Pitkästä aikaa

Niin kuin arvelinkin, alkoi blogin päivitystahti hiipua kun syky lähestyi ja uudet työt. Työkiireistä huolimatta ollaan kyllä treenailtu kohtuullisen ahkerasti ja puuhailtu kaikenlaista.

Haikun veli Nemo oli meillä elokuussa viikon hoidossa. Yhteiselo sujui rauhallisesti ja agilitya käytiin vähän harrastamassa molempien koirien kanssa.

Tokoa ollaan treenattu Annina N:n vinkkien mukaan. Lisäksi ollaan oltu Tolleriyhdistyksen järjestämässä koulutuksessa, jossa meitä opasti huippuhyvä Jessica Swaljung. Anninan ja Jessican avustuksella ollaan nyt siinä pisteessä, että kisastarttiakin voisi harkita. Kunnollista seuraamista ollaan siis yritetty saada kasaan ja nyt on jo useammat kimppatreenit menneet tosi hyvin. Aloitettiin Uudenmaan Noutajien kilpailevaan tähtäävien ryhmässä, missä saamme loistavaa häiriötreeniä ja myös hyvää palautetta omiin "pakkoliikkeisiini". UMN:n kurssilla on myös sivuttu vaikeampien luokkien liikkeitä, mikä on tervetullutta herättelyä. Viime viikolla kurssilla uutuutena tuli tunnistusnouto. Haiku rakastaa keppejä, joten sekä puisen noutokapulan että tunnistusnoutopalikan kanssa saadaan tehdä pitkään töitä pureskelun häivyttämiseksi. Ihanaa on se, että Haiku tuntuu tykkäävän tokoilusta kovasti. Seuraaminenkin on nyt innokasta.

Noutopuuhia ollaan kokeiltu pienimuotoisesti Sarin ja Nemon kanssa. Yllätys oli suuri, kun pari viikkoa sitten Haiku näki pupun toista kertaa tänä kesänä. Pupu tuli kuin vanhalta tekijältä ja Haiku teki useamman ylimääräisenkin noudon pupulla, kun Nemo ei heti innostunut aiheesta. Myös pieni vaakkuruutu tyhjeni mukavasti. Tällä viikolla teimme pupulla jäljen, ja Haiku jäljesti superreippaasti tuoden pupun spontaanisti minulle. Joskus sitä yllättyy positiivisestikin ;P

Agilitya ollaan harrastettu hupimielessä 1-2 kertaa viikossa. Talvitreenipaikka on vielä hakusessa. Keinulle siedätys on edennyt loistavasti.

Tollot treenaa

Viime torstaina ehdittiin viiden tollerin ja yhden kultaisen kokoonpanolla treenaamaan noutoja Luukin suunnalle. Treenit olivat tosi hyvät ja monipuoliset. Ensin koeteltiin damimalttia. Koira jätettiin paikalle ja käytiin itse viemässä dami eteen. Sitten haettiin koira ja mentiin yhdessä hakemaan dami, lopuksi vielä ojennettiin se jonossa seuraavalle. Koira ei saanut koskea damiin. Tein harjoituksen ilman hihnaa ja se onnistui todella hyvin siinä mielessä, että Haiku ei karannut damille. Meillä ei ole varsinaista nomeseuraamiskäskyä olemassa, mutten halua tokon seuraa- käskyä sotkea tähän lajiin. Tällä kertaa Haiku pysyi "nätisti"- ja "odota"- käskyillä nätisti mukana.

Seuraavaksi tehtiin markkeerauksia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Haikulle vähän pidempää matkaa, mutta noutovälineenä käytetty siipidami (= dami, johon on kiinnitetty linnunsiipi) osoittautui haasteeksi. Ei olla juuri koskaan treenattu siipidameilla, vain dameilla ja kokonaisilla linnuilla. Haikua tämä omituinen kapine kiinnosti ihan liikaa, ja se jäi nyppimään ja omimaan siipeä. Tein pari pitoharjoitusta ja palautusta lyhyeltä matkalta, jotta tyttö tajusi saavansa palkkaa tämän ihanuuden palauttamisesta. Jenni P. ehdotti, että kokeillaan markkeerausta niin, että Haikun yhä omiessa hän kieltää koiraa, enkä minä. Tämä osoittautui todella hyväksi ideaksi! Heitto, Haiku markkeerasi hyvin, ja siipidamilla taas pientä nyppimistä- Jenni P. karjaisi, Haiku lopetti nyppimisen ja palautti suoraan minulle. Jenni P:n mukaan Haikun ilme oli näkemisen arvoinen :D Saatiin siis yllätettyä Haiku täydellisesti ja kun pasmat menivät riittävän sekaisin alkoi mammalle palauttaminen kiinnostaa. Viimeinen markkeeraus meni loistavasti, vaikka Haiku vähän aikaa mallailikin damia suuhunsa.

Tajusin tuon harjoituksen myötä taas, ettei Haikullekaan voi uusia asioita ottaa noin äkkiarvaamatta ja olettaa sen toimivan. Vaikka se on aikuinen koira, pitäisi aina muistaa uuden asian kanssa helpottaa harjoitusta alkuun- kun on uusi noutoesine, pitää itse harjoituksen olla helppo.

Koirat pääsivät "välitunnille" uimaan ja riehumaan mutaiseen lampeen. Lopuksi näytin Haikulle vähän vaakkua, jota kantoi palkan saadessaan siivestä. Olisin saanut varmaan reippaamman otteen riehuttamalla, mutten uskaltanut, kun oli aiemmin nyppinyt siipeä.

Haikun noutokapulan noutoa olen treenannut sisällä. Olen lisännyt perusnoutoon istumisen eteen ja pidennetään pikku hiljaa kapulan pitoaikaa.

Lisää!

Päivittelen nyt hurjan tiheästi, eiköhän tämä tästä tasaannu kun syksy ja kiireet alkaa...

Eilen lähdettiin lyhyellä varoitusajalla treenaamaan tokoa Lauran ja Capon sekä Marikan ja Telman kanssa. Capo on Haikun ystävä-howavart pennusta asti ja Telma Capon sisko. Treenasimme hiekkaparkkipaikalla, jossa oli ihan mukavasti häiriötä. Ensin teimme paikkamakuun rivissä. Haiku oli hieman levoton, haukotteli ja vaihtoi lonkkaa enemmän kuin tavallisesti, mutta meni kuitenkin ekasta käskystä maahan ja pysyi siellä. Treenin lopuksi teimme vielä aivan lyhyen paikkamakuun rivissä ja tämäkin sujui hyvin. Haiku on nyt kolmissa viimeisissä treeneissä mennyt ekasta maahan rivissä, mutta maahanmeno on hieman hidas.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään kummoista, mutten voinut vastustaa kiusausta kun kerrankin oli mahdollisuus saada kommentteja mm. seuraamiseen. Haikukin oli aivan innoissaan ja esitti parastaan liikkeestä maahanmenossa. Tämän jälkeen teimme seuraamiskaaviot Marikan toimiessa liikkurina sekä hihnassa että ilman hihnaa. Ensin kannustin Haikua kovasti, mutta toinen pätkä mentiin hipihiljaa. Seuraaminen oli tällöin hieman löysempää, mutta kuitenkin kuulemma ihan ok. Käännöksemme ovat selvästi parantuneet ja Haiku tekee täyskäännökset tällä hetkellä melko terävästi (toisin kuin ohjaaja, joka ei ihan aina osaa kääntyä siististi. :P)) Nyt ei hetkeen treenata noin pitkää pätkää.

Hyviä huomiota saimme paljon ja nyt taas huomasin, kuinka tärkeää on/olisi päästä treenaamaan tokoa jonkun valvovan silmän alle. Käännöksiä tai muita "tapahtumia" seuraamisen kuluessa ei tarvitse tehdä sillä sekunnilla kuin liikkuri sanoo. Tämä oli hyvä muistutus.

Edistystä

Pari viikkoa ollaan pidetty tokotreeneistä taukoa helteen takia. Pyrkimyksenäni on muutenkin pitää treenit tästedes riittävän lyhyinä. Haiku kyllä yleensä jaksaa pitkänkin treenin hyväsää vireessä, mutta tuntuu että vanhoissa liikkeissä pienempi hinkkaus riittäisi. Eilen oltiin tollereiden kimppatreeneissä peräti 40 minuuttia ja lopetin varmaankin juuri siinä rajalla- Haiku alkoi jo vähän väsähtää lelun noutamiseen. Aina pitäisi tajuta lopettaa parhaassa vireessä.

Paikallamakuu Kelmin ja Samun välissä sujui hyvin. Maahan Haiku meni ekasta, mistä kehuin ennen kuin jätin koiran. Hyvin Haiku pysyi vaikka vierustovereita käytiin välillä palkkaamassa.

Tein eri mittaisia seuraamispätkiä ja kehuin kovasti Haikua ääneen epäsäännöllisesti. Tällä tavoin saatiin pitkiäkin pätkiä hyvää seuraamista. Seurautin myös loivia kaarroksia vasemmalle ja oikealle, ja hyvin Haiku pysyi hereillä. Tein myös muutamia liikkeestä maahan menoja, jotka sujuivat loistavasti. Liikkeestä seisomista helpotin käsimerkillä, ja saatiinkin paljon napakampia pysähtymisiä kuin löperöt koepysähdykset. Täytyy hetki treenata tuolla tavoin helpotetusti, koska Haiku selvästi tarvitsee avun kunnolliseen pysähdykseen. Tein myös muutaman liikkeen pätkiä nopeilla liikkeestä toiseen siirtymisillä ja kontakti ja into säilyivät hyvin pelkällä kehupalkalla.

