana. Tänä kesänä oikeastaan ainoa tokojuttu, mitä olen oikeasti treenannut, on ollut juuri palkan jättäminen pois ja seuraamisen pysyminen tiiviinä tästä huolimatta. Eilen vuorossa oli alokasluokan seuraamiskuvio hihnassa ilman palkkaa, ja katso: erinomainen suoritus, erinomainen kontakti, erinomaiset käännökset! Tämä pieneltä tuntuva juttu (koira kävelee vieressä parin minuutin ajan ja on vielä hihnassa...) on tosi iso edistysaskel, kertaakaan en ole edes uskaltanut seurauttaa noin pitkään ilman palkkaa. Jes! Liikkeestä maahan meno meni myös lähes täydellisesti, Haiku oli romahtanut maahan nopeasti ja malttoi odottaa istu- käskyänikin. Toinen Jes! Seisomaan jättäminen sujui myös ihan ok lyhyeltä matkalta, tämä liike meillä on vielä ihan kesken. En liene ensimmäinen ekan koiran omistaja, joka ei ole tajunnut opettaa koiraa seisomaan pennusta pitäen...

Toissapäiväinen kimppanoutotreeni Espoon Lahnuksessa (?)sujui myös hyvin. Treeneissä oli mukana "vakio-osallistujat" Joanna ja Milo(Haikun veli Middle Island´s Afterglow Amigo) ja Sari ja Nemo(Haikun veli Middle Island´s Afterglow Apache). Jannekin lähti mukaan, lisäksi porukkaan liittyi Sini ja Papu- labbis sekä Katariina ja Domi- tolleri. Haiku ei ollut nähnyt pupua moneen viikkoon, mutta kylmäpäisesti päätin tehdä sille heti koemaisen jäljen ilman pupulla leikitystä. Nemo ja Miloa vähän leikitettiin pupulla, koska edellisviikonloppuna Rusakko, Auto-onnettomuuden Uhri, oli ällöttänyt poikia kovasti. Kaikki sisarukset jäljestivät pupun erinomaisesti ja toivat pupun suoraan omistajiensa käteen. Haiku jäljesti jopa erityisen reippaasti ja suoraviivaisesti tauon jälkeen, ihanaa! Vesinoudot sujuivat hyvin ja Janne näki uskomattoman kirkasvetisessä lammessa kaksi rapua!