Tollot treenaa

Viime torstaina ehdittiin viiden tollerin ja yhden kultaisen kokoonpanolla treenaamaan noutoja Luukin suunnalle. Treenit olivat tosi hyvät ja monipuoliset. Ensin koeteltiin damimalttia. Koira jätettiin paikalle ja käytiin itse viemässä dami eteen. Sitten haettiin koira ja mentiin yhdessä hakemaan dami, lopuksi vielä ojennettiin se jonossa seuraavalle. Koira ei saanut koskea damiin. Tein harjoituksen ilman hihnaa ja se onnistui todella hyvin siinä mielessä, että Haiku ei karannut damille. Meillä ei ole varsinaista nomeseuraamiskäskyä olemassa, mutten halua tokon seuraa- käskyä sotkea tähän lajiin. Tällä kertaa Haiku pysyi "nätisti"- ja "odota"- käskyillä nätisti mukana.

Seuraavaksi tehtiin markkeerauksia. Alunperin oli tarkoitus tehdä Haikulle vähän pidempää matkaa, mutta noutovälineenä käytetty siipidami (= dami, johon on kiinnitetty linnunsiipi) osoittautui haasteeksi. Ei olla juuri koskaan treenattu siipidameilla, vain dameilla ja kokonaisilla linnuilla. Haikua tämä omituinen kapine kiinnosti ihan liikaa, ja se jäi nyppimään ja omimaan siipeä. Tein pari pitoharjoitusta ja palautusta lyhyeltä matkalta, jotta tyttö tajusi saavansa palkkaa tämän ihanuuden palauttamisesta. Jenni P. ehdotti, että kokeillaan markkeerausta niin, että Haikun yhä omiessa hän kieltää koiraa, enkä minä. Tämä osoittautui todella hyväksi ideaksi! Heitto, Haiku markkeerasi hyvin, ja siipidamilla taas pientä nyppimistä- Jenni P. karjaisi, Haiku lopetti nyppimisen ja palautti suoraan minulle. Jenni P:n mukaan Haikun ilme oli näkemisen arvoinen :D Saatiin siis yllätettyä Haiku täydellisesti ja kun pasmat menivät riittävän sekaisin alkoi mammalle palauttaminen kiinnostaa. Viimeinen markkeeraus meni loistavasti, vaikka Haiku vähän aikaa mallailikin damia suuhunsa.

Tajusin tuon harjoituksen myötä taas, ettei Haikullekaan voi uusia asioita ottaa noin äkkiarvaamatta ja olettaa sen toimivan. Vaikka se on aikuinen koira, pitäisi aina muistaa uuden asian kanssa helpottaa harjoitusta alkuun- kun on uusi noutoesine, pitää itse harjoituksen olla helppo.

Koirat pääsivät "välitunnille" uimaan ja riehumaan mutaiseen lampeen. Lopuksi näytin Haikulle vähän vaakkua, jota kantoi palkan saadessaan siivestä. Olisin saanut varmaan reippaamman otteen riehuttamalla, mutten uskaltanut, kun oli aiemmin nyppinyt siipeä.

Haikun noutokapulan noutoa olen treenannut sisällä. Olen lisännyt perusnoutoon istumisen eteen ja pidennetään pikku hiljaa kapulan pitoaikaa.

Lisää!

Päivittelen nyt hurjan tiheästi, eiköhän tämä tästä tasaannu kun syksy ja kiireet alkaa...

