tiistai 22. joulukuuta 2009

Omaa kivaa

Käytiin eilen Haikun kanssa omatoimivuorolla agilityssa. Ajattelin, että tehdään nyt jotain vaikkakin ilman ohjausta. Hallissa ei ollut kuin yksi toinen koira toisella puolella hallia, joten saimme treenata rauhassa lukuunottamatta remonttimiestä, joka on häärinyt hallissa koko syksyn aina treenien aikaan. Tuleepahan kunnon häiriötä kun porataan, sahataan ym. melskataan taustalla.

Lämmittelyn jälkeen tein meille pienen radan ja odotellessaan Haiku piippasi vähän. Radalla Haiku sen sijaan oli paljon vähemmän "överit" kuin viimeksi, eli ilmeisesti muiden koirien seura kuumentaa Haikua huomattavasti. Pussin kanssa sattui harmittava takaisku. En tajunnut, että pussi pitää todellakin suoristaa kunnolla jokaisen läpimenon jälkeen, ja niinhän siinä lopulta kävi että Haiku juoksi täysiä pussiin ja sotkeutui sinne kuin pussilakanaan ikään :/ Mamma pelasti, eikä siitä kammoa jäänyt selvästikään. Keinu sen sijaan on edelleen jännä. Nyt kun muiden koirien nostatusta ei ollut, oli keinu selvästi vielä jännempi kuin aikoihin. Haiku pysähtyy puoleen väliin, "keikautus" on pelottava. Tehtiin muuta ja aina välillä palattiin keinulle, mistä Haiku sai kunnon namipalkan ja kehut. Lopuksi kun jäähdyteltiin kävelemällä fleksissä ympäri hallia, palasi Haiku yhä uudestaan keinulle ja häntä heiluen kiipesi oma-aloitteisesti keinun alkupäähän- saisko tässä jo namia? :D

Tein parit tokoliikkeet ja hyvin sujui. Tein paikallamakuutreenin "virallisella" matkalla 2 minuuttia. Huolimatta remonttimelusta ja naapuriradalla juoksevasta koirasta Haiku pysyi paikalla, mistä olin todella yllättynyt ja ylpeä :)

torstai 17. joulukuuta 2009

Lomamielellä


Eilen meillä oli kunniavieraita, eli Haikun veli Milo ja Joanna :) Pakkasta ja lumisadetta uhmaten tehtiin tokotreeni meidän lähipuistossa. Nyt kyllä vähän suunnitelmat muuttuivat tuon tokokokeen suhteen- treenit menivä, noh, huonosti nätisti sanottuna. En tiedä mitä hajuja maassa lumen alla oli, mutta molempia koiria kiinnosti aivan älyttömän paljon enemmän nuuskutella maata kuin tehdä mitään muuta. Haiku tekee yleensä mitä vain namin voimalla, mutta nyt seuraaminenkin oli yhtä tuskaa namituksesta huolimatta kun nuuskunenä pyrki koko ajan maahan. Pupujen pikkujoulut ehkä vietetty ko. nurmikentällä? Ääh. Onnistuneen luoksetuloliikkeen sain suoritettua kolmannella yrittämällä ym. mukavaa. Aina sitä ehtii "nousujohteisen" treenaamisen lomassa unohtaa, että näitä notkahduksia väistämättä tulee. Positiivista sentään oli, että sain kaikki liikkeet lopulta onnistumaan ihan mukiinmenevästi, eli kyllä Haiku ne osaa, kunhan malttaa keskittyä. Lisäksi oli tosi kiva treenata liikkeitä ohjauksen kera, eli käskytimme toisiamme Joannan kanssa kokeenomaisesti. Tosin "onko ohjaaja valmis?" kysymykseen vastaus taisi olla useammankin kerran "valmis...eiku oota...SIVULLE...prkl...valmis!" :D

Tehtiin myös lyhyt paikallamakuuharjoitus kokeenomaisesti. Oli niin kylmä, että minuutti katsottiin riittäväksi ajaksi. Tämän liikkeen onnistuminen oli tosi positiivinen yllätys, Haikulla kun oli alkusyksystä erittäin suuria vaikeuksia pysyä paikalla koirarivissä. Toki nyt vieressä oli vain velipoika, mutta muuten häiriötä oli melko paljon, huutavia lapsia ja ohi käveleviä koiria. Milo nousi kerran, mutta meni Joannan käskystä takaisin maahan.