Lopuksi treenailtiin hieman kaukokäskyjä. Tällä hetkellä etäisyys on huikea metri. Haiku tekee nyt istu-maahan-istu- siirtymät aina oikealla tekniikalla, joten hiljalleen vain yritetään kasvattaa matkaa. Haiku saa tällä hetkellä palkan kaikista siirtymistä, ettei kyllästyisi tuohon sinänsä yksitoikkoiseen liikkeeseen. Viimeisenä tein muutaman toiston alkeellista luoksetulon pysähtymistä tekniikkana lelun heitto, käskynä stop. Haiku oli innoissaan kun pääsi leikkimään kissapallollaan kun Samu ja Kelmi joutuivat vain katselemaan :) Treeni sujui hyvin ja parilla viimeisillä toistoilla sain Haikun pysähtymään hieman ennen heittoa.

Noutaa sittenkin!

Pitkästä aikaa suurin "läpimurto" tapahtui keskiviikon noutotreeneissä Solvallassa. Siipiveikot Samu & Kelmi sekä Haiku saivat nautiskella järjettömän lämpimästä lampivedestä. Muuten metsässä oli ihan siedettävän lämmin, puusto suojasi meitä paahtavalta helteeltä. Jenni P. suunnitteli motivoidun vesiohjauksen pienen lahdenpoukaman yli, uintimatkaa oli ehkä 40 m yhteen suuntaan. Henkka oli vastarannlla asettamassa damin rantaveteen. Ennen lähetystä koiralle vietiin dami aiemmin treenatulle muistipaikalle rantaviivan suuntaisesti. Itse vein damin Haikun kanssa, en uskaltanut riskeerata ja jättää tässä vaiheessa kovin jo kierroksilla käyvää koiraa veden ääreen yksin. Motivointi vastarannalta, koiran lähetys ja katso: Haiku ui koko matkan! Olin ihan äimänä, koska matka oli ainakin kaksinkertainen Haikun aiempiin "pitkiin" uintimatkoihin verrattuna. Keskivaiheilla Haiku hieman poikkesi linjalta kun rannalle jääneet kaverit haukkuivat mutta kannustuksella jatkoi uimista oikeaan suuntaan. Vastarannalla Haiku nousi maihin, mikä ei ollut tehtävässä tarkoitus, mutta motivoinnilla otti kuitenkin damin. Hetken Haiku pyöriskeli damin kanssa kaislikossa, mutta "tänne", "hae" ja "uimaan" riittävän monta kertaa toistettuna tuottivat tulosta ja kaislikosta veteen tuli Haiku- tyttö siipidami suussaan. Olin todella ihmeissäni ja ylpeä Haikusta! Varmasti kasvatti kovasti itseluottamusta kun uskalsi lähteä noin pitkälle uintimatkalle. Lisäksi palautus maalta veteen oli aivan uutta Haikulle, mutta tajusi se :) Uimaan- käsky auttoi ehkä tässä(kin) tilanteessa.

Muuten Haikulla oli palautusongelmia maalta, koska meille uusi juttu, muovinen vesidami oli näköjään liian ihana suoraan palautettavaksi. :P Vesityön onnistuminen ylitti kuitenkin pienet pettymykset.

Agilityssa keinu kiinnostaa Haikua tällä hetkellä ihan liikaa. Se saattaa lähteä kaartamaan aivan yksinkertaisessa ohjauksessa ohi oikean esteen kohti keinua. Kai se nyt on kiva paikka kun sieltä saa ylen määrin herkkua. :P Ihanaa tietysti, että kammosta on päästy jo näin paljon yli. Eilen Haiku teki ensimmäistä kertaa itsenäisiä "kiikutuksia" eikä näyttänyt hirvittävän.

Agilitii!

Täytyy nyt vain iloita Haikun osaamisesta ja innosta agilityn suhteen. Viime viikolla tehtiin mukavan kinkkistä rataa ja Haiku oli erinomaisesti ohjattavissa. Ekaa kertaa sain Haikun menemään radalla siististi kepeille- yleensä vauhtia on ollut tuttuun tyyliin liikaa eikä Haiku osaa vielä hakea itse keppejä radan osana.

Eilen lähdin puoli kymmeneltä treenaamaan yksikseni vapaalle vuorolle ja lämpötila oli tuolloinkin vielä 26 astetta. Tyhjällä kentällä oli kuitenkin hyvä treenata hetki rauhassa meille vaikeita juttuja eli keppejä niin, että ohjaan Haiku oikealla puolellani, sekä keinua. Jostain syystä Haikun on tosi vaikea pujotella "väärin päin" kun ollaan niin pitkään treenattu enimmäkseen vain toista puolta. Keinu meni ihan ok. Oikeastaan Haiku alkaa jo vähän liiankin innokkaasti hakeutua keinulle, kun sieltä saa niin hyvin nameja. Täytyy vahtia ettei se pääse loikkaamaan yksin keinulle ja rämäyttämään sitä alas. Lyhyiden treenien jälkeen Haiku pääsi uimaan lähes tyhjään Rajasaareen ja kävi hakemassa kaukaa lumpeenlehtiä ja pieniä risuja, kunhan nautiskeli uimisesta.

Noutaako vai ei, kas siinä pulma

Noutamaan on päästy taas monenlaisia juttuja. Viime viikolla päästiin vihdoin Siipiveikkojen junnujen ja meidän omien sisarusten yhteistreeneihin. Paikalla oli myös vuoden tauon jälkeen Haikun sisko April Emmin kanssa. Haikulla on hyvä muisti, koska se oli aivan innoissaan Emmin tapaamisesta- Aprilin kanssa niillä on viileähköt välit edelleen :P Treenasimme WT- tyyliin tokojuttuja teemalla maltti. Näistä tehtävistä Haiku suoriutui hyvin. Ainoastaan siipidamin tuominen käteeni aiheutti kiihtymisen nollasta sataan ja peruasento unohtui. Lopuksi vedettiin n. 50 metrin suorat jäljet kilon painoisella kestokanilla. Epäilin Haikun palauttamista, koska omalla kestokanillamme ollaan lähinnä riehuttu nyt keväästä asti. Haiku kuitenkin jäljesti reippaasti ja palautti lähes suoraan minulle, vain pieni ihmettelyhetki vaadittiin n. 10 metriä edessäni.

Lauantaina ajeltiin Sarin ja Nemon sekä Emmin ja Aprilin kanssa Lappeenrantaan Saimasille treenaamaan ja iltaa istumaan. Puitteet ja sää olivat mitä parhaimmat. Vietettiin päivää Saimasten rantatontilla ja koirat uivat & uivat. Ihanaa oli nähdä sisarusten uimariemua, Haikukin ui ilman noudettavaa moneen otteeseen.

Treenattiin taipparien omaisesti koira kerrallaan. Markku oli mukana ampumassa haulikolla. Haikulle päädyttiin ampumaan ennen vesinoutoa hiljaisempi paukku, vaikka alunperin ajattelin ettei sille kannattaisi ampua mitään. Haiku reagoi laukaukseen pienellä viiveellä ja lähti kirmailemaan rantametsään, mutta kunniakierroksen jälkeen sain sen hallintaan ja teimme vesinoudot lokilla pienen matkan päästä ampumapaikasta. Noudot vedestä sujuivat ihan hyvin eikä laukaus tässä vaiheessa vaivannut Haikua liikaa. Vaakkuruudussa sen sijaan Haiku oli aivan outo, lähti lähetyksestä ruutuun, kävi haistelemassa joitakin vaakkuja ja lopulta päätyi vain syömään heinää ja karkasi autoille muiden koirien luo. Toki ollaan treenattu tänä keväänä ja kesänä riistalla hyvin vähän, mutta luulen kumminkin tuon laukauksen painaneen Haikun mieltä ja sen olleen syynä täysin olemattomaan suoritukseen. Lopuksi oikealla kanilla vedetyn jäljen Haiku jäljesti kahdesti todella siististi, muttei ottanut kania jäljen päästä. Nostatin sillä kania ja hyvin nihkeästi nosti kania minulle parista karvasta.

Kaikista sisaruksista (Super-Daisya lukuunottamatta) kyllä huomasi riistatreenin puutteen. Nemo teki kuitenkin hienon hakuruudun vaakuilla, ehkä parhaan mitä olen Nemolta nähnyt. Kaikki sisarukset tekivät hienot vesityöt!

Sinänsä olen positiivisesti yllättynyt, että Haiku kykeni vesityöhön laukauksen jälkeen. Riistatreenin puutteestahan ei voi syyttää kuin itseään, ja viime kesänä Haiku toimi kaikella riistalla loistavasti... jotenkin on vaan taipparitreenimotivaatio ollut alhaalla, kun ei sinne kokeeseen tänä kesänä kuitenkaan kannata mennä tuosta paukkuasiasta johtuen. Täytyy nyt vain tsempata.

Saimasilla ihana aamuherätykseni oli Haikun molempien vanhempien Damin ja Esterin hyppääminen viereeni sänkyyn- Haiku sen sijaan oli hyökännyt Iinan kainaloon ja järkyttänyt Daisyn röyhkeällä käytöksellään.

