tiistai 22. joulukuuta 2009

Omaa kivaa

Käytiin eilen Haikun kanssa omatoimivuorolla agilityssa. Ajattelin, että tehdään nyt jotain vaikkakin ilman ohjausta. Hallissa ei ollut kuin yksi toinen koira toisella puolella hallia, joten saimme treenata rauhassa lukuunottamatta remonttimiestä, joka on häärinyt hallissa koko syksyn aina treenien aikaan. Tuleepahan kunnon häiriötä kun porataan, sahataan ym. melskataan taustalla.

Lämmittelyn jälkeen tein meille pienen radan ja odotellessaan Haiku piippasi vähän. Radalla Haiku sen sijaan oli paljon vähemmän "överit" kuin viimeksi, eli ilmeisesti muiden koirien seura kuumentaa Haikua huomattavasti. Pussin kanssa sattui harmittava takaisku. En tajunnut, että pussi pitää todellakin suoristaa kunnolla jokaisen läpimenon jälkeen, ja niinhän siinä lopulta kävi että Haiku juoksi täysiä pussiin ja sotkeutui sinne kuin pussilakanaan ikään :/ Mamma pelasti, eikä siitä kammoa jäänyt selvästikään. Keinu sen sijaan on edelleen jännä. Nyt kun muiden koirien nostatusta ei ollut, oli keinu selvästi vielä jännempi kuin aikoihin. Haiku pysähtyy puoleen väliin, "keikautus" on pelottava. Tehtiin muuta ja aina välillä palattiin keinulle, mistä Haiku sai kunnon namipalkan ja kehut. Lopuksi kun jäähdyteltiin kävelemällä fleksissä ympäri hallia, palasi Haiku yhä uudestaan keinulle ja häntä heiluen kiipesi oma-aloitteisesti keinun alkupäähän- saisko tässä jo namia? :D

Tein parit tokoliikkeet ja hyvin sujui. Tein paikallamakuutreenin "virallisella" matkalla 2 minuuttia. Huolimatta remonttimelusta ja naapuriradalla juoksevasta koirasta Haiku pysyi paikalla, mistä olin todella yllättynyt ja ylpeä :)

torstai 17. joulukuuta 2009

Lomamielellä


Eilen meillä oli kunniavieraita, eli Haikun veli Milo ja Joanna :) Pakkasta ja lumisadetta uhmaten tehtiin tokotreeni meidän lähipuistossa. Nyt kyllä vähän suunnitelmat muuttuivat tuon tokokokeen suhteen- treenit menivä, noh, huonosti nätisti sanottuna. En tiedä mitä hajuja maassa lumen alla oli, mutta molempia koiria kiinnosti aivan älyttömän paljon enemmän nuuskutella maata kuin tehdä mitään muuta. Haiku tekee yleensä mitä vain namin voimalla, mutta nyt seuraaminenkin oli yhtä tuskaa namituksesta huolimatta kun nuuskunenä pyrki koko ajan maahan. Pupujen pikkujoulut ehkä vietetty ko. nurmikentällä? Ääh. Onnistuneen luoksetuloliikkeen sain suoritettua kolmannella yrittämällä ym. mukavaa. Aina sitä ehtii "nousujohteisen" treenaamisen lomassa unohtaa, että näitä notkahduksia väistämättä tulee. Positiivista sentään oli, että sain kaikki liikkeet lopulta onnistumaan ihan mukiinmenevästi, eli kyllä Haiku ne osaa, kunhan malttaa keskittyä. Lisäksi oli tosi kiva treenata liikkeitä ohjauksen kera, eli käskytimme toisiamme Joannan kanssa kokeenomaisesti. Tosin "onko ohjaaja valmis?" kysymykseen vastaus taisi olla useammankin kerran "valmis...eiku oota...SIVULLE...prkl...valmis!" :D

Tehtiin myös lyhyt paikallamakuuharjoitus kokeenomaisesti. Oli niin kylmä, että minuutti katsottiin riittäväksi ajaksi. Tämän liikkeen onnistuminen oli tosi positiivinen yllätys, Haikulla kun oli alkusyksystä erittäin suuria vaikeuksia pysyä paikalla koirarivissä. Toki nyt vieressä oli vain velipoika, mutta muuten häiriötä oli melko paljon, huutavia lapsia ja ohi käveleviä koiria. Milo nousi kerran, mutta meni Joannan käskystä takaisin maahan.

Ihanaa oli seurata koirien painia ja leikkiä lumessa treenin jälkeen! Haikun ja Milon sisarussuhde on ollut vähän hankala- ensin Milo yritti koko kesän iskeä Haikua vähemmän viehättävin keinoin, sitten Haiku ärisi Milolle pari kuukautta ihan kaikesta lähestymisestä. Nyt oli leikit niin kuin pennuilla :)

Muutaman työpäivän jälkeen koittaa joululoma. Pakkaan Pohjanmaalle mukaan dameja ja upouuden noutokapulan. Tarkoitus olisi myös väsätä meille kotiin jonkinlainen tokoeste. Ja lomailla <3

maanantai 14. joulukuuta 2009

Energiaöverit

Maanantain kunniaksi taas agility... ja täysin sekopää koira! Haiku on pitkin syksyä tasaisesti kasvattanut kuumenemisastettaan agilityssa, ja eilen pieni huuto alkoi jo hallin parkkiksella. Oma mokani oli, että suostuin lähtemään radalle ekana- jatkossa tiedän, että on pakko alkulämmittelyiden lisäksi tehdä alkuun jotain tokoa tms, muuten käsissä on ohjus ja raketti! Ekaa kertaa meillä oli radalla kohta, jossa puomin alkupään vieressä oli myös putki, ja sinnehän Haiku sujahti varmaan neljä kertaa vaikka kuinka selvästi ohjasin puomille. Lopulta kun puomille päästiin oli loppupään kontaktit aivan ****eestä, kun yksi vaan paineli menemään. Ja kun vauhti keskeytyi väärän esteen tms. takia, alkoi armoton ulvonta :D Itkeäkö vai nauraa...

Haikun hieman rauhoituttua tein sivussa yhden esteen kanssa tokotreeniä teemalla alokasluokan estehyppy. Hyppyliike alkaa olla melko ok, mutta Haiku saattaa hieman väistää kun kävelen sen viereen. Eilen aloitin matalalla esteellä ja nostin sitten korkeuteen 50 cm ja hyvin meni. Viimeksi Haikulla tuli rimakauhu kun este oli sen mielestä liian korkea.