Eilen lähdettiin lyhyellä varoitusajalla treenaamaan tokoa Lauran ja Capon sekä Marikan ja Telman kanssa. Capo on Haikun ystävä-howavart pennusta asti ja Telma Capon sisko. Treenasimme hiekkaparkkipaikalla, jossa oli ihan mukavasti häiriötä. Ensin teimme paikkamakuun rivissä. Haiku oli hieman levoton, haukotteli ja vaihtoi lonkkaa enemmän kuin tavallisesti, mutta meni kuitenkin ekasta käskystä maahan ja pysyi siellä. Treenin lopuksi teimme vielä aivan lyhyen paikkamakuun rivissä ja tämäkin sujui hyvin. Haiku on nyt kolmissa viimeisissä treeneissä mennyt ekasta maahan rivissä, mutta maahanmeno on hieman hidas.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä mitään kummoista, mutten voinut vastustaa kiusausta kun kerrankin oli mahdollisuus saada kommentteja mm. seuraamiseen. Haikukin oli aivan innoissaan ja esitti parastaan liikkeestä maahanmenossa. Tämän jälkeen teimme seuraamiskaaviot Marikan toimiessa liikkurina sekä hihnassa että ilman hihnaa. Ensin kannustin Haikua kovasti, mutta toinen pätkä mentiin hipihiljaa. Seuraaminen oli tällöin hieman löysempää, mutta kuitenkin kuulemma ihan ok. Käännöksemme ovat selvästi parantuneet ja Haiku tekee täyskäännökset tällä hetkellä melko terävästi (toisin kuin ohjaaja, joka ei ihan aina osaa kääntyä siististi. :P)) Nyt ei hetkeen treenata noin pitkää pätkää.

Hyviä huomiota saimme paljon ja nyt taas huomasin, kuinka tärkeää on/olisi päästä treenaamaan tokoa jonkun valvovan silmän alle. Käännöksiä tai muita "tapahtumia" seuraamisen kuluessa ei tarvitse tehdä sillä sekunnilla kuin liikkuri sanoo. Tämä oli hyvä muistutus.

Edistystä

Pari viikkoa ollaan pidetty tokotreeneistä taukoa helteen takia. Pyrkimyksenäni on muutenkin pitää treenit tästedes riittävän lyhyinä. Haiku kyllä yleensä jaksaa pitkänkin treenin hyväsää vireessä, mutta tuntuu että vanhoissa liikkeissä pienempi hinkkaus riittäisi. Eilen oltiin tollereiden kimppatreeneissä peräti 40 minuuttia ja lopetin varmaankin juuri siinä rajalla- Haiku alkoi jo vähän väsähtää lelun noutamiseen. Aina pitäisi tajuta lopettaa parhaassa vireessä.

Paikallamakuu Kelmin ja Samun välissä sujui hyvin. Maahan Haiku meni ekasta, mistä kehuin ennen kuin jätin koiran. Hyvin Haiku pysyi vaikka vierustovereita käytiin välillä palkkaamassa.

Tein eri mittaisia seuraamispätkiä ja kehuin kovasti Haikua ääneen epäsäännöllisesti. Tällä tavoin saatiin pitkiäkin pätkiä hyvää seuraamista. Seurautin myös loivia kaarroksia vasemmalle ja oikealle, ja hyvin Haiku pysyi hereillä. Tein myös muutamia liikkeestä maahan menoja, jotka sujuivat loistavasti. Liikkeestä seisomista helpotin käsimerkillä, ja saatiinkin paljon napakampia pysähtymisiä kuin löperöt koepysähdykset. Täytyy hetki treenata tuolla tavoin helpotetusti, koska Haiku selvästi tarvitsee avun kunnolliseen pysähdykseen. Tein myös muutaman liikkeen pätkiä nopeilla liikkeestä toiseen siirtymisillä ja kontakti ja into säilyivät hyvin pelkällä kehupalkalla.

Lopuksi treenailtiin hieman kaukokäskyjä. Tällä hetkellä etäisyys on huikea metri. Haiku tekee nyt istu-maahan-istu- siirtymät aina oikealla tekniikalla, joten hiljalleen vain yritetään kasvattaa matkaa. Haiku saa tällä hetkellä palkan kaikista siirtymistä, ettei kyllästyisi tuohon sinänsä yksitoikkoiseen liikkeeseen. Viimeisenä tein muutaman toiston alkeellista luoksetulon pysähtymistä tekniikkana lelun heitto, käskynä stop. Haiku oli innoissaan kun pääsi leikkimään kissapallollaan kun Samu ja Kelmi joutuivat vain katselemaan :) Treeni sujui hyvin ja parilla viimeisillä toistoilla sain Haikun pysähtymään hieman ennen heittoa.

