...

Haiku is back! Piitkä juoksujen jälkeinen **tutus on nyt vihdoin ohi. Valeraskaus ilmeni Haikun kohdalla erittäin matalana ärsytyskynnyksenä vieraiden (uros)koirien suhteen. Harvojen valittujen tuttujen kanssa viitsi leikkiä juuri ja juuri, muille rähistiin pienestäkin kontaktiyrityksestä. Viikonloppuna Rajasaaressa ja meren jäällä Haiku kutsui innoissaan lähes jokaista vastaantulijaa leikkiin, ihanaa. Nyt on enää sopivan ajan löytämisen takana Haikun sterilaatio.

Maanantaina agiliidettiin vielä ilman ohjaajaa. Paria rataa tehtiin lähes tyhjässä hallissa ja sitten yksittäisiä esteitä. Kovin ihmeellisiin suorituksiin ei oma mielikuvitus ja tietämys lajista riitä, joten aika yksinkertaisissa jutuissa pysyttiin. Keppeihin otin ekaa kertaa niin reippaasti vauhtia kuin omalta kömpelyydeltä kykenin, ja hienosti Haiku pujotteli, minä vähemmän sulavasti. Agilityhalli, jossa muun häiriön lisäksi tehdään ikuisesti jatkuvaa remonttia ilta-aikaan, tarjoaa kerrasta toiseen hyvän häiriön tokojuttuihin. Haikun maltti on parantunut hurjasti, jätin sen esteen taakse istumaan kun kävin korottamassa radan esteet ja sepä pysyi paikallaan! Tokohyppy alkaa olla varma, tosin varsinaisella tokoesteellä ei olla päästy treenaamaan sitten syksyn. Sen sijaan liikkeestä maahan meno, joka oli jo ihan priima, on hidastunut pahasti. Kun yhdessä asiassa edistyy sata muuta sekoaa.

Ilmoitin meidät Annina Nurmikiven taipparikurssille kevään ajaksi.