Viime viikon omatoimisista tokotreeneistä mainittakoon loistava paikallamakuuharjoitus. Haiku makasi pallokentän reunassa minä n. 20 metrin päässä, kun kentän poikki sujahti pupu ja koira. Haiku makasi paikallaan ja käänteli päätä erittäin hämmentyneen näköisenä :D Huusin "paikka" ja katso- koira pysyi paikallaan :D Tuon parempaa häiriötreeniä tuskin voi saada edes tilaamalla!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Intopölleri

Agility on ilomme. Maanantaina tehtiin ekaa kertaa rataa, jossa oli keinu mukana. Radalla juokseminen oli niin hauskaa, että Haiku juoksi vapautuneesti keinulle ja melko reippaasti sen läpikin, tosin ohjaajamme oli vähän jarruttamassa kolausta. Harmittaa kyllä tuo keinukammo, mutta selvästi ollaan jo voiton puolella. Intoa tosiaan oli vaikka muille jakaa, ja Haiku alkoi harmittavasti myös vähän piippaamaan vaikka juuri olen sitä niin kehunut sen hiljaisuudesta. Ollessaan yksin kiinni kun esim. olen tekemässä rataa se odottaa hiljaa paikallaan, mutta jos olen sen vieressä kohta menossa radalle, saattaa näköjään alkaa se kuuluisa tolleriulina. Ohjaajamme naureskeli Haikun intoa, kun 14 esteen jälkeenkin toinen näytti siltä että missä se rata nyt jatkuu, lisää tätä :D

Käytin agitreeneissä valtavaa virettä hyväkseni ja tein muutamia tokoliikkeitä odotellessamme vuoroamme. Tammikuun tokokoe olisi tuolla Purina- areenalla- toivottavasti saadaan liikkeet kuntoon, kotikenttäetu olisi aikamoinen kun Haikulla on hallista niin ihania agilitykokemuksia :) Nyt ollaan saatu luoksetuloliike aika lailla valmiiksi: suora sivulle tulo toimii nyt tosi hyvin eikä Haiku enää törmää minuun. Hieman kauemmaksi se jää minusta kuin "vauhdittomassa" sivulletulossa, mutta väli on ainakin omasta mielestäni vain se 10 cm, eli en ala sitä nyt hinkkaamaan. Luoksetulo on "sivulle"- käskyllä aivan yhtä vauhdikas kuin "tänne"- käskylläkin, eli perille on mennyt :)

Viikonloppuna on Voittaja- näyttely, johon olisi tarkoitus lähteä ihan ilman koiraa turistiksi Haikun sukulaisia ja muita tolloja katselemaan.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Synttärityttö

Haiku täyttää tänään kypsät 2 vuotta :)

Eipä sitä enään osaisi olla ilman tuota koiraa.

Nyt tuntuu, että Haikun kanssa on paras aika alkamassa. Vieläkin tulee lähes päivittäin uusia juttuja eteen, kun tämä koko ihmisen ja koiran välinen suhde on minulle ihan uutta. Silti alkaa jo tuntua, että tietää suurinpiirtein millainen persoona tuo koiruus on.

Monessa suhteessa Haiku on kyllä niin oppikirjaesimerkki tollerista, että voi todellakin sanoa saaneensa mitä tilasi :P Vieraat ihmiset ei Haiku kiinnosta juurikaan, moikataan kyllä haistellen ja häntä heiluen, mutta se siitä. "Omat ihmiset" sen sijaan täytyy rakastaa läpikotaisin aina kun kohdataan (tämä siis tietysti myös päivittäin meidän kanssa, vaikka olisi vain kaupassa käynyt on kotiinpaluu yhtä juhlaa). Hellyydenkipeä Haiku on vain hetkittäin, läheisyydenkipeä kylläkin. Haiku on täysin on-off- koira. Kotona enimmäkseen nukutaan, mitä nyt ruoka-aikoina norkoillaan jaloissa josko irtoaisi sapuskaa (=ahne noutaja). Silloin kun tehdään jotain, tehdään täysillä. Haiku osaa myös todella hyvin rentoutua paikassa kuin paikassa silloin kun mitään ei tapahdu. Haiku on erinomaisen juonikas ja huumorintajuinen, jos koirasta niin voi sanoa.

Haiku rakastaa kaikkea tekemistä - erityisesti jos siihen liittyy nenän käyttö aka nuuskuttelu- ja jos Haikua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi Fiksu. Kaikki ihmiset varmaan pitää koiriaan ja lapsiaan maailman ihanimpina ja viisaimpina, joten tämän voi toki jättää omaan arvoonsa, mutta... oikeasti, Haiku on kyllä aika välkky koira! "Temput" se oppii yleensä muutamalla toistolla, esim. maahan menon Haiku oppi pentuna yhdessä illassa. Tällä on toki myös kääntöpuolensa: Haikulla ei tekemisen riemussa ainakaan vielä ole maailman pisintä malttia, ja kaikenmoinen viilaaminen voi olla sen mielestä toosi turhauttavaa ("mähän osasin jo!"). Harrastamisessa meillä on omat haasteemme, mutta Haikun kunniaksi voi sanoa, että jos se on jonkin asian oppinut ja se tykkää siitä kovasti, se kyllä tekee aina parhaansa ja ilolla :)

Sitten ylistysvirsistä arkisempiin kuulumisiin. Maanantaina oli jälleen agitreenit. Meillä oli eri ohjaaja kuin aiemmilla kerroilla. Aluksi teimme "näytöluontoisen" lyhyen radan, jotta ohjaaja näki millä tasolla kukin on. Rata meni hyvin ja Haiku malttoi odottaa lähdössä! Itse asiassa koko treenien aikana ei varastanut kertaakaan! Seuraavaksi viilailtiin hiukan esteen takaa kiertoa, jota ei olla hirveästi tehty sitten kesän. Tämä oli Haikulle vähän liian yksitoikkoista, ja se alkoikin ulisemalla häntä heiluen komentamaan meikäläistä aina hypyn jälkeen: "ei tää yksi este riitä mihinkään!" Muuten Haiku on ollut treeneissä varmaan hallin ainoa koira, joka odottaa hiljaa vuoroaan. Yksittäisten koukeroiden treenailun jälkeen tehtiin rata, missä oli pari ihan riittävän hankalaa käännöstä. Rata meni ekalla kerralla täysin puhtaasti, toista kertaa ei enää onnistuttukaan eli moukan tuuria oli se, mutta hauskaa jälleen kerran.

Eilen kokeilin ratsastuskentällä vähän tokoilla, ja Haikulla olikin sopivasti intoa. Tällä hetkellä näytttäisi siltä, että paikallaoloa treenamalla ja muiden liikkeiden pienellä hiomisella voitaisiin kehdata mennä sinne kokeeseen tammikuussa.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Maskuliini Turussa

Lauantaina Haiku pääsi purkamaan energiaa veljensä Nemon kanssa. Oli ihana nähdä Haiku niin rentona ja leikkisänä, juoksujen loppumisen jälkeen kun fiilikset on olleet vähän erilaiset vieraita koiria, etenkin uroksia kohtaan. (Pennuista Haiku sen sijaan tykkää, pari pentua ollaan nähty lenkillä ja Haiku haluaisi ilmeisesti adoptoida tms :D ) Tarkoitus oli treenata WT- juttuja Tuomarilan pelloilla, mutta kaikki pellot olivatkin käännetty tai vedenpaisumuksen vallassa. Tehtiinkin vain yksinkertaisia eteenlähetyksiä/malttiharjoitusta tienpätkällä. Haiku malttoi kohtuullisen hyvin olla "ihmisiksi", kerran vähän protestoi vinkumalla kun seurautin sitä ilman hihnaa kohti muistipaikkaa. Malttia oli jopa niin paljon, että pystyin harjoittelemaan "kuonon kääntöä" juuri oikeaan lähetyssuuntaan, eli istuttiin paikallaan nokka kohti dameja kunnes nenä näytti prikulleen oikeaan suuntaan, eikä vain rintamasuunta vähän sinne päin. Damit olivat aika lailla kasassa muistipaikalla, mutta Haiku ei vaihtanut kertaakaan, otti damit todella spontaanisti ja palautti laukaten tiputtelematta käteen.