Noutaa sittenkin!

Pitkästä aikaa suurin "läpimurto" tapahtui keskiviikon noutotreeneissä Solvallassa. Siipiveikot Samu & Kelmi sekä Haiku saivat nautiskella järjettömän lämpimästä lampivedestä. Muuten metsässä oli ihan siedettävän lämmin, puusto suojasi meitä paahtavalta helteeltä. Jenni P. suunnitteli motivoidun vesiohjauksen pienen lahdenpoukaman yli, uintimatkaa oli ehkä 40 m yhteen suuntaan. Henkka oli vastarannlla asettamassa damin rantaveteen. Ennen lähetystä koiralle vietiin dami aiemmin treenatulle muistipaikalle rantaviivan suuntaisesti. Itse vein damin Haikun kanssa, en uskaltanut riskeerata ja jättää tässä vaiheessa kovin jo kierroksilla käyvää koiraa veden ääreen yksin. Motivointi vastarannalta, koiran lähetys ja katso: Haiku ui koko matkan! Olin ihan äimänä, koska matka oli ainakin kaksinkertainen Haikun aiempiin "pitkiin" uintimatkoihin verrattuna. Keskivaiheilla Haiku hieman poikkesi linjalta kun rannalle jääneet kaverit haukkuivat mutta kannustuksella jatkoi uimista oikeaan suuntaan. Vastarannalla Haiku nousi maihin, mikä ei ollut tehtävässä tarkoitus, mutta motivoinnilla otti kuitenkin damin. Hetken Haiku pyöriskeli damin kanssa kaislikossa, mutta "tänne", "hae" ja "uimaan" riittävän monta kertaa toistettuna tuottivat tulosta ja kaislikosta veteen tuli Haiku- tyttö siipidami suussaan. Olin todella ihmeissäni ja ylpeä Haikusta! Varmasti kasvatti kovasti itseluottamusta kun uskalsi lähteä noin pitkälle uintimatkalle. Lisäksi palautus maalta veteen oli aivan uutta Haikulle, mutta tajusi se :) Uimaan- käsky auttoi ehkä tässä(kin) tilanteessa.

Muuten Haikulla oli palautusongelmia maalta, koska meille uusi juttu, muovinen vesidami oli näköjään liian ihana suoraan palautettavaksi. :P Vesityön onnistuminen ylitti kuitenkin pienet pettymykset.

Agilityssa keinu kiinnostaa Haikua tällä hetkellä ihan liikaa. Se saattaa lähteä kaartamaan aivan yksinkertaisessa ohjauksessa ohi oikean esteen kohti keinua. Kai se nyt on kiva paikka kun sieltä saa ylen määrin herkkua. :P Ihanaa tietysti, että kammosta on päästy jo näin paljon yli. Eilen Haiku teki ensimmäistä kertaa itsenäisiä "kiikutuksia" eikä näyttänyt hirvittävän.

Agilitii!

Täytyy nyt vain iloita Haikun osaamisesta ja innosta agilityn suhteen. Viime viikolla tehtiin mukavan kinkkistä rataa ja Haiku oli erinomaisesti ohjattavissa. Ekaa kertaa sain Haikun menemään radalla siististi kepeille- yleensä vauhtia on ollut tuttuun tyyliin liikaa eikä Haiku osaa vielä hakea itse keppejä radan osana.