Ihanaa oli seurata koirien painia ja leikkiä lumessa treenin jälkeen! Haikun ja Milon sisarussuhde on ollut vähän hankala- ensin Milo yritti koko kesän iskeä Haikua vähemmän viehättävin keinoin, sitten Haiku ärisi Milolle pari kuukautta ihan kaikesta lähestymisestä. Nyt oli leikit niin kuin pennuilla :)

Muutaman työpäivän jälkeen koittaa joululoma. Pakkaan Pohjanmaalle mukaan dameja ja upouuden noutokapulan. Tarkoitus olisi myös väsätä meille kotiin jonkinlainen tokoeste. Ja lomailla <3

maanantai 14. joulukuuta 2009

Energiaöverit

Maanantain kunniaksi taas agility... ja täysin sekopää koira! Haiku on pitkin syksyä tasaisesti kasvattanut kuumenemisastettaan agilityssa, ja eilen pieni huuto alkoi jo hallin parkkiksella. Oma mokani oli, että suostuin lähtemään radalle ekana- jatkossa tiedän, että on pakko alkulämmittelyiden lisäksi tehdä alkuun jotain tokoa tms, muuten käsissä on ohjus ja raketti! Ekaa kertaa meillä oli radalla kohta, jossa puomin alkupään vieressä oli myös putki, ja sinnehän Haiku sujahti varmaan neljä kertaa vaikka kuinka selvästi ohjasin puomille. Lopulta kun puomille päästiin oli loppupään kontaktit aivan ****eestä, kun yksi vaan paineli menemään. Ja kun vauhti keskeytyi väärän esteen tms. takia, alkoi armoton ulvonta :D Itkeäkö vai nauraa...

Haikun hieman rauhoituttua tein sivussa yhden esteen kanssa tokotreeniä teemalla alokasluokan estehyppy. Hyppyliike alkaa olla melko ok, mutta Haiku saattaa hieman väistää kun kävelen sen viereen. Eilen aloitin matalalla esteellä ja nostin sitten korkeuteen 50 cm ja hyvin meni. Viimeksi Haikulla tuli rimakauhu kun este oli sen mielestä liian korkea.

Viime viikon omatoimisista tokotreeneistä mainittakoon loistava paikallamakuuharjoitus. Haiku makasi pallokentän reunassa minä n. 20 metrin päässä, kun kentän poikki sujahti pupu ja koira. Haiku makasi paikallaan ja käänteli päätä erittäin hämmentyneen näköisenä :D Huusin "paikka" ja katso- koira pysyi paikallaan :D Tuon parempaa häiriötreeniä tuskin voi saada edes tilaamalla!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Intopölleri

Agility on ilomme. Maanantaina tehtiin ekaa kertaa rataa, jossa oli keinu mukana. Radalla juokseminen oli niin hauskaa, että Haiku juoksi vapautuneesti keinulle ja melko reippaasti sen läpikin, tosin ohjaajamme oli vähän jarruttamassa kolausta. Harmittaa kyllä tuo keinukammo, mutta selvästi ollaan jo voiton puolella. Intoa tosiaan oli vaikka muille jakaa, ja Haiku alkoi harmittavasti myös vähän piippaamaan vaikka juuri olen sitä niin kehunut sen hiljaisuudesta. Ollessaan yksin kiinni kun esim. olen tekemässä rataa se odottaa hiljaa paikallaan, mutta jos olen sen vieressä kohta menossa radalle, saattaa näköjään alkaa se kuuluisa tolleriulina. Ohjaajamme naureskeli Haikun intoa, kun 14 esteen jälkeenkin toinen näytti siltä että missä se rata nyt jatkuu, lisää tätä :D

Käytin agitreeneissä valtavaa virettä hyväkseni ja tein muutamia tokoliikkeitä odotellessamme vuoroamme. Tammikuun tokokoe olisi tuolla Purina- areenalla- toivottavasti saadaan liikkeet kuntoon, kotikenttäetu olisi aikamoinen kun Haikulla on hallista niin ihania agilitykokemuksia :) Nyt ollaan saatu luoksetuloliike aika lailla valmiiksi: suora sivulle tulo toimii nyt tosi hyvin eikä Haiku enää törmää minuun. Hieman kauemmaksi se jää minusta kuin "vauhdittomassa" sivulletulossa, mutta väli on ainakin omasta mielestäni vain se 10 cm, eli en ala sitä nyt hinkkaamaan. Luoksetulo on "sivulle"- käskyllä aivan yhtä vauhdikas kuin "tänne"- käskylläkin, eli perille on mennyt :)

Viikonloppuna on Voittaja- näyttely, johon olisi tarkoitus lähteä ihan ilman koiraa turistiksi Haikun sukulaisia ja muita tolloja katselemaan.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Synttärityttö

Haiku täyttää tänään kypsät 2 vuotta :)

Eipä sitä enään osaisi olla ilman tuota koiraa.