Eilen oltiin whippettien matkassa Turun koiranäyttelyssä. Haiku ja veljensä Milo saivat H:n (hyvä), eli ei oltu oikein edustavia edustajia. Haiku käyttäytyi erinomaisesti, ei väistänyt tuomaria lainkaan, seisoi häntää heiluttaen koko ajan. Turhaan jännitin esittämistä, onhan se ennenkin mennyt hyvin! Haikun epäluulot milloin mitäkin kohtaan ovat vain tällä hetkellä niin pinnassa, että pelkäsin tytön haukkuvan tuomarille tms. Selvästi Haikulla on näyttelyistä vain positiivisia kokemuksia: siellä saa hengailla tuttujen rapsutettavanan ja saa paljon nakkia kun vähän seisoo paikallaan. Haikun arvostelussa sitä moitittiin hieman liian pitkä- ja raskasrunkoiseksi, kuono saisi olla täyttyneempi ja sukupuolileima selvempi. Liikkeet ja karva, takakulmaukset ja kaula saivat kehuja ja käytös oli kuulemma miellyttävää. Taitaa meidän näyttelyura olla aika lailla purkissa, vaikka näin olen sanonut jo ties kuinka monesti :P

Haiku sai tällä viikolla koittavien 2v. synttärien kunniaksi uuden kevythäkin, joka oli Turussa mukana ja osoittautui oikein hyväksi ostokseksi. Sinne mahtuu n. kaksi tolleria omistaja-amatsoonin lisäksi, joten tervetuloa vaan Haikun toverit majoittumaan :)

torstai 26. marraskuuta 2009

Sisäliikuntaa

Agilitytreenit on kyllä todellinen pelastus tämän pimeyden ja sateen keskellä- pääsee ihan sisätiloihin harrastamaan! Haiku tuntuu tykkäävän koko ajan enemmän agilitysta, käytännössä ei tarvitsisi juuri lainkaan palkkausta kun pelkkä tekeminen on niin hauskaa!

Maanantaina tehtiin ensin lyhyempää rataa, jossa oli perushyppyjen lisäki A-este, pituueste ja pussi. Haiku tykkää kaikista muista agiesteistä paitsi keinusta, joten A ja pussikin mentiin TÄYSIÄ. Pituusestettä ei olla juuri nähty, mutta se ei menoa haitannut. Kontaktiesteillä alastulokontakti saattaa välillä unohtua, niin kävi tälläkin kertaa alkuun. Rehellisesti sanoen kontaktit on Haikulle opetettu erittäin huonosti, pitäisi vieläkin tehdä paljon hihnassa läpimenoja namialustan kera- ilman hihnaa Haiku ryntää esteen ohi namialustalle. Vauhtia hillitsemällä saan yleensä kontaktin onnistumaan, ja toisella yrityksellä sainkin ooodota- huudolla Haikun ottamaan kunnon alastulokontaktin Aalla- "oppikirjamainen suoritus" oli ohjaajan kommentti radasta :) Jeejee :)

Pidempi rata, muistaakseni 14 estettä, oli paikoin vähän sähläystä. Haiku vaatii joissakin tilanteissa vielä hirmu pitkälle viedyt ohjaukset eli ei ihan aina osaa hakea rataa edessään, mikä tietysti voi johtua myös omista puutteelisista vartaloavuistani. Tämä yhdistettynä vauhtiin ja tiukkiin käännöksiin johtaa välillä tilanteisiin, joissa kumpikaan meistä ei enää oikein tiedä missä mennään. Selkeät yksittäiset esteet, kuten nyt vaikka A ja putki, Haiku osaa hakea todella kaukaa itse.

Keinu on edelleen jännä juttu. Haikun "keinu-ura" alkoi kun se hyppäsi itse keinuun ja säikähti kolahdusta. Tätä tässä sitten korjaillaan... aina puolessa välissä alkaa jännittämään, houkuttelemalla tulee kuitenkin jo melko reippaasti loppuun asti.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Hillitty Haiku

Viikonloppuna treenailtiin Haikun kanssa kaksistaan Pohjanmaalla. Perjantaina tein kotipelloilla lähinnä malttitreeniä helppojen, lyhyiden linjojen muodossa. Seurautin Haikua vapaana muistipaikalle, minne jätettiin damit, sitten seurautus lähetyspaikalle ja lähetykset muistipaikalle. Seuraavaksi jätin Haikun lähetyspaikalle, kävelin itse kohti muistipaikkaa ja heitin dameja sinne. Haikun juoksujen jälkeinen mielentila on oikeastaan aivan täydellinen tällaiseen treeniin: se ei käy ollenkaan kuumana ja malttaa odottaa ja seurata niin kuin pitää, mutta innostuu kuitenkin dameista sen verran, että treenit on sille hauskoja.

Lauantaina sain yllättäen kassillisen vaakkuja, joista on ollut ampujan kanssa puhetta joskus kesällä :D Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina kotiin päin niin ajoissa, että oltaisiin ehditty treenata porukalla ja hyödyntää vaakut, mutta pommiin nukkumisen seurauksena suunnitelmat ei ihan toteutuneet. Päätinkin treenata yksinäni ennen ajomatkaa, jotta saatiin edes jotain tehtyä valoisan aikaan sekä tietenkin hyödynnettyä vaakut.

Tein ensin Haikulle kuuden vaakun hakuruudun motivoituna heinikkoiselle niitylle, jossa kasvoi harvakseltaan puita. Maasto oli erittäin helppo ja alue pieni, mikä oli varmaan ihan hyvä juttu parin kuukauden riistatauon jälkeen. Haiku lähti innolla ruutuun, mutta arpoi vähän aikaa ekalla vaakulla ("ai näitäkö mun pitää taas kantaa..."). Seuraavat vaakut nousivat jo nopeammin ja ruutu tyhjeni nopeasti, mutta melko vähäisellä innolla. Lenkkeilimme hetken metsässä, minkä jälkeen tein Haikulle linjoja vaakuilla. Lopuksi heittelin ihan paukkuja ja kannustin Haikua kovasti sen palauttaessa, jolloin se laukkasi reippaasti luokse. Ote vaakuista parani tällä "vauhditustreenillä" noin 100%, Haiku otti vaakut syvemmällä otteella kuin varmaan koskaan ennen. Ajattelin, että tähän intoon on hyvä lopettaa, ja jäti vaakut metsään. (Kamalaa tuhlausta, mutta kun meillä ei edelleenkään ole pakastinta, enkä viitsinyt sunnuntaina lähteä töihin vain vaakkuja pakastamaan.) Lähdin kävelemään kohti autoa, Haiku jäi metsän reunaan pyörimään ja käveltyäni parisen sataa metriä Haiku juoksi perääni yksi vaakku suussaan- nämä jäi! :)

Haiku on tosiaan melkoisen masentuneen oloinen, mutta se nyt on tuttua aiempien juoksujen jälkeen. Ensi sunnuntaina olisi Turun koiranäyttely, saa nähdä millaisen perässä raahattavan mursun siellä esitän.