Eilen lähdin puoli kymmeneltä treenaamaan yksikseni vapaalle vuorolle ja lämpötila oli tuolloinkin vielä 26 astetta. Tyhjällä kentällä oli kuitenkin hyvä treenata hetki rauhassa meille vaikeita juttuja eli keppejä niin, että ohjaan Haiku oikealla puolellani, sekä keinua. Jostain syystä Haikun on tosi vaikea pujotella "väärin päin" kun ollaan niin pitkään treenattu enimmäkseen vain toista puolta. Keinu meni ihan ok. Oikeastaan Haiku alkaa jo vähän liiankin innokkaasti hakeutua keinulle, kun sieltä saa niin hyvin nameja. Täytyy vahtia ettei se pääse loikkaamaan yksin keinulle ja rämäyttämään sitä alas. Lyhyiden treenien jälkeen Haiku pääsi uimaan lähes tyhjään Rajasaareen ja kävi hakemassa kaukaa lumpeenlehtiä ja pieniä risuja, kunhan nautiskeli uimisesta.

Noutaako vai ei, kas siinä pulma

Noutamaan on päästy taas monenlaisia juttuja. Viime viikolla päästiin vihdoin Siipiveikkojen junnujen ja meidän omien sisarusten yhteistreeneihin. Paikalla oli myös vuoden tauon jälkeen Haikun sisko April Emmin kanssa. Haikulla on hyvä muisti, koska se oli aivan innoissaan Emmin tapaamisesta- Aprilin kanssa niillä on viileähköt välit edelleen :P Treenasimme WT- tyyliin tokojuttuja teemalla maltti. Näistä tehtävistä Haiku suoriutui hyvin. Ainoastaan siipidamin tuominen käteeni aiheutti kiihtymisen nollasta sataan ja peruasento unohtui. Lopuksi vedettiin n. 50 metrin suorat jäljet kilon painoisella kestokanilla. Epäilin Haikun palauttamista, koska omalla kestokanillamme ollaan lähinnä riehuttu nyt keväästä asti. Haiku kuitenkin jäljesti reippaasti ja palautti lähes suoraan minulle, vain pieni ihmettelyhetki vaadittiin n. 10 metriä edessäni.

Lauantaina ajeltiin Sarin ja Nemon sekä Emmin ja Aprilin kanssa Lappeenrantaan Saimasille treenaamaan ja iltaa istumaan. Puitteet ja sää olivat mitä parhaimmat. Vietettiin päivää Saimasten rantatontilla ja koirat uivat & uivat. Ihanaa oli nähdä sisarusten uimariemua, Haikukin ui ilman noudettavaa moneen otteeseen.

Treenattiin taipparien omaisesti koira kerrallaan. Markku oli mukana ampumassa haulikolla. Haikulle päädyttiin ampumaan ennen vesinoutoa hiljaisempi paukku, vaikka alunperin ajattelin ettei sille kannattaisi ampua mitään. Haiku reagoi laukaukseen pienellä viiveellä ja lähti kirmailemaan rantametsään, mutta kunniakierroksen jälkeen sain sen hallintaan ja teimme vesinoudot lokilla pienen matkan päästä ampumapaikasta. Noudot vedestä sujuivat ihan hyvin eikä laukaus tässä vaiheessa vaivannut Haikua liikaa. Vaakkuruudussa sen sijaan Haiku oli aivan outo, lähti lähetyksestä ruutuun, kävi haistelemassa joitakin vaakkuja ja lopulta päätyi vain syömään heinää ja karkasi autoille muiden koirien luo. Toki ollaan treenattu tänä keväänä ja kesänä riistalla hyvin vähän, mutta luulen kumminkin tuon laukauksen painaneen Haikun mieltä ja sen olleen syynä täysin olemattomaan suoritukseen. Lopuksi oikealla kanilla vedetyn jäljen Haiku jäljesti kahdesti todella siististi, muttei ottanut kania jäljen päästä. Nostatin sillä kania ja hyvin nihkeästi nosti kania minulle parista karvasta.

Kaikista sisaruksista (Super-Daisya lukuunottamatta) kyllä huomasi riistatreenin puutteen. Nemo teki kuitenkin hienon hakuruudun vaakuilla, ehkä parhaan mitä olen Nemolta nähnyt. Kaikki sisarukset tekivät hienot vesityöt!