Kesäkuulumisia

Haiku vietti "kesälomaa" Pohjanmaalla reilut kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon Haiku oli äitillä ja isällä ja Turrella hoidossa ja me koirattomina kaupungissa. Toinen viikko sitten lomailtiin mekin Pohjanmaalla Lehtimäellä, Lapualla ja Evijärvellä. Haiku sai uida niin paljon kuin halusi ja paljonhan se ui. Turre- pennun kanssa se paini aamusta iltaan. Haikun hermoja tässä suhteessa ei voi kuin ihailla, tosi hyvin se jaksaa Turren perässä/kaulassa/korvissa roikkumisen. Haiku kohtasi loman aikana myös siilin, vahti tomerasti veneitä, varasti hillomunkkeja ja metrilakua, kiipesi lähes pystysuoria parven portaita sujuvasti ylös-alas, varasti raakoja perunoita ja hautasi ne metsään, hautasi lähes kaikki muutkin saamansa herkut metsään, paimensi uivia ihmisiä, varasti bikinit, haki vedestä damia ja lelua ehkä 1000 kertaa, haki veneestä heitettyjä dameja muutaman kerran... niin ja opetteli noutamaan puista noutokapulaa! Ihan tarpeeksi yhdelle tollerille hommia parille viikolle! Laihtuikin Haiku vähän, mikä ei ole ihme jos painitreenit jatkuivat aamusta iltaan lähes joka päivä.

Lomaviikolla käytiin myös herättämässä hilpeyttä Kokkolan tokokokeessa. Olisi ehkä voinut tajuta kokeilemattakin, ettei mökkiintyneen koiran kanssa kannata kokeilla onneaan. Haiku oli aivan outo, ihan kuin huumattu. Paikallamakuu meni nollille taas kolmoiskäskyn takia, samoin vapaana seuraaminen hieman liian "vapaan" seuraamisen takia, kun Haiku teki sievän kaarroksen toimitsijateltan kohdalla. En kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tuomari Piritta Pärssinen oli oikein mukava, ja sanoi että Haikusta kyllä paikoin näkee että se osaa oikein hyvin. Tänään sen huomio oli vain jossain ihan muualla... Toivottavasti tämä oli tokouramme pohjanoteeraus.

Pisteet vielä muistoksi tästäkin retkestä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 0
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno 7,5
Luoksetulo 10
Seisominen 6
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 7
Yht. 100p, ALO3

Eilen mentiin ekaa kertaa PK- seudun tollereiden kimppatokotreeneihin ja katso: Haiku oli loistava tokokoira! Melkein suoraan autosta mentiin paikkamakuuriviin, Haiku meni ekalla käskyllä maahan ja makasi siellä vaikka kaksi muuta koiraa vierestä lähtivät. Tein lyhyitä seuraamisia, pari liikkeestä maahan menoa ja luoksetulon. Palkkasin toki, mutta silti: miten voi koira olla noin erilainen virallisissa kokeissa ja lähes vastaavassa tilanteessa, vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa? No, ainakin Haiku yhä tykkää tokoilla.

ALO1!

Yksi tavoite saavutettu, tästä on hyvä jatkaa! Eilen Munkkiniemessä järjestetyssä Springerspanielien toko-kokeessa saimme ekan ALO1- tuloksen kehnohkosta seuraamisesta huolimatta. Seuraavia kokeita ei ole vielä varsinaisesti kiikarissa, mutta yrityksenä olisi saada vielä pari noita ykkösiä kesän/syksyn aikan. Nyt alamme treenaamaan myös avoimen luokan liikkeitä, jottei touhu käy liian yksitoikkoiseksi.

Ylipäätään jäi hyvä fiilis, vaikka Haiku on kyllä yhä hämmentynyt koetilanteessa ja seuraaminen on ihan jotain muuta kuin treeneissä. Tuomari Hannele Pörsti oli melko sotilaallinen ja liikkeestä toiseen edettiin kuin juna ilman taukoja, mikä oli meille ihan uusi juttu. Ei mitään virittelyjä vaan suoraa toimintaa :D

Pisteet ja kommentit:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 10
Seuraaminen taluttimessa 7
Seuraaminen taluttimetta 6
Maahanmeno 8 (kaksoiskäsky liikkeelle lähdettäessä)
Luoksetulo 9 (Haiku hieman hidasti edessäni)
Seisominen 8 (hieman hidas pysähtyminen, oletan)
Estehyppy 9 (Haiku haisteli estettä hypyn jälkeen :)
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 165p, ALO1, 2. sija

Kyllä hauskaa olla pittää!

Eilen möllitokoiltiin Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Malminkartanossa. Tarkoitus oli mennä hankkimaan mukava kisamainen kokemus Haikulle ja siinä onnistuttiin. Kenttä on Haikulle tuttu pennusta asti ja kun paikalla oli enimmäkseen noutajamaisen mukavia koiria oli Haiku melko rentoutunut ennen suoritusta. Paikallamakuu meni nyt nappiin, mistä olen hirmu iloinen! Meni siis maahan ekalla käskyllä ja pysyi siellä vaikka ainakin kaksi koiraa lähti jolkottelemaan. Itse olin niin innosta soikea että aloin kehumaan Haikua ennen tuomarin kiitosta, mutta siitä ei möllityyliin rokotettu.

Yksilösuoritukset oli alokasluokassa jaettu kahteen ryhmään ja suoritettiin liikkeitä melko pienellä alueella samaan aikaan toisen ryhmän koirakon kanssa. Ekaksi jättävät, luoksetulo ja hyppy. Haiku tykkää kamalasti hypystä ja virittelin sitä ennen kehään menoa kyselemällä missä hyppy? Tämä taisi olla vähän liikaa- tuloksena yli-iloinen koira, joka karkasi hetkeksi kehänauhojen yli ja meinasi myös heti kehään päästyään juosta esteelle... Napakka "ei" ja Haiku tuli yhtä iloisena takaisin. :D Likkeet meni ihan ok, paria kauneusvirhettä lukuunottamatta. Erityisen iloinen olen siitä, ettei Haiku ennakoinut mitään käskyä. Tuomari oli oikein tyytyväinen yhteistyöhömme ja kehui kovasti asennettani koiraan, mikä oli siis ylitsevuotavaisen iloinen :D

Seuraamiset toisessa kehässä menivät huonosti. Häiriötä oli kyllä sietämättömän paljon, pullakioski kehän vieressä, pienen kehän toisessa laidassa toisen koiran suoritus, takana skeittiramppi skeittaajineen... Silti olen tosi tyytyväinen noihin lyhyempiin liikkeisiin ja Haiku fiilikseen. Arvostelu oli hitusen löysää, mutta seuraamisia lukuunottamatta kympit ja ysit olivat omasta mielestänikin ansaitut, niin hyvä fiilis Haikulla oli. Pisteitä tuli sataseitsämänkymmentä-jotakin. Yllätys oli silti suuri kun palkintojenjaossa sijoituttiin kolmansiksi luokastamme :) Haiku sai ruokapussin ja meinasi syödä palkintoruusukkeen.

Aikalisä

Viime viikolla taisi tulla vedettyä vähän överiksi tämän koiraharrastuksen kanssa ja sitä myöten tulee myös elämää pidempi blogivuodatus... opinpahan ainakin kantapään kautta (voiko muutenkin oppia?), että lepoakin tarvitsee sekä koira että ihminen joskus. Kalenteria ei tarvitse tunkea ihan täyteen.

Meillä oli siis puuhakas viikonloppu, ei tosin kovin tuloksekas :D Perjantain harjoitustaippareissa Inkoossa Haiku haki molemmat lokit vedestä käytännössä pakotettuna. Outo on koiran mieli, kun treeneissä uiminen ja noutaminen on siisteintä ikinä ja se todella haluaa mennä uimaan vaikka joskus vähän jännittäisikin. Koemaisessa tilanteessa sama koira lähtee haistelemaan maata poispäin rannasta kun lokki lentää. Kielsin (l. karjaisin EI) ja käskin Haikun sivulle, ja tällä tavoin kieltämällä kaiken muun toiminnan ja kannustamalla uimaan onnistuivat vesinoudot. Kovin mukavaa tuo ei varmasti koiralle ollut, mutta toisaalta ei nyt selvästi ylitsepääsemätöntäkään, toisin kuin viime kesän taippareissa. Jos Haiku olisi ollut ihan kauhuissaan, se ei varmasti olisi mennyt uimaan. Joku siinä tilanteessa vaan sitä jännittää, koska suorittamisesta puuttuu kaikki ilo. Venetreeniä, venetreeniä.

Tämän jälkeen hakuruudusta Haiku ei tuonut yhtään varista, ei sitten millään. Tällaista ei ole ikinä tapahtunut, mutta taisi olla tuo "väkisin uitto" niin suuri ponnistus, että Haiku oli liian hämmentynyt. Tämän jälkeen testattiin ampumista, vesinoutoihin ei siis ammuttu. Haikun paukkuarkuus vaikuttaisi liittyvän tuohon taipparitilanteeseen, missä se näkee ampujan ja on muutenkin jännää. Ennen vuoroamme kuuntelimme nimittäin lähes yhtä kovaa kuuluvat Nemon laukaukset n. 100 metrin päässä näkemättä ketään, eikä Haiku ahdistunut juuri lainkaan. Koirallani on siis taipparikammo? :P No, eipä tarvitse tänä kesänä kuvitellakaan taippareita tuon ampumisen takia. Myös mejäkokeisiin osallistuminen mietityttää kovasti, koska en ole ollenkaan varma läpäiseekö Haiku enää laukauksensietoa. Jälkeen päin ajateltuna oli tyhmää ampua Haikulle kun oli selvästi stressaantunut jo valmiiksi tuosta vesinoudosta. :(

Nyt siis otetaan näiden ammuskelulajien suhteen kunnon aikalisä. En halua pilata Haikun intoa noutamiseen saati uimiseen viemällä sitä liian aikaisin taas liian jännittävään tilanteeseen. Tuo vesinoutojen onnistuminen paineen alla oli jo 100% parannus viime kesään!