Haikun oikeuksia on nyt reilun viikon ajan rajoitettu. Haiku on nukkunut pitkään sängyssä, ei koko yötä mutta aina käväissyt siellä. Nyt yksi sängyssä nukkujista alkoi hermostua karvoihin ja hiekkaan lakanoissa siinä määrin, että Haikulle on sallittua hypätä sänkyyn vain kun päiväpeitto on päällä. Iltaisin Haiku kuikuilee sängyn vieressä, mutta kun sille osoittaa "omaa paikkaa"(lattiatyynyä tai kevythäkkiä, missä Haiku myös mielellään nukkuu), se menee sinne mukisematta. Öisin se sen sijaan tulee vielä sänkyyn, ja heittäytyy selälleen veltoksi kun sitä yrittää komentaa alas. Kiero tolleri... "Mummolassa" ja töissä Haiku ottaa vahingon takaisin ja nukkuu estotta sängyssä kuin sängyssä.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Me <3 agility

Eilen päästiin piitkän tauon jälkeen agilityyn, ihanaa! Pelot ympäri hallia kaahaavasta koirasta osoittautuivat turhiksi, Haiku käyttäytyi vallan hyvin. Ohjaajallekin selittelin ennen meidän vuoroa, että tuskin me mitään osataan, tällä voi olla vähän liikaa virtaa jne... mutta menikin paremmin kuin ikinä! Ongelmana on lähinnä maltti tässäkin lajissa, Haiku varastaa todella herkästi lähdössä kun se on niin innoissaan, aivan tärisee lähtöpaikalla. Tätä täytyy reenata & reenata. Hankalaksi asian tekee se, että Haiku yleensä ehtii jo hypätä yhden esteen yli ennen kuin pysäytän sen eli ehtii saada palkinnon karkaamisestaan. En tiedä uskaltaako tuolle nyt kamalasti alkaa eitä karjumaan vaikka itse ehtisi väliinkin ennen hyppyä...toisaalta laji on Haikulle niin hauska, että tokkopa se tuommoisesta olisi moksiskaan.

Tehtiin yksinkertaista hyppy- ja putkirataa, jossa ideana olivat tiukat käännöksen putkesta hypyille sekä parin hypyn jälkeinen valssikäännös takaisin putkeen. Haiku oli huimasta vauhdistaan huolimatta erittäin hyvin kuulolla, ja kun itse vain ennakoin käskyissä ja omissa liikkeissäni riittävästi, sujui tosi hyvin. Ohjaaja kehui Haikua oikein hyväksi agilitykoiraksi, eikä ainakaan eilen kehdannut kovasti haukkua ohjaajan suoritustakaan :D

Ainoa vaikeus oli suorassa linjassa olevat hypyt, kun Haiku on vasemmalla puolellani. Toko- liimautuminen vasempaan kylkeeni selvästi häiritsee- Haiku pyrkii esteiden välissä minua kohti, kun ei vielä niin hyvin osaa itse hakea esteitä. Kun Haiku on oikealla puolellani, tätä ongelmaa ei ole.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Back on Track, toivottavasti

Juoksut ohi! Pari viikkoa itse juoksuja, kaksi viikkoa karanteenia, edessä määrittelemätön aika alavireisyyttä...

Tänään treenailtiin Joannan, Milon, Aleksin ja Kailin kanssa WT- juttuja Vantaalla. Treenit menivät Haikun osalta hyvin. Haiku pysyi yllättävän hyvin hallinnassa ne hetket, kun uskalsin kokeilla pitää sitä ilman hihnaa- tokotreenit tuottaneet tulosta? Haikun markkeeraukset olivat oikein hyviä, palautukset suoria ja vauhdikkaita eikä tyttö vaihtanut damia kertaakaan muistipaikalla. Jesh! Ilahduttavaa oli myös se, ettei Haiku piipannut juuri lainkaan eikä häiriintynyt muitten koirien tekemisestä. Loppukesästä vesitreeneissä tuppasi Haiku kuumentumaan, nyt vire oli juuri sopiva alusta loppuun.

Ensin teimme eteenlähetyksiä muistipaikalle (=muutama puu ja puska pellon päädyssä) n. 100 metrin päästä. Toisena harjoituksena olivat markkeeraukset muistipaikan eteen. Koirat lähetettiin toisesta suunnasta muistipaikalle, matkan varrella oli kahden ojan ylitys. Lopuksi teimme vielä A:n ja K:n kanssa vähän monimutkaisemman harjoituksen. Ensin vietiin tutulle muistipaikalle damit koirien kanssa. Sitten katsottiin markkeeraus 90 asteen kulmassa lähetyspaikasta. Tämän jälkeen lähetettiin toinen koira muistipaikalle noutoon, minkä jälkeen toinen koira pääsi hakemaan markkeerauksen. Tämä oli ainoa harjoitus, jossa Haikulla oli hieman muistipaikka hakusessa, eli markkeeraus häiritsi sitä selvästi kun yritin lähettää sitä eteen. Seurautin Haikua hetken matkaa kohti muistipaikkaa, uusi lähetys ja lamppu syttyi Haikun aivoissa- ai niin TUOLLAKIN oli dameja. Eteen- käskyä on treenattu vasta niin vähän aikaa, ettei se selvästikään ole vielä ihan vahvimmasta päästä. Kailin haettua vuorollaan ensin muistipaikkadamin muisti Haiku sen sijaan markkeerauksen erinomaisesti ja juoksi luvan saatuaan suoraan damille.

Yksikseni olen alkanut treenaamaan hieman sivulle lähetyksiä, ekana vuorossa vasemmalle lähetys. Sarin neuvoma harjoitus on ollut käytössä. Jätän Haikun paikalle, menen jonkin matkan päähän koiran eteen seisomaan, heitän damin koirasta 90 asteen kulmassa vasemmalle, annan käsimerkin ja sanon "vasen". Haiku on ollut melko ihmeissään tästä- ai että saa mennä, vaikka käsky ei olekaan vapaa, hae, eteen tai muuta tuttua. Käskyä seuraa aina ensin pieni nytkähdys damin suuntaan, kysyvä katse minuun ja toisella rohkaisulla uskaltaa vasta lähteä :)

Olen ajatellut ilmoittaa Haikun tammikuun lopulle tokokokeeseen. Alunperin tavoitteena oli yrittää tämän vuoden puolella, mutta paikalla makuu on vieläkin niin vaikeaa, etten viitsi riskeerata. Malttia on syksyn aikana tullut lisää n. 100%, mutta vielä tarvittaisiin vähän lisää.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Same old

Juoksuja takana kaksi viikkoa, onneksi tämäkin lysti loppuu pian... Haiku on viettänyt melko lailla koti-/sohvakoiran elämää tämän ajan ja kovin on ollut oloonsa tyytyväinen, kunhan vain pääsee riittävän monta kertaa päivässä remmilenkille haistelemaan Munkin seudun kaikkien koirien hajuja. Joskus tämä haistelutarve voi yllättää aamuyöllä, mikä saa omistajan jälleen muistamaan sen leikkausvaihtoehdon asian hoitamiseksi.

Pari kertaa olen tehnyt lyhyen tokotreenin. Namit sentään kiinnostaa sen verran, että jotakin viitsii tehdä, mutta lelulla palkkaaminen menee kyllä hukkaan: saisi olla aikamoinen jonglööri että saisi Haikun kiinnostumaan tennispallosta tms. kun vaihtoehtona on Ne Hajut.

Lauantaina tehtiin Sarin kanssa lyhyt treeni Nemolle ja Haikulle. Nemo teki ensin Haikun ollessa visusti autossa, mutta joutui kuitenkin seuraamaan oman suorituksensa jälkeen hurmaavan siskonsa treeniä puuhun sidottuna. Voi Nemo- parkaa! Haikua ei sen sijaan Nemo kiinnostanut tippaakaan, damit sen sijaan kyllä! Ei voi kuin ihmetellä sitä damien ihanuutta, vrt mikä tahansa muu "lelu" Haikun tämänhetkisessä mielentilassa. Tein max 50 metristä eteenlähetyksiä muistipaikalle, mitkä sujuivat vaihtelevasti. Välillä Haiku unohti mihin piti mennä jääden puoliväliin ihmettelemään, mutta kun kävin itse nostelemassa dameja muistipaikalla, muisti Haiku taas painella suoraa sinne. Tutulla treenipaikalla työpaikan viereisellä pellolla pitemmätkin linjat sujuvat jo hyvin, kun muistipaikka on Haikulle niin vahva.

