Kisakausi avattu!

Eilen debytoimme virallisessa tokokokeessa. Valmistautuminen oli heinkonlaista työkiireiden vuoksi enkä olettanutkaan että keksittäisiin pyörä uudestaan kahdessa viikossa. Sen verran hyvin möllitoko kuitenkin meni, että päätin lähteä kokeilemaan. Tulospaineita ei ollut ja nyt ei ole enää pahemmin koejännitystäkään kun on kynnys ylitetty!

Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Helsingin Tuomarinkylässä oli ihana kevätsää ja mukava tunnelma. Paikalla oli peräti kaksi entistä toko- kouluttajaani ja lisäksi juuri ennen meidän vuoroa tollereista kiinnostunut perhe tuli tekemään tuttavuutta Haikun kanssa- kriittistä yleisöä oli siis paikalla lisäämässä jännitystä :) Itse olin kyllä niin väsyksissä valvottuani kaksi yötä töissä etten pahemmin enää paikallamakuun jälkeen stressannut.

Paikallamakuu ja luoksepäästävyys menivät hienosti. Haiku on selvästi alistunut kohtaloonsa tuon paikalla makuun kanssa ja makasi rivissä vaikka yksi koira lähti ja toinen alkoi haukkumaan. Jes!

Ryhmäliikkeiden jälkeen lämmiteltiin ja Haiku tuntui olevan hyvällä tekemistuulella. Kehässä tilanne olikin sitten aika lailla vastaava kuin mölleissä. Sama "seuraa"- käsky mikä hetki sitten oli saanut Haikun seuraamaan iloisesti ei nyt mennytkään perille... kytkettynä vielä mentiin paikoin ihan ok, mutta aikamoista hortoilua se oli. Ilman talutinta seuraamisesta ei minusta olisi tarvinnut antaa pisteitä ollenkaan, mutta tuomari oli kiltti. Sain myös arvokkaan vinkin: olisi kannattanut käskyttää Haikua, siitä olisi mennyt vähemmän pisteitä kuin jatkuvasta hortoilusta. Haiku siis kulki vähän takanani/liikaa sivullani, haisteli maata ym. kamalaa.

Tämän jälkeen tulivat jättävät liikkeet, joiden alussa Haiku hämääntyi viereisessä kehässä haukkuvasta koirasta. Perus sivulle- ja istu- käskyt olivat aivan hepreaa ja Haiku oli hetken todella hukassa. Lopulta päästiin perusasentoon ja saatiin suoritettua liikkeet. Seuraaminen oli yhä huonoa, mutta maahan mentiin ja seisomaan jäätiin ja loppuliikkeet sujuivat kuten kuuluu.

Aina ihana luoksetulo sitten sai Haikun rentoutumaan ja vielä enemmän se ilahtui nähdessään esteen. Nämä liikkeet menivät tosi hyvin, Haiku ei edes varastanut luoksetulon lähdössä. Estehyppy oli kympin suoritus!

Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi. Mitään uusia vitsauksia ei ollut koira keksinyt parissa viikossa, se oli liikkeiden välillä hallinnassa lukuunottamatta hetkellistä hämmennyksen hetkeä ja osa liikkeistä oli täysin hanskassa. Pisteitä tuli vähän vaille ykköstuloksen verran, eli sinänsä onnistuttiin kyllä yli odotusten. Nyt kun vain keksisin mikä tuossa "virallisessa" seuraamisessa mättää! Koe oli nurmikentällä, joten kai ne hajut sitten vetää puoleensa.

Oli muuten ihana tunne mennä esteen eteen kun olin ihan varma, että tämä menee hyvin. Vielä kun saisi kaikki muutkin liikkeet tälle varmuusasteelle :D Joku ehkä sanoisi, että sitten vasta kannattaisi mennä kokeeseen, mutta itse pidän tärkeänä sitä että saadaan kokemusta ja rutiinia ja jännitysmomenttia pienemmäksi.

Daisy- sisko tempaisi alokasluokan kokeista kaksi ykköstulosta samana viikonloppuna! Siinä meille tavoitetta.

Pisteet muistoksi:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 9
Seuraaminen kytkettynä 7,5
Seuraaminen taluttimetta 5
Maahanmeno seur. yhteydessä 7
Luoksetulo 9
Seisominen seur. yhteydessä 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7

Yht. 154 pistettä, ALO2, tuomari Kaisa Poutanen.

Siedätystä

Eilen treenailtiin Hanna-Kaisan ja Kailin kanssa. Oltiin samassa paikassa, missä Haiku pelästyi viimeksi starttipistoolia. Nyt lähdin varovasti liikkeelle, valjaat päällä "lenkkeiltiin" ensin, eikä ainakaan paikasta ollut jäänyt traumoja. Tehtiin jonkun verran noutoja teemalla maltti. Haiku ei keskittynyt kovinkaan hyvin, taisi olla edellispäivän toko- iltamista puhti pois. Ilman hihnaa katseltiin damien heittelyä ja viemistä ja kylläpä tuo paikallakin pysyi. Itse olin ehkä niin huolissani tulevasta ampumisesta etten oikein kunnolla keskittynyt.