Viikonlopun tokokokeet sitten...lauantaina koepaikalle mennessä Haiku oli ahdistuneen oloinen ja halusi kovasti takaisin autoon turvaan, mitä ei ole ikinä tapahtunut vieraissa paikoissa/koiratapahtumissa. Tulkitsin tämän niin, että edellisillan ikävät muistot painoivat vielä ja Haiku pelkäsi uusia laukauksia tms. Rentoutui kuitenkin aika paljon ennen suoritustamme kun hengailtiin toisen tollerin ja omistajansa kanssa. Suuri ongelma joka toistuu näköjään kokeesta toiseen on se, ettei Haiku mene käskystä maahan rivissä vaikka tätä on treenattu, tosin vain tuttujen koirien kanssa. Jouduin antamaan kolme käskyä ja muutoin täydellinen paikkamakuu meni nollille. Samoin luoksetulossa Haiku jäi kököttämään paikoilleen istumaan ja tuijottamaan haukkuvaa koiraa metsässä kentän vieressä, kolmannella sivulle- käskyllä tuli nätisti luokse... Tuomari oli onneksi tosi kannustava ja yhteistyöstäkin saimme kasin. Sanoi, että Haiku selvästi osaa mutta tänään otti liikaa häiriötä.

Tässä pisteet:

Lauantai 29.5. Inkoo, tuomari Pernilla Tallberg
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikkamakuu 0 (kolme käskyä)
3. Seuraaminen kytkettynä 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta 6
5. Maahanmeno 0 (istui)
6. Luoksetulo 0 (kolme käskyä)
7. Seisominen 6 (hiipi, ennakoi istu- käskyn?)
8. Estehyppy 8 (haisteli estettä hypyn jälkeen, ennakoi istu- käskyn?)
9. Kokonaisvaikutus 8
Yht. 87 p, ALO0
Loppujen lopuksi ei tuo nyt niin huonosti mennyt, kytkettynä seuraamisestakin 8,5!

Sunnuntai 30.5. Helsinki, tuomari Pirkko Bellaoui
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikkamakuu 6 (2 käskyä maahan, 3 nousemiseen, tuomari ei tainnut kuulla...)
3. Seuraaminen kytkettynä 6
4. Seuraaminen taluttimetta 5
5. Maahanmeno 6 (kaksoiskäsky, löperö seuraaminen)
6. Luoksetulo 9 (hidasti pari metriä ennen minua hieman)
7. Seisominen 7 (hiipivä pysähtyminen, ei onneksi ennakoinut istumista)
8. Estehyppy 6 (lähti ilman käskyä, muuten mallikas suoritus, ei ennakoinut istumista)
9. Kokonaisvaikutus 7
Yht. 132 p, ALO3


Mietin, mennäkö sunnuntaina ollenkaan kokeeseen mutta päätin että mennään, tuloksista viis, jotta vain saataisiin tuota koejännitystä pois. Itse en tunnusta enää niin paljon jännittäväni, koira sen sijaan kyllä. Sunnuntain paikkamakuussa taas kaksoiskäskyt maahanmenossa ja kaiken huippuna kolmoiskäsky noustessa... muutenkin liikkeistä tuli keskinkertaisia pisteitä lähinnä johtuen omista voimakkaista vartaloavuistani. Päätin, että autan Haikua kaikin mahdollisin keinoin jotta saisin sille edes yhtään fiilistä. Seuraamisliikkeet menivätkin näistä kolmesta kokeestamme parhaiten vaikka pisteet ovatkin huonoja. Myös liikkeiden välillä Haiku oli jo enemmän kiinnostunut minusta kuin jännittynyt tilanteesta ja loppupuhuttelun ajan Haiku kieri ja köllötteli maassa tuomarin jaloissa :D Onneksi siis mentiin paikalle. Nyt on siis alo- luokasta kaikki muut tulokset kasassa paitsi se ykkönen ;P Tämä tuomari oli linjaltaan mielestäni erilainen kuin aiemmat. Estehypystä ei lauantaina saanut yksi koira yhtään pistettä kun varasti ja minäkin olin nollaan varautunut kun Haiku varasti. Sen sijaan olisikin pitänyt sanoa seiso- käsky niin oltaisiin kuulemma voitu saada enemmänkin pisteitä? :o Kaikesta oppii.

Samoja virheitä siis toistetaan... seisominen ei ole treeneissäkään täydellisen napakka, mutta muuten koesuoritukset poikkeaa harmillisen huonoon suuntaan treeneistä. Seuraamisesta on sentään jäänyt haistelu ja pahimmat hortoilut pois kokeissa. Nyt pidetään ainakin kuukauden hauskuutustauko, uidaan ja lomaillaan ja tokoillaan silleen hauskasti ja katsotaan kokeita sitten kesemmällä!

Menoja

Haiku vietti viisi päivää hoidossa Sarin, Jaakon ja veljensä Nemon luona kun me ihmiset lomailtiin Lontoossa. Ekaa "vahtivuoroyötä" lukuunottamatta Haiku oli viihtynyt ja käyttäytynyt hyvin- tai ainakin näin meille on kerrottu ;) Haiku ja Nemo tulevat erinomaisesti toimeen.

Viime viikonloppu vietettiin Evijärvellä, jossa Haiku "joutui" taas hengailemaan Turre- pennun kanssa. Muutaman aiemman tapaamisen aikana ilmennyt vastenmielisyys pentua kohtaan oli kadonnut ja Haiku leikki innoissaan Turren kanssa. Haiku antoi myös tasoitusta pienelle heittäytymällä selälleen, jotta Turre pääsi oikein antaumuksella roikkumaan Haikun korvissa ja läpsimään Haikua tassulla kuonolle. Launtaina Haiku oli mukana metsänistutuksessa, jonne matkattiin koko sakki traktorin peräkärryllä. Haiku oli coolisti, oli varmaan vähän samanlaista kyytiä kuin moottoriveneessä, missä tyttö myös viihtyy :) Ekat tunnit metsässä Haiku sai vaellella vapanaa, mutta kun puuha vain jatkui alkoi veri vetää liikaa pelloille lintujen ja hirvien hajuille ja korvat menivät kiinni. Sunnuntaina Haikua ei enää huolittu mukaan metsäpuuhiin :P Mökille ehdittiin myös ja uimaan lämpimään veteen. Haiku kahlaili paljon enemmän itsekseen kuin viime kesänä ja meni reippaasti molskahtaen kepin perään uudesta kaislikkorannasta mökin takana.

Ennen lomaa ehdittiin tehdä eka verijälki. Vuorokauden vanha max 500 metrin avo- tyyppinen jälki oli tosi riistarikkaassa maastossa, jäljen vieressä oli useita hirven***koja. Haiku jäljesti ajoittain hyvin, mutta jouduin palauttamaan sen useaan otteeseen jäljelle kun muut hajut veti eri urille. Täytyy aloittaa treenit vähän helpommissa maastoissa jotta jälkiuskollisuus -toivottavasti- taas palaa mieleen. Myös Jennin whippetit pääsivät verijäljille ja varsinkin Lune oli varsinainen kyky tuoreella jäljellä! Myös Sumu jäljesti sille tehdyn vuodokauden vanhan jäljen kulmineen tarkasti. Ollaan toisella varasijalla Miehikkälän mejä- kokeeseen, toivon kovasti että päästään.

Viikonlopun tokokoitoksiin ollaan yritetty treenata. Loman jälkeen tuntui että yhteistyö oli ihan kateissa mutta eilen jo alkoi tuntua tutummalta tuo touhu. Perjantaina olisi myös harjoitustaipparit eli puuhaa riittää.

Tottelevaisuuspossuni

Ensinnäkin ilmoitettakoon, että Haiku on nyt virallisesti ylipainoinen ja virallisesti laihdutuskuurilla. Näin helppoa se on lihottaa koira. Ah hormonit. Ruokkijoilla saattaa olla myös osuutta asiaan. Nyt täytyy vaan juosta ja uida tosi paljon että kehdataan olla.

Viime viikonloppuna oltiin EKY:n K9:n mestrauuskilpailut, eli erittäin epäviralliset möllikisat aglityssa ja tokossa. Tokon alokasluokassa oli peräti kolme kilpailevaa koirakkoa, ja sijoituttiin toisiksi. Palkinnoksi saatiin ruokasäkki :) Taidankin vastedes osallistua tällaisiin pikkukisoihin, paremmat mahikset saada palkintoja ;)

Itse suoritus oli samaan tyyliin, noh, vaihteleva kuin aiemmat kilpailusuorituksetkin. Harmittaa tuo paikallamakuu, Haiku meni taas vasta toisesta käskystä maahan. Nyt tarttis reenata rivissä oloa, anyone? Seuraaminen kytkettynä meni kai vähän paremmin kuin viimeksi, mutta taisin myös antaa pari ylimääräistä käskyä. Vapaana seuraaminen oli hortoilua erityisesti käännöksissä, mutta jotenkin siitäkin selvittiin karkaamatta... Seuraaminen oli huonoa myös jättävissä liikkeissä. Maahan meno oli mallikas, seisomisessa Haiku haisteli maata ja otti pari sivuaskelta! Hypyssä ennakoi istumisen. Luoksetulo meni nappiin, ei kosketusta jalkaani.