Teimme myös markkeerauksia ojan yli pitkään heinikkoon. Vaikka matkaa oli vain n.50 metriä, osoittautui harjoitus mukavan haastavaksi. Heinikko hämäsi molempia koiria yllättävän paljon. Lyhyemmällä matkalla Haiku markkeerasi paljon paremmin kuin viimeksi ojan yli treenatessa, mutta heti kun matka kasvoi tuli hieman vaikeuksia: Haiku juoksi suorassa linjassa tiettyyn pisteeseen, josta aloitti haun, sen sijaan että olisi juossut 10-20 metriä eteenpäin kohti damia heinikossa. Haku pysyi kuitenkin melko pienellä alueella, eli kyllä Haikulla joku muistikuva aina oli damin sijainnista. Hyvä harjoitus!

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hormonitoimintaa

Haiku aloitti eilen vihdoin juoksunsa. Eihän niitä ollakaan kuin kaksi kuukautta varrottu... Haiku on kahdet ekat juoksunsa hoitanut todella siististi, rinsessa kun on, eipä juuri huomaa että talossa on verta vuotava koira. Housuja ei olla jouduttu käyttämään enkä usko että Haiku niitä sietäisikään, toivotaan siis että nämäkin juoksut hoituvat entiseen malliin.

Juoksuilu tietää nyt muutaman viikon taukoa "julkisissa" harrastuksissa. Saa nähdä millainen masennuskausi näitä juoksuja seuraa ja kuinka se vaikuttaa loppusyksyn harrastuksiin. Tarkoitus on steriloida Haiku jo mahdollisesti näiden juoksujen jälkeen talvella, niin päästään näistä murheista ja monista tulevista.

Nyt ollaan tehty lähes päivittäin lyhyitä noutotreenejä pellolla teemalla eteen- käskyn opetus. Intoa Haikulla ainakin on todella paljon, saa nähdä kuinka hyvin käsky menee päähän. Tilasin myös pillin, joten Haiku pääsee vihdoin oikeaan noutajakouluun lähihakupillityksen merkeissä! Haiku on selvästi kuin emäntänsä: loistava lähimuisti, pitkäkestoisia ajatuksia, noh, not so much. Parin illan palautustreenit nimittäin tekivät tehtävänsä, ja nyt dami tulee poikkeuksetta käteen eikä sitä enää syljetä jalkoihin. Haikuhan selvästi osaisi vaikka mitä, kunhan vain omistaja aina keksisi juuri ne oikeat harjoitukset ja harjoitusaikataulut!

Tokossa treenataan malttia, malttia. Kokeilen nyt uutta tekniikkaa luoksetulossa. Tähän asti olen käyttänyt toko- luoksetulossa samaa käskyä kuin arkenakin. Ongelmaksi on muodostunut valtava vauhti: Haiku tulee luokse aivan täysiä ja useimmiten törmää jalkoihini, ainakin vähintään istuu vinoon kun pitää jarruttaa eteeni. Olen yrittänyt saada luoksetuloa siistimmäksi, mutta pitemmällä matkalla vauhti tulee aina ongelmaksi. Päätin vaihtaa käskyksi sivulle, jolloin Haiku tulee suoraan (tai vinoon :p) sivulle, tällöin vauhdin ei pitäisi haitata. Toistaiseksi treenit on käsiavulla menneet hyvin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Pettymysten pettymys ja kuinka siitä selvittiin

Eilen lähdettiin pimeässä pakkasaamussa ajelemaan kohti Kemiön Mjösundia määränpäänä taipumuskoe vol 2 tälle kesälle. Muutaman kerran kävi matkankin aikana mielessä, onko järkee vai ei... mentiin nyt kuitenkin kun ilmoittauduttu oli, eikä Haikulla ollut viikon aikana yhtään ongelmia uimisen kanssa vaikka kylmyys itseä ahdistikin.

Koepaikka oli todella kaunis lammashakoineen ja ruskaisine metsineen, aurinko paistoi ja alkoi mukavasti lämmittääkin kun lämpötila vihdoin siirtyi pois pakkasen puolelta. Tunnelma kokeessa oli todella hyvä ja rento, paikalla oli useampi jo aiemmin yrittänyt ja tuomari Ari Huttunen oli hirmu lupsakka ja järkevä. Tutustuimme Vilkku- tolleriin (Arcticfox's Number One) omistajineen. Vilkku pääsi jäljelle, mutta koska lähdimme ennen jälkien vetoa on lopullinen koetulos vielä kuulematta.

Jäljelle ei siis tämä koirakko päässyt. Haiku oli erittäin rennolla mielellä, ei mörköillyt mitään eikä itseäni jännittänyt yhtään. Haiku oli reippaasti tuomarin puhuttelussa ja lähti häntä heiluen rantaan, missä uitin sitä parin damiheiton verran- ei ongelmia. Tässä vaiheessa heräsi toivo- Haiku käyttäytyi ihan eri tavalla kuin ekoissa taippareissa ja meni reippaasti uimaan. Kokeen alettua selvisi, että koeranta olisi tismalleen sama kuin se missä uitin Haikun, tosin lähetys tapahtuisi hieman eri kohdasta, missä oli kallioista, itse uitin Haikun sivummalla kaislikossa (virhe nro 1 minulta, totta kai olisi pitänyt uittaa vaikeimmasta mahdollisesta rannasta, hmmph...).


Vuoroamme odotellessa Haiku kuunteli korvat tarkkana rannasta kuuluvia laukauksia ja lähti iloisena rantaan. Rannassa ei ongelmia, Haiku ei ahdistunut yleisöstä vaan käveltiin reippaasti jo tuttuun rantaan. Eka lokki heitettiin laiturilta, lähetys kalliolta: pitkän suostuttelun ja kiertämisen jälkeen Haiku suostui menemään veteen, missä kömpi erittäin vaivalloisesti kiveltä kivelle kunnes oli ihan pakko uida n. kahden metrin matka lokille, minkä palautti. Tämän jälkeen haiku karkasi n. 20 metriä rannasta ylärinteeseen alkavaa hakuruutua kohti- haku taisi kiinnostaa, vesityö ei... Laukausta Haiku kuunteli tarkasti, ei vaikuttanut pelokkaalta. Haiku ei nähnyt veneestä heittoa, koska käänsi päänsä kohti ihanaista hakuruutua heittohetkellä! Veneestä heitettiin uusi lokki, minkä Haiku kyllä näki, mutta ei lähtenyt uimaan sitten millään. Juoksenteli rannassa, kahlasi hieman, söi kaisloja... tuomari heitti maalle lokin, jonka luokse Haiku lähti, haisteli vähän, otti hieman suuhunsa, jätti siihen.


Siihen loppui koe. Melkoista komediaa yleisölle siis... itse melko lannistuneena kuuntelin tuomarin kysymykset siitä, noutaako koira riistaa? (EN KAI MINÄ NYT MUUTEN TÄNNE KOKEESEEN OLISI SEN KANSSA TULLUT, teki mieleni sanoa...). Tuomari merkkasi koeselostukseen hyväksytyn vesityön mutta puutteellisen noutohalun, mikä varmasti pitikin paikkaansa.


Mitä opimme tästä?