HK käveli n. 100 metrin päähän ampumaan, jottei ääni olisi niin kova. Itse jäin Haikun viereen ja reipas Kaili oli myös "tukihenkilönä". Haiku reagoi laukaukseen selvästi, halusi pois tilanteesta ja alkoi vähän läähättää. Edelliskerran paniikkia ei kuitenkaan tullut, vaan suostui syömään lihapullaa ja jäämään paikalle (ei käskyn alla). HK tuli takaisin ja käveli Kailin kanssa ampumapaikalle heittelemään dameja, mitä seurailtiin Haikun kanssa lähetyspaikalta. Kun Haiku oli jo melko rento, heittelin sille paukkuja koira fleksin päässä- en uskaltanut heti päästää vapaaksi, ettei olisi pelon vuoksi karannut. Haiku innostui dameista ja kun käveltiin vielä ampumapaikalle, oli jo ihan rento. Koirat pääsivät vielä irti remuamaan ja ihan vapautuneesti Haiku riekkui alueella.

Kova homma tässä paukkusiedätyksessä on edessä, vaikka onneksi tosiaan tällä kertaa sujui jo paremmin. Taipparit on siis tähtäimessä aikaisintaan loppukesästä.

Haikun ja Kailin remuamista on hauska seurata. Tytöt ovat lähes saman kokoisia, mutta Kaili on sporttinen linjakas musta salama ja Haiku pehmeämpi punainen lyllerö :)

Mölli & Mölli

Osallistuttiin eilen Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen epävirallisen möllitokokokeen alokasluokkaan. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut, tarkoitus oli nyt vaan mennä kokeilemaan mitä Haiku sanoo koetilanteesta, miten se toimii ilman palkkaa ja miten minä selviän jännityksestäni.

Yllätyin positiivisesti Haiku erittäin hyvästä fiiliksestä. Sitä ei jännittänyt ollenkaan, päin vastoin se oli erittäin tyytyväinen kun sai tauoilla paljon lihapullaa ja loikoilla tekonurmella mun ja Jannen rapsutettavana :) Koe oli tosiaan Agimesta- nimisessä sisähallissa, jossa oli pohjana tekonurmi. Alusta oli meille molemmille vieras ja ilmeisen tuoksurikas, koska meidän ns. varmat liikkeet maahanmeno ja seuraaminen menivät ihan penkin alle Haikun haistellessa alustaa. Monelle muulle kävi samoin. Sen sijaan epävarmemmissa liikkeissä onnistuttiin oikein mainiosti eikä itseäni jännittänyt hyvin menneen paikallaolon jälkeen juurikaan. Tosi kiva tunnelma oli kokeessa ja tuomarit antoivat tosi hyviä vinkkejä tuleviin oikeisiin kokeisiin. Paljon on hiottavaa, mutta kyllä me vielä niihin oikeisiinkin kokeisiin mennään!

Tässä vielä liikkeet pisteineen. Pisteytys oli armeliasta, eli oikeassa kokeessa ei oltaisi ihan näin hyvin pärjätty:

Luoksepäästävyys 10 p.
Hienosti meni, vaikkei olla juuri treenattu.

Paikallamakuu 9 p.
Piste meni tuomarin mukaan kaksoikäskystä. Itse en kyllä antanut kuin yhden maahan- käskyn, mutta Haiku meni maahan huomattavan hitaasti. Aiemminkin ollut ongelmana tilanne, jossa useampi ihminen sanoo "maahan" samaan aikaan- Haiku kääntyy katsomaan niitä muita tyyppejä :D (mitä sanoittekaan?) Pysyi kuitenkin paikallaan ja nousi näpsäkästi pyynnöstä, eli tosi loistava suoritus! Hyvä Haiku!

Seuraaminen taluttimessa 7,5 p.
Kamalaa, kamalaa. Todellakaan ei oltaisi ansaittu noita pisteitä. Haiku hortoili nenä maassa. Hetkitttäin seurasi normaalisti eli hyvin, mutta enin aika meni hortoillessa.