Haisteleminen on siis ongelma, jota yritetään työstää. Puolustukseksi sanottakoon, että ainakin pari koiraa haisteli myöhemmin agilityradalla juuri samaa kohtaa, mitä Haiku seisomisliikkeessä. Kentillä nyt vaan on hajuja ja tämän asian kanssa pitäisi opetella olemaan. Uskalsin riehuttaa Haikua vähän enemmän kuin aiemmin liikkeiden välillä ja tuntui ehkä vähän parantavan keskittymistä?

Agilityradat menivät melko huolimattomaan tyyliin ja tästä voidaan syyttää ohjaajaa. Haiku oli kyllä varmaan myös melko väsynyt/ylikierroksilla kun oltiin kisoissa lopulta aamukymmenestä kolmeen. Hauskaa oli silti ja Haiku nautti selvästi hengailusta tuttujen koirien ja tyyppien seurassa. Viikonloppuna tein Haikun kanssa vielä pikavisiitin Pohjanmaalle, missä Turre- poika oli kasvanut kovasti.

Tässä vielä möllitokopisteet arkistoon:
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makuu 9
3. Seuraaminen kytkettynä 8
4. Liikkeestä seisominen 7,5
5. Liikkeestä maahan meno 9
6. Luoksetulo 10
7. Seuraaminen vapaana 7
8. Estehyppy 9,5
9. Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 172p

Ylämäki alamäki

Touhuttu on taas paljon. Reilu viikko sitten lähdettiin Jennin ja Lunen kanssa päähänpistosta mölliagilityyn Vantaan Ojankoon. Ilta ol hauska ja koirat vauhdissa. Muutamaa pikkuvirhettä (oma ohjausvirhe molempien starttien alussa, pari kontaktivirhettä ja yksi pudotus) lukuunottamatta radat menivät todella hyvin ja Haiku oli erittäin hyvin ohjattavissa. Radan ihanneaika oli 62 s mutta me päästeltiin 37 ja 39 sekuntiin. En ole itse hetkeen juossut noin kovaa.

Uimakausi avattiin viime sunnuntaina toukokuun toinen päivä Nuuksiossa Nemon kanssa. Haiku oli innosta sekaisin ja tutuista löllörannoistakin mentiin uimaan molskahtaen.

Taipparitreenit etenee. Pari viikkoa sitten tehtiin treeneissä vaakkuruutua, mikä meni plörinäksi. Houkuttelemalla Haiku kyllä alkoi tyhjentää ruutua, mutta vastenmielisiä vaakut olivat pitkän tauon jälkeen. Viime sunnuntaina sen sijaan vaakut tulivat maalta ja vedestä ilman ongelmia ja huokaisin pitkään ja syvään helpotuksesta. Ehdin jo ajatella että koko viime kesän riistatreenaus oli turhaa. Pupua ei olla vielä päästy näkemään. Kaninnahkadamilla vedetty treenijälki meni hyvin lukuunottamatta riemukierroksia ja ravistelua- Haikun mielestä "kestokani" on paras lelu ikinä! Anninan ehdotuksesta olen siirtänyt kanin nyt meidän tokopalkkausleluksi ja noudettavana on vain oikeita pupuja, niin kuin viime kesänäkin. Kestokani on ainoa esine, mitä Haiku ei millään haluaisi palauttaa minulle.

Tämän viikon taipparitreenit olivat oikein hyödylliset. Treeneissä oli kumivene ja uimaan meno oli alkuun haastavaa vieraasta, upottavasta rannasta. Kun Haiku saatiin veteen alkoivat noudot sujua ja into kasvaa. Positiivista oli, ettei vene kuitenkaan ollut se kynnyskysymys, vaan vieras ranta. Pyhänä lupauksena mennään tänä kesänä joka viikko uuteen rantaan uimaan! Taippareista en tiedä, kun paukkuarkuusasia on vielä ihan auki. Mikäli Haiku ei pääse paukkukammostaan yli on turha edes kuvitella taippareita tänä kesänä, vaikka muuten treenit etenesikin halutusti. Uimaan menoon otan nyt käyttöön erillisen käskyn, jota eilen treenailinkin Rajasaaren helpolla biitsirannalla. Tarkoitus olisi siis saada Haiku menemään veteen vaikkei siellä olisi noudettavaa. Taipparitreeneissä tehtiin vesileikkien lisäksi noutoja maalla rannan suuntaisesti, mikä oli erittäin hyvää häiriötreeniä. Kovasti lähti Haikun pää kääntymään vettä ja venettä kohti, mutta tehtävistä suoriuduttiin silti hyvin.

Sari hommasi meille taas yhteisiä vaakkuja pakkasen täyteen, joten ei ole ainakaan riistapulasta kiinni meidän edistyminen!

Kisakausi avattu!

Eilen debytoimme virallisessa tokokokeessa. Valmistautuminen oli heinkonlaista työkiireiden vuoksi enkä olettanutkaan että keksittäisiin pyörä uudestaan kahdessa viikossa. Sen verran hyvin möllitoko kuitenkin meni, että päätin lähteä kokeilemaan. Tulospaineita ei ollut ja nyt ei ole enää pahemmin koejännitystäkään kun on kynnys ylitetty!

Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Helsingin Tuomarinkylässä oli ihana kevätsää ja mukava tunnelma. Paikalla oli peräti kaksi entistä toko- kouluttajaani ja lisäksi juuri ennen meidän vuoroa tollereista kiinnostunut perhe tuli tekemään tuttavuutta Haikun kanssa- kriittistä yleisöä oli siis paikalla lisäämässä jännitystä :) Itse olin kyllä niin väsyksissä valvottuani kaksi yötä töissä etten pahemmin enää paikallamakuun jälkeen stressannut.

Paikallamakuu ja luoksepäästävyys menivät hienosti. Haiku on selvästi alistunut kohtaloonsa tuon paikalla makuun kanssa ja makasi rivissä vaikka yksi koira lähti ja toinen alkoi haukkumaan. Jes!

Ryhmäliikkeiden jälkeen lämmiteltiin ja Haiku tuntui olevan hyvällä tekemistuulella. Kehässä tilanne olikin sitten aika lailla vastaava kuin mölleissä. Sama "seuraa"- käsky mikä hetki sitten oli saanut Haikun seuraamaan iloisesti ei nyt mennytkään perille... kytkettynä vielä mentiin paikoin ihan ok, mutta aikamoista hortoilua se oli. Ilman talutinta seuraamisesta ei minusta olisi tarvinnut antaa pisteitä ollenkaan, mutta tuomari oli kiltti. Sain myös arvokkaan vinkin: olisi kannattanut käskyttää Haikua, siitä olisi mennyt vähemmän pisteitä kuin jatkuvasta hortoilusta. Haiku siis kulki vähän takanani/liikaa sivullani, haisteli maata ym. kamalaa.

Tämän jälkeen tulivat jättävät liikkeet, joiden alussa Haiku hämääntyi viereisessä kehässä haukkuvasta koirasta. Perus sivulle- ja istu- käskyt olivat aivan hepreaa ja Haiku oli hetken todella hukassa. Lopulta päästiin perusasentoon ja saatiin suoritettua liikkeet. Seuraaminen oli yhä huonoa, mutta maahan mentiin ja seisomaan jäätiin ja loppuliikkeet sujuivat kuten kuuluu.

Aina ihana luoksetulo sitten sai Haikun rentoutumaan ja vielä enemmän se ilahtui nähdessään esteen. Nämä liikkeet menivät tosi hyvin, Haiku ei edes varastanut luoksetulon lähdössä. Estehyppy oli kympin suoritus!

Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi. Mitään uusia vitsauksia ei ollut koira keksinyt parissa viikossa, se oli liikkeiden välillä hallinnassa lukuunottamatta hetkellistä hämmennyksen hetkeä ja osa liikkeistä oli täysin hanskassa. Pisteitä tuli vähän vaille ykköstuloksen verran, eli sinänsä onnistuttiin kyllä yli odotusten. Nyt kun vain keksisin mikä tuossa "virallisessa" seuraamisessa mättää! Koe oli nurmikentällä, joten kai ne hajut sitten vetää puoleensa.

Oli muuten ihana tunne mennä esteen eteen kun olin ihan varma, että tämä menee hyvin. Vielä kun saisi kaikki muutkin liikkeet tälle varmuusasteelle :D Joku ehkä sanoisi, että sitten vasta kannattaisi mennä kokeeseen, mutta itse pidän tärkeänä sitä että saadaan kokemusta ja rutiinia ja jännitysmomenttia pienemmäksi.

Daisy- sisko tempaisi alokasluokan kokeista kaksi ykköstulosta samana viikonloppuna! Siinä meille tavoitetta.

Pisteet muistoksi:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 9
Seuraaminen kytkettynä 7,5
Seuraaminen taluttimetta 5
Maahanmeno seur. yhteydessä 7
Luoksetulo 9
Seisominen seur. yhteydessä 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7

Yht. 154 pistettä, ALO2, tuomari Kaisa Poutanen.

Siedätystä

Eilen treenailtiin Hanna-Kaisan ja Kailin kanssa. Oltiin samassa paikassa, missä Haiku pelästyi viimeksi starttipistoolia. Nyt lähdin varovasti liikkeelle, valjaat päällä "lenkkeiltiin" ensin, eikä ainakaan paikasta ollut jäänyt traumoja. Tehtiin jonkun verran noutoja teemalla maltti. Haiku ei keskittynyt kovinkaan hyvin, taisi olla edellispäivän toko- iltamista puhti pois. Ilman hihnaa katseltiin damien heittelyä ja viemistä ja kylläpä tuo paikallakin pysyi. Itse olin ehkä niin huolissani tulevasta ampumisesta etten oikein kunnolla keskittynyt.