- Haiku sieti entistä paremmin paineistavaa tilannetta, mikä on hyvä

- Minua ei jännittänyt yhtään, mikä on hyvä

- Haiku ei pelkää lainkaan laukauksia (mikä oli tiedossa), muttei kylläkään osaa yhdistää laukausta noutoon (mikä ei ole outoa, koska tätä ei olla treenattu lainkaan)

- Uiminen on Haikulle yhä jännää, kallioinen ranta oli sille vähän pelottava

- Riista ei miellytä Haikua riittävästi vieläkään (ei ole noutanut ikinä lokkia maalta, joten hämmentävässä tilanteessa päätti sitten olla noutamatta nytkään)

- Tilanne oli Haikulle kaikesta huolimatta jännittävä; olisin odottanut sen tuovan lokin maalta, mutta tässä vaiheessa kontaktimme oli jo aika olematon, koska koira haahuili yhä ruutua kohti

- Haikun miellyttämisen halu on jälleen todettu melko heikoksi. Mikäli sitä olisi, se olisi varmasti voittanut uimajännityksen/riistainnottomuuden ja toinen lokki olisi tullut.

En nyt sitten tiedä, kiikastiko nyt enemmän jännityksestä vai siitä, ettei Haikua huvittanut totella. Varmaan molemmista. Vesityö on tehty sille aina hauskaksi ja vapaamuotoiseksi, aina on kannustettu kovasti- ja aina se on veteen mennyt, uimaan opittuaan siis :D Ekoissa taippareissa jännityksestä huolimatta into uimaan olisi ollut kova, Haiku itki silloin rannassa tyyliin "haluaisin kyllä kovasti mutta kun en uskalla". Nyt ei ollut jälkeäkään innosta, muu kiinnosti.

Luulen, että Haiku alkaisi nyt kestää ns. tiukempaa kuria uitossa ja sillä voisin saada siltä tuollaisen pelleilyn pois, toisaalta siinä varmaan katoaa sitä iloakin... en vaan tiedä miten muuten tuollaiseen käytökseen voisi varautua. Viisaammat auttakaa!

Joka tapauksessa, paremmin valmistautuneina ensi kesänä sitten. En tiedä voiko Haikun kohdalla enää puhua "taipumus"kokeesta, kai se nyt uisi ja toisi vaikka minkä mursun jos se olisi "taipuisa" noutaja... toisaalta taas ajattelen, että Haikun taipumukset, joita se kyllä treeneissä osoittaa, on saatu esiin melko pienellä treenillä eikä millään loputtomalla hinkkaamisella, eli kyllä sillä niitä on! (KYLLÄ SE KOTONA OSAA- toinen lause, jonka sain pidettyä sisälläni jutellessani tuomarin kanssa :D) Haikua ei ole hankittu metsästyskäyttöön eikä edes koekäyttöön, itse vaan kovasti haaveilen yhä taippareiden läpäisystä että päästäisiin harrastamaan WT: a "oikeasti".

Täytyy vielä kehua taippareiden todella ihanaa henkeä! Sama juttu oli kesällä mejäkokeessa. Samaa ei voi sanoa koiranäyttelyistä eikä valitettavasti aina tokostakaan. Tokotreeneissä ja kokeissa näkee kyllä monenlaista tiukkapipoa ja tärkeilijää. On se jännä, millainen ylemmyydentunne ja kyykyttämisen tarve joissakin tyypeissä herää, kun ovat jossakin asiassa parempia ja kokeneempia kuin toiset! Saman jutun huomasi ihan riittävän usein, kun oli "tyhmä opiskelija" kuuden vuoden ajan.

Tokokurssi päättyi tänään, ei siitä sen enempää. Meillä synkkasi lopulta tosi hyvin ohjaajan kanssa, joka kehuikin Haikua moneen otteeseen tosi kivaksi koiraksi. Ja niinhän se on, tuo ah niin suloisesti haukkuva vahtimme, joka taitaa maata tällä hetkellä hieman vielä räntäsateesta kostean turkkinsa kera parisängyllä...

Loppuhehkutukseksi hehkutetaan vielä Daisya (Middle Island´s Afterglow Amber), joka Iina- kasvattajamme kanssa läpäisi taipparit ekalla yrittämällä eilen <3



keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Jännätystä

Maanantaina tokoiltiin toiseksi viimeistä kertaa UMN:n kurssilla. Oli todella tuulinen sää ja paikallamakuun onnistuminen epäilytti. Haiku nousi seisomaan melkein heti, muttei lähtenyt paikalta. Kävin palauttamassa sen makuulle ja sen jälkeen makasikin koko ajan, vaikka usea muukin koira nousi/liikkui. Haiku tarvitsee selvästi vähän tylymmän käskytyksen tuohon maahanmenoon: kun palauttaessani sanon "maahan" vähän napakammin (enemmän tosissani Haikun mielestä?), sen naamasta oikein näkee pienen koiran ajatukset "ai olisit heti sanonut, kai se nyt on pakko". Sen jälkeen Haiku makaa äärimmäisen tylsistyneen näköisenä (huokaillen) kuono maassa kylkeään kääntäen... todella tyylikästä, mutta makaapahan kuitenkin.

Treenien kohokohta oli hypyn harjoitteleminen. Hyppyestettä ollaan päästy treenaamaan tosi vähän. Haiku oli aivan innoissaan, miten voikaan olla yhden aidan yli hyppääminen noin hauskaa :D Palkkasin pari kolme kertaa heti hypyn ja seiso- käskyn jälkeen esteen yli, ettei Haiku olisi ehtinyt istumaan. Jutellessani kouluttajan kanssa Haiku lähti vierestäni, hyppäsi esteen yli ja jäi toiselle puolelle seisomaan äärimmäisen itseensä tyytyväisen näköisenä: opin jo! Aivot on, malttia ei :D

Kävin hakemassa karkkilalaiselta hirviporukalta viikonloppuna kaadettujen peurojen sorkkia ison kassillisen. Sorkat olivat aivan tuoreita ja Haiku meni aivan sekaisin niiden hajusta jo autossa. Tein laahausjäljen yhdellä sorkalla, lähinnä kai tarkoituksenani totuttaa Haiku sorkkaan. Haikun ensimmäinen ja ainoa kohtaaminen sorkan kanssa on ollut koejäljen päässä Tollerimejässä. Haiku kiskoi hulluna autolta jäljen alkuun, syöksyi jäljelle ja toi ylpeänä häntä heiluen sorkan minulle. Ehdin jo katua hetken Haikun lähtiessä jäljelle, ihan hyvin olisi voinut ihana aarre jäädä jäljen päähän Haikun omittavaksi. Istuskelin kannon nokassa hyvän tovin ja annoin Haikun nauttia aarteestaan. Voi pienen koiran onnea, kun pääsi järsimään ihan oikeaa, tuoretta luuta. Jänteet ja kalvot tuli hyvin putsattua, nyt on ainakin yhden jäljen päähän siistitty sorkka.

Eilen sain ihmeekseni kuulla peruutuspaikasta ensi sunnuntain taippareihin Mjösundissa. Otin paikan meille, vaikka epäilyttää ja kaduttaa jo nyt... ei olla pariin viikkoon tehty mitään taippareiden eteen, koska olin ihan varma, ettei päästäisi enään tänä "kesänä". Kelit epäilyttää myös, tällä hetkellä myrskyää, voi olla yöpakkasia... onneksi merivesi ei jäädy ihan pikkupakkasista :p Toisaalta ihan mukava mennä kokeilemaan vielä, niin ei jää harmittamaan. Kaikki on kyllä kiinni Haikun (ja minun) pään sisällöstä koehetkellä, tehtävät Haiku kyllä osaa.

torstai 1. lokakuuta 2009

Kylmetys

Syksy tuli todellakin, ja syysflunssa, ja palelevat näpit, ja talvirenkaiden kaipuu...
Maanantaina tokoiltiin taas Malminkartanossa. Paikallamakuussa vain yksi ylösnousemus by Haiku, kerta kerralta paremmin ;P Oikeasti positiivista on se, että Haiku malttaa tosi hyvin odottaa makuulla kun tulen viereen. Treenasimme avoimen luokan kaukokäskyjä ja ruutua alkeellisesti. Haiku on alkanut nyt tarjoamaan seisomista kaukokäskyissä- heti kun oppii yhden uuden tempun menee viisi vanhaa sekaisin.