Sinänsä olen positiivisesti yllättynyt, että Haiku kykeni vesityöhön laukauksen jälkeen. Riistatreenin puutteestahan ei voi syyttää kuin itseään, ja viime kesänä Haiku toimi kaikella riistalla loistavasti... jotenkin on vaan taipparitreenimotivaatio ollut alhaalla, kun ei sinne kokeeseen tänä kesänä kuitenkaan kannata mennä tuosta paukkuasiasta johtuen. Täytyy nyt vain tsempata.

Saimasilla ihana aamuherätykseni oli Haikun molempien vanhempien Damin ja Esterin hyppääminen viereeni sänkyyn- Haiku sen sijaan oli hyökännyt Iinan kainaloon ja järkyttänyt Daisyn röyhkeällä käytöksellään.

Kesäkuulumisia

Haiku vietti "kesälomaa" Pohjanmaalla reilut kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon Haiku oli äitillä ja isällä ja Turrella hoidossa ja me koirattomina kaupungissa. Toinen viikko sitten lomailtiin mekin Pohjanmaalla Lehtimäellä, Lapualla ja Evijärvellä. Haiku sai uida niin paljon kuin halusi ja paljonhan se ui. Turre- pennun kanssa se paini aamusta iltaan. Haikun hermoja tässä suhteessa ei voi kuin ihailla, tosi hyvin se jaksaa Turren perässä/kaulassa/korvissa roikkumisen. Haiku kohtasi loman aikana myös siilin, vahti tomerasti veneitä, varasti hillomunkkeja ja metrilakua, kiipesi lähes pystysuoria parven portaita sujuvasti ylös-alas, varasti raakoja perunoita ja hautasi ne metsään, hautasi lähes kaikki muutkin saamansa herkut metsään, paimensi uivia ihmisiä, varasti bikinit, haki vedestä damia ja lelua ehkä 1000 kertaa, haki veneestä heitettyjä dameja muutaman kerran... niin ja opetteli noutamaan puista noutokapulaa! Ihan tarpeeksi yhdelle tollerille hommia parille viikolle! Laihtuikin Haiku vähän, mikä ei ole ihme jos painitreenit jatkuivat aamusta iltaan lähes joka päivä.

Lomaviikolla käytiin myös herättämässä hilpeyttä Kokkolan tokokokeessa. Olisi ehkä voinut tajuta kokeilemattakin, ettei mökkiintyneen koiran kanssa kannata kokeilla onneaan. Haiku oli aivan outo, ihan kuin huumattu. Paikallamakuu meni nollille taas kolmoiskäskyn takia, samoin vapaana seuraaminen hieman liian "vapaan" seuraamisen takia, kun Haiku teki sievän kaarroksen toimitsijateltan kohdalla. En kyllä tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tuomari Piritta Pärssinen oli oikein mukava, ja sanoi että Haikusta kyllä paikoin näkee että se osaa oikein hyvin. Tänään sen huomio oli vain jossain ihan muualla... Toivottavasti tämä oli tokouramme pohjanoteeraus.

Pisteet vielä muistoksi tästäkin retkestä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 0
Seuraaminen kytkettynä 6
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno 7,5
Luoksetulo 10
Seisominen 6
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 7
Yht. 100p, ALO3

Eilen mentiin ekaa kertaa PK- seudun tollereiden kimppatokotreeneihin ja katso: Haiku oli loistava tokokoira! Melkein suoraan autosta mentiin paikkamakuuriviin, Haiku meni ekalla käskyllä maahan ja makasi siellä vaikka kaksi muuta koiraa vierestä lähtivät. Tein lyhyitä seuraamisia, pari liikkeestä maahan menoa ja luoksetulon. Palkkasin toki, mutta silti: miten voi koira olla noin erilainen virallisissa kokeissa ja lähes vastaavassa tilanteessa, vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa? No, ainakin Haiku yhä tykkää tokoilla.