HK käveli n. 100 metrin päähän ampumaan, jottei ääni olisi niin kova. Itse jäin Haikun viereen ja reipas Kaili oli myös "tukihenkilönä". Haiku reagoi laukaukseen selvästi, halusi pois tilanteesta ja alkoi vähän läähättää. Edelliskerran paniikkia ei kuitenkaan tullut, vaan suostui syömään lihapullaa ja jäämään paikalle (ei käskyn alla). HK tuli takaisin ja käveli Kailin kanssa ampumapaikalle heittelemään dameja, mitä seurailtiin Haikun kanssa lähetyspaikalta. Kun Haiku oli jo melko rento, heittelin sille paukkuja koira fleksin päässä- en uskaltanut heti päästää vapaaksi, ettei olisi pelon vuoksi karannut. Haiku innostui dameista ja kun käveltiin vielä ampumapaikalle, oli jo ihan rento. Koirat pääsivät vielä irti remuamaan ja ihan vapautuneesti Haiku riekkui alueella.

Kova homma tässä paukkusiedätyksessä on edessä, vaikka onneksi tosiaan tällä kertaa sujui jo paremmin. Taipparit on siis tähtäimessä aikaisintaan loppukesästä.

Haikun ja Kailin remuamista on hauska seurata. Tytöt ovat lähes saman kokoisia, mutta Kaili on sporttinen linjakas musta salama ja Haiku pehmeämpi punainen lyllerö :)

Mölli & Mölli

Osallistuttiin eilen Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen epävirallisen möllitokokokeen alokasluokkaan. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut, tarkoitus oli nyt vaan mennä kokeilemaan mitä Haiku sanoo koetilanteesta, miten se toimii ilman palkkaa ja miten minä selviän jännityksestäni.

Yllätyin positiivisesti Haiku erittäin hyvästä fiiliksestä. Sitä ei jännittänyt ollenkaan, päin vastoin se oli erittäin tyytyväinen kun sai tauoilla paljon lihapullaa ja loikoilla tekonurmella mun ja Jannen rapsutettavana :) Koe oli tosiaan Agimesta- nimisessä sisähallissa, jossa oli pohjana tekonurmi. Alusta oli meille molemmille vieras ja ilmeisen tuoksurikas, koska meidän ns. varmat liikkeet maahanmeno ja seuraaminen menivät ihan penkin alle Haikun haistellessa alustaa. Monelle muulle kävi samoin. Sen sijaan epävarmemmissa liikkeissä onnistuttiin oikein mainiosti eikä itseäni jännittänyt hyvin menneen paikallaolon jälkeen juurikaan. Tosi kiva tunnelma oli kokeessa ja tuomarit antoivat tosi hyviä vinkkejä tuleviin oikeisiin kokeisiin. Paljon on hiottavaa, mutta kyllä me vielä niihin oikeisiinkin kokeisiin mennään!

Tässä vielä liikkeet pisteineen. Pisteytys oli armeliasta, eli oikeassa kokeessa ei oltaisi ihan näin hyvin pärjätty:

Luoksepäästävyys 10 p.
Hienosti meni, vaikkei olla juuri treenattu.

Paikallamakuu 9 p.
Piste meni tuomarin mukaan kaksoikäskystä. Itse en kyllä antanut kuin yhden maahan- käskyn, mutta Haiku meni maahan huomattavan hitaasti. Aiemminkin ollut ongelmana tilanne, jossa useampi ihminen sanoo "maahan" samaan aikaan- Haiku kääntyy katsomaan niitä muita tyyppejä :D (mitä sanoittekaan?) Pysyi kuitenkin paikallaan ja nousi näpsäkästi pyynnöstä, eli tosi loistava suoritus! Hyvä Haiku!

Seuraaminen taluttimessa 7,5 p.
Kamalaa, kamalaa. Todellakaan ei oltaisi ansaittu noita pisteitä. Haiku hortoili nenä maassa. Hetkitttäin seurasi normaalisti eli hyvin, mutta enin aika meni hortoillessa.

Seuraaminen taluttimetta 7,5 p.
Kuten edellä, mutta vielä huonompaa. Haiku kumminkin sentään haahuili lähettyvilläni eli omasta mielestään varmaan "seurasi" - ei sentään häipynyt liikkeen aikana agilityputkeen tai puomille niin kuin yksi toinen koira. Hetkellisesti seurasi ilmeisesti ihan ok, lähinnä kai juostessa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 p.
Tälle ei voinut kuin nauraa. Haiku lähti seuraamaan, seurasi hyvin n. metrin, sitten alkoi haahuilu... nenä maassa kaarrellen "seurasi" pieni tollo omistajaansa. Kahden maahanmenokäskyn jälkeen Haiku pysähtyi, tarvittiin vielä kaksi lisää että meni maahan. Loppuliike sujui toivottuun tapaan :D Oikeassa kokeessa liike olisi mennyt nollille, mutta mölleinä saimme armeliaat viisi pistettä tästä huikeasta suorituksesta.


Luoksetulo 10 p.
Luoksetulo oli Haikun taattua tyyliä TÄYSIÄ, mutta olipahan iloinen suoritus ja suht. suora sivulletulo. Miinusta olisi oikeassa kokeessa tullut hiuksenhienosta varastamisesta (tuomarin mukaan Haiku lähtee kun avaan suuni, eikä silloin kun sanon käskyn :D) sekä siitä, että Haiku hieman törmäsi jalkaani. Törmäilyongelmaa ei ole juuri ollut nyt kun pyydän Haikun suoraan sivulle, joten tämä taisi olla vain huonoa tuuria.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 p.
Annoin varmuudeksi kaksoiskäskyn, koska sivusilmällä huomasin Haikun vain hidastavan ekasta käskystä. Tämä ja hieman vinoon jäänyt seisominen pudottivat pisteitä, muuten liike meni niin kuin pitää.

Estehyppy 10 p.
Tästä olen tosi ylpeä :) Liike meni täydellisesti. Treenasin kotona viikonloppuna itse kyhätyllä laatikko + aitatolppa- viritelmällä kyllästymiseen asti.

Kokonaisvaikutelma 8,5 p.
Haiku häröili hieman liikkeiden välillä ja siis myös liikkeiden aikana, joten ihan mahtavinta yhteistyötä emme tällä kertaa esittäneet.

Yhteensä kertoimien jälkeen 167 p, 6. sija 13:sta (?) koirakosta.

Metsän henki

Vietettiin eilen Kirkkonummelaisessa metsässä ihana kevätilta- linnut jo laulaa ja vesi virtaa, mahtavaa! Maallisempana asiana tehtiin hakuruututreeni dameilla. Haikun edellisestä hakutreenistä on jo aikaa, mutten ollut siitä huolissani, tyttö kun tykkää niin paljon etsiä. Hienosti tyhjeni ruutu reippaasti töitä tehden ja sekä minä että ohjaaja olimme kovasti tyytyväisiä. Itse sain neuvoja liikkua enemmän ruudun reunassa ja kiinnittää huomiota lähetyksiin ruudun eri sektoreihin. Haiku valitsi pari kertaa saman "polun" palauttaessaan ja kiersi hieman suorasta linjasta minulle. Uskoisin että vaikeakulkuisessa maastossa kyse oli lähinnä helpoimman reitin valitsemisesta, koska palautukset olivat muuten "suoria" ja vauhdikkaita ja tulivat kaikki suoraan käteen. Täytyy silti kiinnittää huomiota, ettei Haiku ota tavaksi valita kiertotietä, jolloin vaihtamisen riskikin kasvaa.

Treenin jälkeen sain vielä lainata Anninan tokoestettä. Tokohyppyä ollaan treenailtu lähinnä agilityesteellä, ja arvelinkin että kiinteä este saattaa olla jännempi. (Agilityradallakin muurilla saattaa tulla joskus kieltoja.) Jännähän se oli, mutta yli mentiin parin kiellon jälkeen. Lisäksi tajusin kauhukseni, että oon treenannut hyppyä ihan liian lyhyellä välimatkalla. Tästä on hyvä lähteä sitten möllikisoihin ensi viikolla :P Tehotreeniä siis...

Pääsiäisenä Haiku tutustui Turreen Evijärvellä. Pari päivää sujui vaihtelevissa tunnelmissa. Välillä leikitytti kovasti, välillä Haiku näytti äärimmäisen loukkaantuneelta ("toi on siis vieläkin täällä"), välillä piti vähän kommentoida pennulle, ei kuitenkaan liian rumasti onneksi. Haiku kyllä tykkää leikkiä vähän isompien pentujen kanssa, mutta ihan näin pienestä sillä ei ole mitään kokemusta- ja vielä kun se on ottanut ykköskoiran paikan Haikun "mummolassa"! Pentu oli äärimmäisen reipas, oli selvästi tottunut kasvattajalla aikuisiin koiriin. Haiku vahti tavallista enemmän taloa ja oli pyörtänyt lenkiltä takaisin kun oli kuullut että pihaan oli ajamassa auto. Jotenkin tuntui että se vahti pentua? Parin päivän päästä koirat kohtaavat taas kun lähdetään hoitamaan pentua päiväksi. On se vaan niin pehmolelu :)

On siis kevät

Tehoputki agitreenejä takana- lauantaina ylimääräisellä vuorolla Purinalla, maanantaina oman ryhmän viimeiset treenit. Treeniryhmää etsitään! Lauantaina meillä oli eri ohjaaja kuin omalla ryhmällämme ja radat oli vaikeita. Haiku sai todella paljon kehuja ohjaajalta nopeudestaan ja ohjattavuudestaan, ainoa ongelma olen siis minä joka tyrin tasaisen varmasti. Tämä ohjaaja oli tosi hyvä ja antoi tosi yksityiskohtaisia ohjeita oman juoksun rytmityksestä ym, mistä oli erittäin paljon apua vaikeissa kohdissa. Maanantain treeneissä näennäisesti helpompi rata olikin vaikeampi, koska radalla oli aika pitkiä välejä esteillä ja Haiku nyt edelleen juoksee nopeammin kuin minä...