Tiistaina hytisin kera Haikun saman kentän laidalla Tolleriyhdistyksen möllitokokokeen yleisössä. Onneksi oli teetä ja hienoja suorituksia katseltavana.

Eilen treenattiin Aleksin ja Kailin kanssa sänkipellolla WT (working test)- juttuja. Kaili teki todella hienoja juttuja pysäytyksineen ja lähihakuineen, me vasta aloitellaan. Pillityksien opetus onkin seuraava rojektimme! Teimme linjaharjoituksia muistipaikalle. Haikulta sujuivat lähetykset hienosti n. 50 m matkalta, 100 m oli jo selvästi liian pitkä, jäi puoliväliin etsimään. Intoa riitti hullun paljon, raukka pieni kun ei ole oikein koko kesänä dameja nähnytkään. Haiku myös käyttäytyi ihmeen hyvin, seurasi ilman hihnaa, istui linjalähetykset rauhallisesti paikallaan ilman hihnaa. Toisena harjoituksena teimme markkeerauksia ojan yli. Oja ei tuottanut muuta ongelmaa kuin sen, että Haiku ylitti ojan joka kerta samasta kohdasta, mikä johti siihen, ettei markkeerauspaikka reitillä tehdyn mutkan jälkeen ollut joka kerta aivan täydessä muistissa. Useimmat markkeeraukset menivät (Aleksin mukaan) hyvin, Haiku jäi etsimään damia hyvin pienelle alueelle. Palautukset tulevat suoraan ja täysiä minulle, mutta dami tuppaa tippumaan välillä jalkoihin. Pitotreenejä siis... Kaili teki markkerauksetkin todella mahtavasti, tuntui että koira aivan törmäsi damiin.

Kahden tunnin treenejä seurasi puolitoistatuntinen kylppärin lattialla. Ei ollut itku kaukana, kun hämärältä pellolta kotiutuessani huomasin Haikun olevan aivan täynnä takiaisen siemeniä. Rintakarvat, mahakarvat, etujalkojen hapsut, takajalkojen housut, häntä... Haiku parka! Varsinkin rintakarvat olivat kamalassa, rastamaisessa takussa, jossa oli miljoona ja yksi siementä. Kärsivällisesti kun kammattiin ja nypittiin saatiin taas normaalin näköinen tolleri esille. Kampaajalla ja nyppijällä on tänään havaittavissa jännetupen tulehduksen oireita kampaus- ja nypintäkädessä :D

maanantai 28. syyskuuta 2009

Raitisilmamyrkytys


Viikoloppu hurahti ulkoillessa. Lauantaina osallistuimme Haikun kanssa Koivukylän Koiraharrastajien järjestämään epäviralliseen agilitykisaan Vantaalla. Samalla kisa oli ensimmäinen agilitykisa, minkä ylipäätään ikinä olen nähnyt. Säännöt olivat hyvin hanskassa ja silleen... Osallistuimme "mölli"luokkaan, missä epävirallisuuden lisäksi oli helpotetut säännöt ja rata. Odotukset olivat todella matalalla, koska olemme todella aloittelijoita. Haiku oli nähnyt agiesteitä viimeksi n. kuukausi sitten, ei ollut ikinä hypännyt maxi- kokoisia, kisassa 55 cm korkeita esteitä, ei ollut ikinä agilitoinut muualla kuin Kalasataman treenikentällä, ei ollut ikinä tehnyt niin pitkää rataa (18 estettä) jne. Herää kysymys, miksi ylipäätään ilmoitin meidät...:D Tavoitteena oli lähinnä suorittaa rata oikeassa järjestyksessä törmäämättä esteisiin tai koiraan. Bonuksena toivoin myös, ettei koirani karkaisi yleisön sekaan, rataa kun ei oltu aidattu millään tavoin.


Odotuksiin nähden meillä meni aivan siedettävästi. Haiku malttoi jäädä starttivihellyksen jälkeen odottamaan paikoilleen, kun kävelin parin esteen päähän lähettämään koiraa. Malttiharjoitukset tokoilussa ovat siis ehkä hieman tehonneet tuohon touhoon! Radalla suurimmaksi ongelmaksi nousivat kirjaimellisesti maxikokoiset hyppyesteet. Yhden esteen Haiku taisi jopa alittaa. Haikulle oli selvästi vaikea hahmottaa korkeita esteitä- varsinkin kun omasta epäselvästä ohjauksestani johtuen useampi este taisi tulla Haikulle "hieman" yllättäen. Treeneissä ollaan tähän mennessä käytetty paljon matalampia esteitä. Haikulla riitti vauhtia ja intoa, eikä sitä selvästi jännittänyt eikä häirinnyt yhtään kentän laidoilla oleva ihmis- ja koiramuuri. Lisäki Haiku hyppäsi reippaasti pituusesteen yli, vaikkei ole sellaista ikinä nähnytkään (enkä muuten minäkään...). Harmitti hieman, etten tajunnut ilmoittaa meitä useampaan starttiin, toinen kerta olisi varmasti mennyt paremmin. Hauskaa oli, uudestaan mennään testaamaan taitoja kunhan taas vähän kehitytään! Parasta antia kisassa oli kuitenkin juuri tuo kisajännityksen lieventyminen: oli ihana huomata että Haiku ei ainakaan tässä tilanteessa stressannut lainkaan vaan painoi täysillä menemään.


Pidempään lajia harrastaneet Jenni ja Lune- whippet tulivat toiseksi epävirallisessa maxikoirien kilpailuluokassa, aivan mahtavaa! Jennin ja Lunen tyylikään vauhdikkaassa menossa on kyllä meille esimerkkiä, Haiku kun kaahottaa menemään niin kovaa ettei ajatus meinaa pysyä mukana.


Ajelin suoraan Vantaalta Espoon metsiin. Tarkoitus oli tehdä koirille mahdollisimman koemainen "varjotaipumuskoe". Kovin koemaisia olosuhteita emme saaneet aikaan; ampujan, veneen ja riittävän korvessa olevan "koe"paikan hommaaminen osoittautui kiireen keskellä ylivoimaiseksi. "Taippareihimme" lähtivät mukaan Sari, Jaakko ja Nemo, Sini ja Papu sekä Anna ja portugalinvesikoiransa Marsa, jolle oli tarkoitus tehdä jotain...jotain vesikoirajuttuja ;P Saimme sentään paikalle "tuomariksi" Annan ja Sinin kaverin, joka näytteli mallikkaasti vakavaa ja uhkaavaa tuomaria.