Seuraaminen taluttimetta 7,5 p.
Kuten edellä, mutta vielä huonompaa. Haiku kumminkin sentään haahuili lähettyvilläni eli omasta mielestään varmaan "seurasi" - ei sentään häipynyt liikkeen aikana agilityputkeen tai puomille niin kuin yksi toinen koira. Hetkellisesti seurasi ilmeisesti ihan ok, lähinnä kai juostessa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 p.
Tälle ei voinut kuin nauraa. Haiku lähti seuraamaan, seurasi hyvin n. metrin, sitten alkoi haahuilu... nenä maassa kaarrellen "seurasi" pieni tollo omistajaansa. Kahden maahanmenokäskyn jälkeen Haiku pysähtyi, tarvittiin vielä kaksi lisää että meni maahan. Loppuliike sujui toivottuun tapaan :D Oikeassa kokeessa liike olisi mennyt nollille, mutta mölleinä saimme armeliaat viisi pistettä tästä huikeasta suorituksesta.


Luoksetulo 10 p.
Luoksetulo oli Haikun taattua tyyliä TÄYSIÄ, mutta olipahan iloinen suoritus ja suht. suora sivulletulo. Miinusta olisi oikeassa kokeessa tullut hiuksenhienosta varastamisesta (tuomarin mukaan Haiku lähtee kun avaan suuni, eikä silloin kun sanon käskyn :D) sekä siitä, että Haiku hieman törmäsi jalkaani. Törmäilyongelmaa ei ole juuri ollut nyt kun pyydän Haikun suoraan sivulle, joten tämä taisi olla vain huonoa tuuria.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 p.
Annoin varmuudeksi kaksoiskäskyn, koska sivusilmällä huomasin Haikun vain hidastavan ekasta käskystä. Tämä ja hieman vinoon jäänyt seisominen pudottivat pisteitä, muuten liike meni niin kuin pitää.

Estehyppy 10 p.
Tästä olen tosi ylpeä :) Liike meni täydellisesti. Treenasin kotona viikonloppuna itse kyhätyllä laatikko + aitatolppa- viritelmällä kyllästymiseen asti.

Kokonaisvaikutelma 8,5 p.
Haiku häröili hieman liikkeiden välillä ja siis myös liikkeiden aikana, joten ihan mahtavinta yhteistyötä emme tällä kertaa esittäneet.

Yhteensä kertoimien jälkeen 167 p, 6. sija 13:sta (?) koirakosta.

Metsän henki

Vietettiin eilen Kirkkonummelaisessa metsässä ihana kevätilta- linnut jo laulaa ja vesi virtaa, mahtavaa! Maallisempana asiana tehtiin hakuruututreeni dameilla. Haikun edellisestä hakutreenistä on jo aikaa, mutten ollut siitä huolissani, tyttö kun tykkää niin paljon etsiä. Hienosti tyhjeni ruutu reippaasti töitä tehden ja sekä minä että ohjaaja olimme kovasti tyytyväisiä. Itse sain neuvoja liikkua enemmän ruudun reunassa ja kiinnittää huomiota lähetyksiin ruudun eri sektoreihin. Haiku valitsi pari kertaa saman "polun" palauttaessaan ja kiersi hieman suorasta linjasta minulle. Uskoisin että vaikeakulkuisessa maastossa kyse oli lähinnä helpoimman reitin valitsemisesta, koska palautukset olivat muuten "suoria" ja vauhdikkaita ja tulivat kaikki suoraan käteen. Täytyy silti kiinnittää huomiota, ettei Haiku ota tavaksi valita kiertotietä, jolloin vaihtamisen riskikin kasvaa.

Treenin jälkeen sain vielä lainata Anninan tokoestettä. Tokohyppyä ollaan treenailtu lähinnä agilityesteellä, ja arvelinkin että kiinteä este saattaa olla jännempi. (Agilityradallakin muurilla saattaa tulla joskus kieltoja.) Jännähän se oli, mutta yli mentiin parin kiellon jälkeen. Lisäksi tajusin kauhukseni, että oon treenannut hyppyä ihan liian lyhyellä välimatkalla. Tästä on hyvä lähteä sitten möllikisoihin ensi viikolla :P Tehotreeniä siis...

Pääsiäisenä Haiku tutustui Turreen Evijärvellä. Pari päivää sujui vaihtelevissa tunnelmissa. Välillä leikitytti kovasti, välillä Haiku näytti äärimmäisen loukkaantuneelta ("toi on siis vieläkin täällä"), välillä piti vähän kommentoida pennulle, ei kuitenkaan liian rumasti onneksi. Haiku kyllä tykkää leikkiä vähän isompien pentujen kanssa, mutta ihan näin pienestä sillä ei ole mitään kokemusta- ja vielä kun se on ottanut ykköskoiran paikan Haikun "mummolassa"! Pentu oli äärimmäisen reipas, oli selvästi tottunut kasvattajalla aikuisiin koiriin. Haiku vahti tavallista enemmän taloa ja oli pyörtänyt lenkiltä takaisin kun oli kuullut että pihaan oli ajamassa auto. Jotenkin tuntui että se vahti pentua? Parin päivän päästä koirat kohtaavat taas kun lähdetään hoitamaan pentua päiväksi. On se vaan niin pehmolelu :)