Tokoa ollaan treenailtu ahkerasti, saa nähdä miten kevään koitokset sujuu ja mihin niistä uskalletaan.

Huomenna Haiku tapaa Evijärvellä pikku- Turren, 9 vkon ikäisen colliepojan. Jännittää!

Harrastelua

Parit agilitytreenit ja yksi taipparikurssikerta takana. Agilityssa ollaan menty pitkiä ratoja. Vauhti ja kuumeneminen aiheuttaa paikoin harmaita hiuksia. Toissakerralla hinkattiin A-esteen alastulokontaktia, tänä maanantaina keppejä. Yksittäisinä esteinä mikään ei tuota vaikeuksia, mutta radalla maltti ei riitä kaikkiin hienouksiin. Haiku osaa kepit melko hienosti kun vain kuljen sen vieressä "rytmittämässä" (kepitkepitkepitkepit), mutta radalla kun vauhti ja into on mitä on, oli keskittyminen liikaa pikku tollolle. Kun rytmi sekosi kesken keppien ja palattiin alkuun, alkoi todella turhautunut ulina ja säheltäminen ("siis eikö nyt voitais vaan jatkaa, hyppy ja putkikin tuolla edessä, mä pujottelen minkä kerkeän, siis miksei tää nyt kelpaa..."). Eli Haiku kyllä kovasti tykkää agilitysta :D Keinukaan ei tuota radalla ongelmia, kunhan vaan saan koiran jarruttamaan jo ennen keinulle menoa.

Noutotreeneissäkin Haiku kävi hieman ylikierroksilla, mistä johtuen Haikua hieman kiusattiin. Sain antaa Haikulle vain yhden paikka- käskyn viereeni ja sitten avustaja heitteli damia n. 20 metrin päässä meistä. Jos ja kun Haiku karkasi noutoon, nosti avustaja damin pois ja koira jolkotteli hämmentyneenä takaisin. Parin turhan reissun jälkeen Haiku tajusi jäädä odottamaan hae- käskyä. Mahtavan yksinkertainen harjoitus, joka varmasti parantaa Haikun malttia myös luoksetulossa, missä se tuppaa joskus varastamaan. Agility ja vesinoudot on kuitenkin Haikulle ne kaikista kiihdyttävimmät asiat, parkkipaikalla damin kanssa tokoillessa sentään saadaan melko nopeasti joku tolkku intopölleriin.

Kävin Haikun kanssa lyhyellä Pohjanmaan reissullakin. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa hiihtämistä kera koiran järven jäällä. Ensimmäisten spurttien jälkeen sujui oikein hyvin, tosi hyvää liikuntaa koiralle(kin). Mäkisiin maastoihin ei ihan vielä aiota. Junamatkat sujui leppoisasti. Samaan vaunuun osui Hedera´s - tolleri Baby, joka oli todella saman näköinen Haikun kanssa.

Ollaan löydetty oivallinen paikka paukkusiedätykseen. Lenkkeiltiin isolla porukalla Uusmäessä Vantaan ja Espoon rajalla, ja metsäalueen vieressä oli paintball- kenttä. Pauke oli melko lailla jatkuvaa muttei liian terävää. Haikua ei ahdistanut ollenkaan.

Pääsiäisenä Haiku taitaa kokea elämänsä järkytyksen, kun Evijärven kotona odottaa äitin ja isän pieni collienpentu. Jännittää kyllä, miten Haiku noin pieneen suhtautuu.

Matkalla

Junassa oli tällä kertaa mukavat konnarit, jotka antoivat Haikun matkustaa arvolleen sopivalla tavalla


Viikonloppuna harrastettiin kotimaanmatkailua eli suunnattiin junalla kohti Kajaania Antti- veljen ja Riikan luokse. Haiku pääsi pitkästä aikaa junan kyytiin ja matkaa olikin istuttavana melkoisesti. Aivan hienosti meni matkailu, pentuna opetettu "pissa"- käsky tuli tarpeeseen kun meno- ja tulomatkalla tehtiin pikaiset ulkoilut jollain asemalla. Lauantaipäivä vietettiin Vuokatissa, A&J laskettelivat ja me tytöt hengailtiin. Sää oli mahtava, mutta lumikengät jäi testaamatta koska hankin ei kuulemma ollut vielä riittävän kantava.

Pitkästä aikaa oltiin liikkeellä "ihmisten ilmoilla" ei- koiratapahtumassa ja oli huvittavaa, kuinka paljon huomiota Haiku sai osakseen. Punainen nenä ja heiluva häntä nostavat kyllä hymyn useimpien vastaantulijoiden kasvoille ja Haiku tietysti ajattelee, että kaikki nämä ihmiset on täällä vain minua varten ;P Heti Helsingin rautatieasemalla meille tuli juttelemaan tollerin(Höpöhännän Kevät-Havu) omistaja. Vuokatissa toinen tolleristi tuli juttelemaan ja pyysi saada ottaa komeasta tollostamme kuvan, ja myöhemmin samana päivänä yksi tolleristiperhe tuli vielä ihailemaan Haikua :D

Eilen agilityssa treenattiin erityisesti pöytää, joka olikin radalla vastaan tullessaan vaikea juttu: Haikun vauhdista johtuen pysähtyminen pöydälle ei sujunutkaan ihan noin vain, vaan parikin ilmalentoa pitkäksi menneen jarrutuksen jälkeen nähtiin... Keinun läpivienti sujui n. neljä kertaa viidestä hienosti. Agilityvuoro jatkuu enää tämän kuun loppuun ja harmittaa tosi paljon :( Täytyy etsiä uusi treeniryhmä.

Vielä erikoismainintana täälläkin onnittelut Haikun Daisy- siskolle: Middle Island´s Afterglow Amberista tuli viikonloppuna Suomen muotovalio!

Yllättäviä käänteitä

Eipä tässä koiran kanssa harrastaessa voi koskaan tietää mitä seuraava treenikerta tuo tullessaan. Haikun kohtaaminen starttipistoolin kanssa ei sujunutkaan ihan odotetusti. Aiemmin Haiku on suhtautunut ampumiseen ja muihin paukkuihin melko neutraalisti, ollut tarkkavainen mutta rento. Nyt Aleksin ampumat ekat laukaukset katsottiin ihmetellen, mutta lopulta Haiku oli todella ahdistunut, läähätti ja halusi pois tilanteesta. Olin todella yllättynyt ja tietysti sääliksi kävi toista kun niin kovasti pelotti :( Itse epäilen kuitenkin, että taippareita muistuttavalla tilanteella oli osuutta asiaan: seisoimme rannassa koirat sivulla noutajahihnassa, tunnelma oli odottava... ja sitten ammutaan, ammutaan, eikä mitään tapahdu. Ei ehkä tiedä hyvää mahdollisille tuleville taippariyrityksille :/ Uskoisin kumminkin, että yhdistämällä paukut mukavaan tekemiseen tästä päästään eteenpäin. Haiku palautui tilanteesta kuitenkin nopeasti. Käveltiin pois ampumapaikalta n. 100 metriä ja daminoudot sujuivat tavallisella innolla.

Eilen ajeltiin Sarin ja Nemon kanssa Kirkkonummelle ekaan taipparitreeniin. Kahden ja puolen tunnin "katselmuksessa" käytiin läpi yksilöllisesti kunkin koiran perustottelevaisuutta ja perusnoutoa. Haiku suhtautui uuteen treenipaikkaan ja -ryhmään tapansa mukaan hällä väliä- asenteella ja taisi olla kuudesta tollerista ainoa, joka ei piipannut. Perustokoilut sujuivat tasoomme nähden ihan hyvin tokoilutauon jälkeen lukuunottamatta Haikun hortoilua lumipenkassa/pudonneiden namien perässä... hortoilu tapahtui onneksi koiran ollessa vapautettuna, eli kesken liikkeiden ei tapahtunut mitään törkeyksiä.

"Sehän on ihan eri koira" oli kouluttajan kommentti Haikusta kun damit otettiin esiin- intoa siis piisasi. Perusnouto oli kuulemma kunnossa, mutta tasaisella maalla Haikulla on taipumusta "tappohyppyyn" damin päälle, mistä pitäisi pyrkiä eroon, etteivät riistat hajoile. Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt yhteistyöstämme pitkän treenitauon jälkeen. Palautukset ovat siistiytyneet myös paljon, eli sisätiloissa pitkin talvea tehdyt palautusharjoitukset näyttävät toimineen. Tästä on hyvä jatkaa!

Kevättää!

Pakollisen treenitauon jälkeen intoa riittää sekä emännällä että koiralla, ja vielä kevätkin tulossa, oujee!