Alkuun teimme luoksepäästävyyskokeen niin kuin oikeassakin kokeessa. Annan ja Sinin kaveri (jonka nimen olen valitettavasti unohtanut) oli Haikulle vieras ihminen, joten tilanne vastasi aika hyvin aitoa. Haiku ei ollut epäluuloinen ollenkaan. Aloitimme Haikun kanssa "kokeen". Vesinoutoon valitsimme kaislikkorannan, mikä olikin varmaan vaikein mistä Haiku on ikinä uimaan mennyt. Ranta oli matala ja pohjaltaan vähän upottava. Koira joutui kahlaamaan lyhyen matkan, jonka jälkeen sen piti kahlata/uida pienen kaislikon läpi ulapalle. Lokit heitettiin kaislikon taakse. Haiku haki hetken uimaanlähtöpaikkaa, mutta lähti hyvin pienellä kannustuksella ensimmäiseen noutoon. Toiseen noutoon Haiku lähti jo ihan suoraan. Haiku haki myös Nemolta veteen jääneen lokin. Olin tosi tyytyväinen uintisuoritukseen, koska ranta on aivan erilainen, kuin missä olemme ennen treenanneet.


Rannasta kävelimme suoraan viiden vaakun ruutuun, minne heitettiin kuudes. Haiku yllätti minut totaalisesti etsimällä ekan vaakun, haistelemalla lintua hetken, ja aloittamalla autuaan KIERIMISEN linnun päällä. Riistan päällä kieriminen on kokeissa ehdottoman kiellettyä, eikä Haiku ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa. Karjuin täysin keuhkoin EItä ja Haiku sen kun kierii. Kävin hätistämässä koiran pois ja pian se löysi ja toi ruudusta toisen vaakun. Kun lähetin Haikun uudestaan ruutuun, se juoksi suoraan ensimmäiselle vaakulle ja aloitti uudestaan kierimisen! Tässä vaiheessa vasta tajusimme mennä katsomaan vaakkua, jonka siipeä nostamalla leuhahti ilmaan karsea raadon haju. Jopa minä joka en yleensä ällöä mitään olin lähellä oksentaa. Pilalle mennyt vaakku oli jäänyt meiltä huomaamatta ruutua tehdessä, ja totta kai Haiku meni kierimään ällöttävimmän metsästä löytämänsä jutun päälle! Se on Haikulle täysin tyypillistä, se on kierinyt mm. ihmisen oksennuksessa, ihmisen paskassa, mädäntyneiden kalanperkeiden päällä... Pelkäsin, että nyt menee meidän hyvä ruututyöskentelymme täysin pieleen, kun kielsin karjuen ruudussa olevaa koiraa :/ Haiku kuitenkin jatkoi uuden lähetyksen jälkeen hakua aivan entiseen tyyliin, eli ehkä se ei nyt kamalan paljon traumatisoitunut tästä. Onneksi raadon haju lähti koirasta melkein kokonaan uittamalla, pystyin jopa ajamaan kotiin koira kyydissä :D


Muillekin koirakoille sattui ja tapahtui, ja päätimme jättää pupujäljen tekemättä. Hautasimme kaikki vaakut ja pupun varmuuden vuoksi metsään, seuraaviin treeneihin uusilla, "tuoreilla" riistoilla.


Sunnuntaiaamupäivän vietin Karkkilassa koiranäyttelyn eläinlääkärinä. Leppoissa työtä, missä ehtii hyvin katsella kehiä ;) Näin ensimmäistä kertaa "livenä" lancashire heelereitä, ja olin myyty! Jos joskus ottaisin pikkukoiran, tässä olisi melko potentiaalinen rotu! Iltapäivällä lähdin Haikun kanssa Timon ja Päivin luo ja teimme kunnon metsälenkin 5 kk vanhan Onni- aussien kanssa. Haikulla ja Onnilla oli todella hauskaa metsässä, vaikka Haiku tekikin ihanan ensivaikutelman keräämällä sisätiloissa Onnin luut ja lelut äristen itselleen.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Blogi alkaa!

Olen pitkään miettinyt blogin aloittamista ja nyt päätin uskaltaa. Haikun myötä olen hurahtanut koiraharrastukseen melko pahasti ja täällähän aiheesta saa sitten jauhaa ;)

Eilen oli toinen tokotreenikerta UMN:n "kisavalmiit"- ryhmässä. Eka kerta viikko sitten oli kamala katastrofi: kesätauon jälkeen Haiku mm. nousi KOLME kertaa paikallamakuusta, karkasi minulta kentän poikki leikkimään toisen koiran palkkauspallolla jne. Viikon ajan tein oikeastaan pelkästään "kurinpalautusta" l. malttitreeniä. Ehdin jo myös filosofoida, että agility on varmaankin pilannut Haikun keskittymiskyvyn. Siellä Haiku on niiin innoissaan, että on ihan liian usein päässyt karkaamaan paikallaolosta kun olen selkäni kääntänyt- ja agilityssahan palkka eli ihana hyppy esteen yli on ihan siinä koiran nenän edessä, ei edes tarvitse katsoa mammaan päin ja hauskaa on...

Eilinen treeni meni huomattavasti paremmin. Haiku kyllä nousi yhä KAKSI kertaa paikallamakuussa, mutta edistystä edellisviikkoon oli siis tapahtunut ;P Toinen koira nousi myös kaksi kertaa Haikun vierestä, eikä Haiku reagoinut tähän olleenkaan, mikä oli hyvä, ja ihme. Treenasimme lisäksi seuraamista ja jättäviä liikkeitä. Seuraaminen meiltä on sujunut jo pitkään erinomaisesti, mutta palkan jättäminen pois on ollut työn takana. Tänä kesänä oikeastaan ainoa tokojuttu, mitä olen oikeasti treenannut, on ollut juuri palkan jättäminen pois ja seuraamisen pysyminen tiiviinä tästä huolimatta. Eilen vuorossa oli alokasluokan seuraamiskuvio hihnassa ilman palkkaa, ja katso: erinomainen suoritus, erinomainen kontakti, erinomaiset käännökset! Tämä pieneltä tuntuva juttu (koira kävelee vieressä parin minuutin ajan ja on vielä hihnassa...) on tosi iso edistysaskel, kertaakaan en ole edes uskaltanut seurauttaa noin pitkään ilman palkkaa. Jes! Liikkeestä maahan meno meni myös lähes täydellisesti, Haiku oli romahtanut maahan nopeasti ja malttoi odottaa istu- käskyänikin. Toinen Jes! Seisomaan jättäminen sujui myös ihan ok lyhyeltä matkalta, tämä liike meillä on vielä ihan kesken. En liene ensimmäinen ekan koiran omistaja, joka ei ole tajunnut opettaa koiraa seisomaan pennusta pitäen...

Toissapäiväinen kimppanoutotreeni Espoon Lahnuksessa (?)sujui myös hyvin. Treeneissä oli mukana "vakio-osallistujat" Joanna ja Milo(Haikun veli Middle Island´s Afterglow Amigo) ja Sari ja Nemo(Haikun veli Middle Island´s Afterglow Apache). Jannekin lähti mukaan, lisäksi porukkaan liittyi Sini ja Papu- labbis sekä Katariina ja Domi- tolleri. Haiku ei ollut nähnyt pupua moneen viikkoon, mutta kylmäpäisesti päätin tehdä sille heti koemaisen jäljen ilman pupulla leikitystä. Nemo ja Miloa vähän leikitettiin pupulla, koska edellisviikonloppuna Rusakko, Auto-onnettomuuden Uhri, oli ällöttänyt poikia kovasti. Kaikki sisarukset jäljestivät pupun erinomaisesti ja toivat pupun suoraan omistajiensa käteen. Haiku jäljesti jopa erityisen reippaasti ja suoraviivaisesti tauon jälkeen, ihanaa! Vesinoudot sujuivat hyvin ja Janne näki uskomattoman kirkasvetisessä lammessa kaksi rapua!