torstai 17. kesäkuuta 2010

ALO1!

Yksi tavoite saavutettu, tästä on hyvä jatkaa! Eilen Munkkiniemessä järjestetyssä Springerspanielien toko-kokeessa saimme ekan ALO1- tuloksen kehnohkosta seuraamisesta huolimatta. Seuraavia kokeita ei ole vielä varsinaisesti kiikarissa, mutta yrityksenä olisi saada vielä pari noita ykkösiä kesän/syksyn aikan. Nyt alamme treenaamaan myös avoimen luokan liikkeitä, jottei touhu käy liian yksitoikkoiseksi.

Ylipäätään jäi hyvä fiilis, vaikka Haiku on kyllä yhä hämmentynyt koetilanteessa ja seuraaminen on ihan jotain muuta kuin treeneissä. Tuomari Hannele Pörsti oli melko sotilaallinen ja liikkeestä toiseen edettiin kuin juna ilman taukoja, mikä oli meille ihan uusi juttu. Ei mitään virittelyjä vaan suoraa toimintaa :D

Pisteet ja kommentit:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 10
Seuraaminen taluttimessa 7
Seuraaminen taluttimetta 6
Maahanmeno 8 (kaksoiskäsky liikkeelle lähdettäessä)
Luoksetulo 9 (Haiku hieman hidasti edessäni)
Seisominen 8 (hieman hidas pysähtyminen, oletan)
Estehyppy 9 (Haiku haisteli estettä hypyn jälkeen :)
Kokonaisvaikutus 8
Yht. 165p, ALO1, 2. sija

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kyllä hauskaa olla pittää!

Eilen möllitokoiltiin Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Malminkartanossa. Tarkoitus oli mennä hankkimaan mukava kisamainen kokemus Haikulle ja siinä onnistuttiin. Kenttä on Haikulle tuttu pennusta asti ja kun paikalla oli enimmäkseen noutajamaisen mukavia koiria oli Haiku melko rentoutunut ennen suoritusta. Paikallamakuu meni nyt nappiin, mistä olen hirmu iloinen! Meni siis maahan ekalla käskyllä ja pysyi siellä vaikka ainakin kaksi koiraa lähti jolkottelemaan. Itse olin niin innosta soikea että aloin kehumaan Haikua ennen tuomarin kiitosta, mutta siitä ei möllityyliin rokotettu.

Yksilösuoritukset oli alokasluokassa jaettu kahteen ryhmään ja suoritettiin liikkeitä melko pienellä alueella samaan aikaan toisen ryhmän koirakon kanssa. Ekaksi jättävät, luoksetulo ja hyppy. Haiku tykkää kamalasti hypystä ja virittelin sitä ennen kehään menoa kyselemällä missä hyppy? Tämä taisi olla vähän liikaa- tuloksena yli-iloinen koira, joka karkasi hetkeksi kehänauhojen yli ja meinasi myös heti kehään päästyään juosta esteelle... Napakka "ei" ja Haiku tuli yhtä iloisena takaisin. :D Likkeet meni ihan ok, paria kauneusvirhettä lukuunottamatta. Erityisen iloinen olen siitä, ettei Haiku ennakoinut mitään käskyä. Tuomari oli oikein tyytyväinen yhteistyöhömme ja kehui kovasti asennettani koiraan, mikä oli siis ylitsevuotavaisen iloinen :D

Seuraamiset toisessa kehässä menivät huonosti. Häiriötä oli kyllä sietämättömän paljon, pullakioski kehän vieressä, pienen kehän toisessa laidassa toisen koiran suoritus, takana skeittiramppi skeittaajineen... Silti olen tosi tyytyväinen noihin lyhyempiin liikkeisiin ja Haiku fiilikseen. Arvostelu oli hitusen löysää, mutta seuraamisia lukuunottamatta kympit ja ysit olivat omasta mielestänikin ansaitut, niin hyvä fiilis Haikulla oli. Pisteitä tuli sataseitsämänkymmentä-jotakin. Yllätys oli silti suuri kun palkintojenjaossa sijoituttiin kolmansiksi luokastamme :) Haiku sai ruokapussin ja meinasi syödä palkintoruusukkeen.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Aikalisä

Viime viikolla taisi tulla vedettyä vähän överiksi tämän koiraharrastuksen kanssa ja sitä myöten tulee myös elämää pidempi blogivuodatus... opinpahan ainakin kantapään kautta (voiko muutenkin oppia?), että lepoakin tarvitsee sekä koira että ihminen joskus. Kalenteria ei tarvitse tunkea ihan täyteen.

