tiistai 12. tammikuuta 2010

...

Haiku is back! Piitkä juoksujen jälkeinen **tutus on nyt vihdoin ohi. Valeraskaus ilmeni Haikun kohdalla erittäin matalana ärsytyskynnyksenä vieraiden (uros)koirien suhteen. Harvojen valittujen tuttujen kanssa viitsi leikkiä juuri ja juuri, muille rähistiin pienestäkin kontaktiyrityksestä. Viikonloppuna Rajasaaressa ja meren jäällä Haiku kutsui innoissaan lähes jokaista vastaantulijaa leikkiin, ihanaa. Nyt on enää sopivan ajan löytämisen takana Haikun sterilaatio.

Maanantaina agiliidettiin vielä ilman ohjaajaa. Paria rataa tehtiin lähes tyhjässä hallissa ja sitten yksittäisiä esteitä. Kovin ihmeellisiin suorituksiin ei oma mielikuvitus ja tietämys lajista riitä, joten aika yksinkertaisissa jutuissa pysyttiin. Keppeihin otin ekaa kertaa niin reippaasti vauhtia kuin omalta kömpelyydeltä kykenin, ja hienosti Haiku pujotteli, minä vähemmän sulavasti. Agilityhalli, jossa muun häiriön lisäksi tehdään ikuisesti jatkuvaa remonttia ilta-aikaan, tarjoaa kerrasta toiseen hyvän häiriön tokojuttuihin. Haikun maltti on parantunut hurjasti, jätin sen esteen taakse istumaan kun kävin korottamassa radan esteet ja sepä pysyi paikallaan! Tokohyppy alkaa olla varma, tosin varsinaisella tokoesteellä ei olla päästy treenaamaan sitten syksyn. Sen sijaan liikkeestä maahan meno, joka oli jo ihan priima, on hidastunut pahasti. Kun yhdessä asiassa edistyy sata muuta sekoaa.

Ilmoitin meidät Annina Nurmikiven taipparikurssille kevään ajaksi.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Arkeen

Loma loppui ja lomailtu on, treeneistäkin. Haiku nautti Pohjanmaalla erityisesti järven jäällä juoksemisesta ja talon alla hengailusta- selvää rauniokoiran vikaa siis :P Jonkin verran treenattiin tokohyppyä erinäisillä esteviritelmillä, mm. kaksi puutarhatuolia ja porrasharja oli käytössä. Tämän esteen Haiku tosin tulkitsi siten, että hyppy tarkoittaa hyppyä tuolille, ei suinkaan esteen yli. Puinen noutokapula tuli myös tutuksi ja nyt se alkaa jo nousta ihan keskeltä eikä päistä.

Sunnuntaina lenkkeiltiin Haikun veljen Nemon ja Sarin kanssa Espoon Latokaskessa. Dameja oli mukana, mutta treenaus jäi aika vähäiseksi koirien ja omistajien keskittymiskyvyn ollessa ihan jossain muualla :) Koirat kyllä nauttivat lumessa peuhaamisesta. Haikun ja Nemon välit ovat olleet aina tasaisen hyvät ja kovasti tykkäävät leikkiä ja painia yhdessä.

Eilen ehdin reiluksi puoleksi tunniksi agiliitämään lähes tyhjään halliin. Tein lyhyttä rataa, missä haastavaksi osoittautui tällä kertaa rengas. Kyllä isokin tolleri mahtuu renkaan alta ja sivuilta kun oikein yrittää... Mentiin edes takaisin puomia hihnassa, että saataisiin alastulokontakti taottua päähän. Tein myös muutaman kerran pelkkää A- estettä, jolla kontaktit olivat hyvät kun radalla juoksemisen vauhtia ei ollut häiritsemässä. Keinun Haiku taisi viimein tajuta! Tuli reippaasti siihen pisteeseen, missä alkaa keikuttaa ja seurasi paikallaan keinun liikettä ja näytti ainakin kovasti siltä, että olisi tajunnut homman idean.

Tokoilin hieman Jennin ja Lune- whippetin toimiessa tosi hyvänä häiriönä. Kahden minuutin paikallamakuu sujui erinomaisesti häiriöstä (=radalla kiitävä Lune) huolimatta. Tästä innostuneena kokeilin nyt kuitenkin onneani, josko päästäisiin varasijalta tammikuun lopun kokeeseen... saa nähdä päästäänkö ja mennäänkö vaikka päästäiskin :P