Viikko alkoi eilen agilitylla, jossa keskitytään nyt muutama viikko tekniikkaan. Tämä tekee toki hyvää, muttei ole niin hauskaa kuin radalla viilettäminen. Ylenpalttisella palkkaamisella ja riehuttamisella Haikun mielestä oli silti erittäin hauskaa jauhaa yksittäisiä esteitä eli rengasta, keppejä ja keinua. Kepit alkaa mennä melko tyylikkäästi vähäisillä vartaloavuilla kun ohjaan keppien oikealta puolelta. Keinu menee edelleen vain houkuttelemalla läpi, eli Haiku pysähtyy vauhdikkaan keinulle tulon jälkeen "kippikohdassa". Toisaalta ehkä ihan hyväkin, muuten saattaisi tulla vaaratilanteita kun Haiku menee niin kovaa. Keinulle meno ei ole ongelma eikä kolahdus, mutta se ikävä kippaus, voi Haikua.

Eilen tokoiltiin myös pitkästä aikaa odotellessamme vuoroamme. Tauko on tehnyt tässä erittäin hyvää. Ensin seurautin namilla ja sitten ihan reippaasti ilman namia molemmat kädet heiluen- niin typerältä kuin kuulostaakin, on itselleni tuottanut todella paljon vaikeuksia edetä namilla seurauttamisen staattinen käsi- maneerista normaaliin, rentoon kävelyyn :D Haiku seurasi erinomaisesti ilman hihnaa ja ilman namia, olin tosi yllättynyt! Myös liikkeestä maahan meno sujui erinomaisesti. Ennen sairauslomaa Haikulla oli vähän epävarmuutta tässä ennen varmassa liikkeessä, mutta nyt näyttäisi taas sujuvan hienosti.

Loppuviikollekin olisi puuhaa: tänään mennään Aleksin, Kailin, Joannan ja Milon kanssa treenaamaan malttia kera starttipistoolin ja viikonloppuna olisi eka taipparikurssin kerta.

Haiku saikulla

26. tammikuuta Haiku steriloitiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Ystäväni Jenni leikkasi ja minä avustin. Leikkaus sujui hyvin ja samalla irrotettiin pahasti heiluva etuhammas, jonka Haiku loukkasi koirapuistossa paria päivää aiemmin. Haiku toivottavasti paransi tollereiden mainetta sairaalassa käyttäytämällä esimerkillisen iloisesti ja ennakkoluulottomasti, ei epäluuloisesti ja äänekkäästi niin kuin valitettavan monet rotutoverinsa eläinlääkärissä tapaavat tehdä. Asiaan saattaa toki vaikuttaa Haikun laajahko kokemus eläinlääkärillä käymisestä ;) Se on kovin tottunut stetoskooppiin, puntarilla käyntiin, verinäytteen ottoon yms. puuhiin jostain syystä...

Ääneen Haiku pääsi vasta kotona, jossa nukutusaineiden häivyttyä alkoi itku. Itkua kesti kolme vuorokautta, Haiku parka. Kovin kipeä se ei voinut olla, koska troppasin sitä perus tulehduskipulääkkeiden lisäksi opiaateilla, eikä haava ole kiinnostanut Haikua oikeastaan ollenkaan. Enempikin taisi Haiku olla sekaisin, vaikuttaisi olevan melko herkkä nukutusaineille meidän tyttö kun viime talven lonkkakuvien jälkeenkin itketti kovasti seuraavana päivänä, vaikkei oltu kuin rauhoitettu ja vähän vedelty jalkoja.

Alkujärkytyksen jälkeen toipuminen sujui erinomaisesti. Pidin Haikulla välillä T- paitaa, mutta enimmäkseen se sai ottaa masulleen ilmakylpyjä, kun ei haavan nuoleminen ollut ongelma. Sen sijaan Haiku keskitti tarmonsa etujalan kanyylikohdan ja pyllyn päällä olevan epiduraalikohdan karvattomien alueiden nuolemiseen. Sain varsin realistisen käsityksen siitä, millaista olisi elää hot spot- vaivaisen koiran kanssa, kamalaa! Onneksi tämä nuoleminen loppui lyhyeen ja nyt selässäkin on jo tervettä ihoa ja karvaa.

Parin viikon hihnassa kävelyn jälkeen ollaan palailtu vähitellen normaaliliikuntaan. Haiku on todella innoissaan leikkimässä kaikkien koirien kanssa koirapuistossa, nähtäväksi jää onko tämä vain riehumisen iloa kotona tylsistymisen jälkeen vai pysyvä olotila. Toivotaan jälkimmäistä! N. kuukausi leikkauksesta olen erittäin tyytyväinen päätökseen, Haikun luonne vaikuttaisi pysyneen ennallaan mutta turha hormoni-häröily jää toivottavasti pois.

Maanantaina olimme ekaa kertaa agilityssa. Tarkoitus oli hyppiä maltilla matalia esteitä, mutta hieman yli-innokas Haiku ryntäsikin heti luvan saatuaan väärälle radalle ja teki komean ilmalennon A-esteen yli. Haava ei ratkennut ja hauskaa oli. Haikulle ei voinut kuin nauraa se välillä radallakin "kommentoi" mölinällään, kuinka hauskaa oli päästä taas hommiin. Kepeillä sain ohjeen vähentää vartaloapuni minimiin, jotta koira saa mahdollisuuden kehittyä, ja katso: keppien pujotteluhan sujui lähes ilman apuja! Tämä on parasta ohjatussa treenaamisessa: itse kun ei aina osaa ja uskalla ottaa niitä kehitysaskelia kohti vaikeampaa harjoitusta.

...

Haiku is back! Piitkä juoksujen jälkeinen **tutus on nyt vihdoin ohi. Valeraskaus ilmeni Haikun kohdalla erittäin matalana ärsytyskynnyksenä vieraiden (uros)koirien suhteen. Harvojen valittujen tuttujen kanssa viitsi leikkiä juuri ja juuri, muille rähistiin pienestäkin kontaktiyrityksestä. Viikonloppuna Rajasaaressa ja meren jäällä Haiku kutsui innoissaan lähes jokaista vastaantulijaa leikkiin, ihanaa. Nyt on enää sopivan ajan löytämisen takana Haikun sterilaatio.

Maanantaina agiliidettiin vielä ilman ohjaajaa. Paria rataa tehtiin lähes tyhjässä hallissa ja sitten yksittäisiä esteitä. Kovin ihmeellisiin suorituksiin ei oma mielikuvitus ja tietämys lajista riitä, joten aika yksinkertaisissa jutuissa pysyttiin. Keppeihin otin ekaa kertaa niin reippaasti vauhtia kuin omalta kömpelyydeltä kykenin, ja hienosti Haiku pujotteli, minä vähemmän sulavasti. Agilityhalli, jossa muun häiriön lisäksi tehdään ikuisesti jatkuvaa remonttia ilta-aikaan, tarjoaa kerrasta toiseen hyvän häiriön tokojuttuihin. Haikun maltti on parantunut hurjasti, jätin sen esteen taakse istumaan kun kävin korottamassa radan esteet ja sepä pysyi paikallaan! Tokohyppy alkaa olla varma, tosin varsinaisella tokoesteellä ei olla päästy treenaamaan sitten syksyn. Sen sijaan liikkeestä maahan meno, joka oli jo ihan priima, on hidastunut pahasti. Kun yhdessä asiassa edistyy sata muuta sekoaa.

Ilmoitin meidät Annina Nurmikiven taipparikurssille kevään ajaksi.

Arkeen

Loma loppui ja lomailtu on, treeneistäkin. Haiku nautti Pohjanmaalla erityisesti järven jäällä juoksemisesta ja talon alla hengailusta- selvää rauniokoiran vikaa siis :P Jonkin verran treenattiin tokohyppyä erinäisillä esteviritelmillä, mm. kaksi puutarhatuolia ja porrasharja oli käytössä. Tämän esteen Haiku tosin tulkitsi siten, että hyppy tarkoittaa hyppyä tuolille, ei suinkaan esteen yli. Puinen noutokapula tuli myös tutuksi ja nyt se alkaa jo nousta ihan keskeltä eikä päistä.

Sunnuntaina lenkkeiltiin Haikun veljen Nemon ja Sarin kanssa Espoon Latokaskessa. Dameja oli mukana, mutta treenaus jäi aika vähäiseksi koirien ja omistajien keskittymiskyvyn ollessa ihan jossain muualla :) Koirat kyllä nauttivat lumessa peuhaamisesta. Haikun ja Nemon välit ovat olleet aina tasaisen hyvät ja kovasti tykkäävät leikkiä ja painia yhdessä.

Eilen ehdin reiluksi puoleksi tunniksi agiliitämään lähes tyhjään halliin. Tein lyhyttä rataa, missä haastavaksi osoittautui tällä kertaa rengas. Kyllä isokin tolleri mahtuu renkaan alta ja sivuilta kun oikein yrittää... Mentiin edes takaisin puomia hihnassa, että saataisiin alastulokontakti taottua päähän. Tein myös muutaman kerran pelkkää A- estettä, jolla kontaktit olivat hyvät kun radalla juoksemisen vauhtia ei ollut häiritsemässä. Keinun Haiku taisi viimein tajuta! Tuli reippaasti siihen pisteeseen, missä alkaa keikuttaa ja seurasi paikallaan keinun liikettä ja näytti ainakin kovasti siltä, että olisi tajunnut homman idean.

Tokoilin hieman Jennin ja Lune- whippetin toimiessa tosi hyvänä häiriönä. Kahden minuutin paikallamakuu sujui erinomaisesti häiriöstä (=radalla kiitävä Lune) huolimatta. Tästä innostuneena kokeilin nyt kuitenkin onneani, josko päästäisiin varasijalta tammikuun lopun kokeeseen... saa nähdä päästäänkö ja mennäänkö vaikka päästäiskin :P