Nyt tuntuu, että Haikun kanssa on paras aika alkamassa. Vieläkin tulee lähes päivittäin uusia juttuja eteen, kun tämä koko ihmisen ja koiran välinen suhde on minulle ihan uutta. Silti alkaa jo tuntua, että tietää suurinpiirtein millainen persoona tuo koiruus on.

Monessa suhteessa Haiku on kyllä niin oppikirjaesimerkki tollerista, että voi todellakin sanoa saaneensa mitä tilasi :P Vieraat ihmiset ei Haiku kiinnosta juurikaan, moikataan kyllä haistellen ja häntä heiluen, mutta se siitä. "Omat ihmiset" sen sijaan täytyy rakastaa läpikotaisin aina kun kohdataan (tämä siis tietysti myös päivittäin meidän kanssa, vaikka olisi vain kaupassa käynyt on kotiinpaluu yhtä juhlaa). Hellyydenkipeä Haiku on vain hetkittäin, läheisyydenkipeä kylläkin. Haiku on täysin on-off- koira. Kotona enimmäkseen nukutaan, mitä nyt ruoka-aikoina norkoillaan jaloissa josko irtoaisi sapuskaa (=ahne noutaja). Silloin kun tehdään jotain, tehdään täysillä. Haiku osaa myös todella hyvin rentoutua paikassa kuin paikassa silloin kun mitään ei tapahdu. Haiku on erinomaisen juonikas ja huumorintajuinen, jos koirasta niin voi sanoa.

Haiku rakastaa kaikkea tekemistä - erityisesti jos siihen liittyy nenän käyttö aka nuuskuttelu- ja jos Haikua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi Fiksu. Kaikki ihmiset varmaan pitää koiriaan ja lapsiaan maailman ihanimpina ja viisaimpina, joten tämän voi toki jättää omaan arvoonsa, mutta... oikeasti, Haiku on kyllä aika välkky koira! "Temput" se oppii yleensä muutamalla toistolla, esim. maahan menon Haiku oppi pentuna yhdessä illassa. Tällä on toki myös kääntöpuolensa: Haikulla ei tekemisen riemussa ainakaan vielä ole maailman pisintä malttia, ja kaikenmoinen viilaaminen voi olla sen mielestä toosi turhauttavaa ("mähän osasin jo!"). Harrastamisessa meillä on omat haasteemme, mutta Haikun kunniaksi voi sanoa, että jos se on jonkin asian oppinut ja se tykkää siitä kovasti, se kyllä tekee aina parhaansa ja ilolla :)

Sitten ylistysvirsistä arkisempiin kuulumisiin. Maanantaina oli jälleen agitreenit. Meillä oli eri ohjaaja kuin aiemmilla kerroilla. Aluksi teimme "näytöluontoisen" lyhyen radan, jotta ohjaaja näki millä tasolla kukin on. Rata meni hyvin ja Haiku malttoi odottaa lähdössä! Itse asiassa koko treenien aikana ei varastanut kertaakaan! Seuraavaksi viilailtiin hiukan esteen takaa kiertoa, jota ei olla hirveästi tehty sitten kesän. Tämä oli Haikulle vähän liian yksitoikkoista, ja se alkoikin ulisemalla häntä heiluen komentamaan meikäläistä aina hypyn jälkeen: "ei tää yksi este riitä mihinkään!" Muuten Haiku on ollut treeneissä varmaan hallin ainoa koira, joka odottaa hiljaa vuoroaan. Yksittäisten koukeroiden treenailun jälkeen tehtiin rata, missä oli pari ihan riittävän hankalaa käännöstä. Rata meni ekalla kerralla täysin puhtaasti, toista kertaa ei enää onnistuttukaan eli moukan tuuria oli se, mutta hauskaa jälleen kerran.

Eilen kokeilin ratsastuskentällä vähän tokoilla, ja Haikulla olikin sopivasti intoa. Tällä hetkellä näytttäisi siltä, että paikallaoloa treenamalla ja muiden liikkeiden pienellä hiomisella voitaisiin kehdata mennä sinne kokeeseen tammikuussa.