Meillä oli siis puuhakas viikonloppu, ei tosin kovin tuloksekas :D Perjantain harjoitustaippareissa Inkoossa Haiku haki molemmat lokit vedestä käytännössä pakotettuna. Outo on koiran mieli, kun treeneissä uiminen ja noutaminen on siisteintä ikinä ja se todella haluaa mennä uimaan vaikka joskus vähän jännittäisikin. Koemaisessa tilanteessa sama koira lähtee haistelemaan maata poispäin rannasta kun lokki lentää. Kielsin (l. karjaisin EI) ja käskin Haikun sivulle, ja tällä tavoin kieltämällä kaiken muun toiminnan ja kannustamalla uimaan onnistuivat vesinoudot. Kovin mukavaa tuo ei varmasti koiralle ollut, mutta toisaalta ei nyt selvästi ylitsepääsemätöntäkään, toisin kuin viime kesän taippareissa. Jos Haiku olisi ollut ihan kauhuissaan, se ei varmasti olisi mennyt uimaan. Joku siinä tilanteessa vaan sitä jännittää, koska suorittamisesta puuttuu kaikki ilo. Venetreeniä, venetreeniä.

Tämän jälkeen hakuruudusta Haiku ei tuonut yhtään varista, ei sitten millään. Tällaista ei ole ikinä tapahtunut, mutta taisi olla tuo "väkisin uitto" niin suuri ponnistus, että Haiku oli liian hämmentynyt. Tämän jälkeen testattiin ampumista, vesinoutoihin ei siis ammuttu. Haikun paukkuarkuus vaikuttaisi liittyvän tuohon taipparitilanteeseen, missä se näkee ampujan ja on muutenkin jännää. Ennen vuoroamme kuuntelimme nimittäin lähes yhtä kovaa kuuluvat Nemon laukaukset n. 100 metrin päässä näkemättä ketään, eikä Haiku ahdistunut juuri lainkaan. Koirallani on siis taipparikammo? :P No, eipä tarvitse tänä kesänä kuvitellakaan taippareita tuon ampumisen takia. Myös mejäkokeisiin osallistuminen mietityttää kovasti, koska en ole ollenkaan varma läpäiseekö Haiku enää laukauksensietoa. Jälkeen päin ajateltuna oli tyhmää ampua Haikulle kun oli selvästi stressaantunut jo valmiiksi tuosta vesinoudosta. :(

Nyt siis otetaan näiden ammuskelulajien suhteen kunnon aikalisä. En halua pilata Haikun intoa noutamiseen saati uimiseen viemällä sitä liian aikaisin taas liian jännittävään tilanteeseen. Tuo vesinoutojen onnistuminen paineen alla oli jo 100% parannus viime kesään!

Viikonlopun tokokokeet sitten...lauantaina koepaikalle mennessä Haiku oli ahdistuneen oloinen ja halusi kovasti takaisin autoon turvaan, mitä ei ole ikinä tapahtunut vieraissa paikoissa/koiratapahtumissa. Tulkitsin tämän niin, että edellisillan ikävät muistot painoivat vielä ja Haiku pelkäsi uusia laukauksia tms. Rentoutui kuitenkin aika paljon ennen suoritustamme kun hengailtiin toisen tollerin ja omistajansa kanssa. Suuri ongelma joka toistuu näköjään kokeesta toiseen on se, ettei Haiku mene käskystä maahan rivissä vaikka tätä on treenattu, tosin vain tuttujen koirien kanssa. Jouduin antamaan kolme käskyä ja muutoin täydellinen paikkamakuu meni nollille. Samoin luoksetulossa Haiku jäi kököttämään paikoilleen istumaan ja tuijottamaan haukkuvaa koiraa metsässä kentän vieressä, kolmannella sivulle- käskyllä tuli nätisti luokse... Tuomari oli onneksi tosi kannustava ja yhteistyöstäkin saimme kasin. Sanoi, että Haiku selvästi osaa mutta tänään otti liikaa häiriötä.

Tässä pisteet:

Lauantai 29.5. Inkoo, tuomari Pernilla Tallberg
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikkamakuu 0 (kolme käskyä)
3. Seuraaminen kytkettynä 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta 6
5. Maahanmeno 0 (istui)
6. Luoksetulo 0 (kolme käskyä)
7. Seisominen 6 (hiipi, ennakoi istu- käskyn?)
8. Estehyppy 8 (haisteli estettä hypyn jälkeen, ennakoi istu- käskyn?)
9. Kokonaisvaikutus 8
Yht. 87 p, ALO0
Loppujen lopuksi ei tuo nyt niin huonosti mennyt, kytkettynä seuraamisestakin 8,5!

Sunnuntai 30.5. Helsinki, tuomari Pirkko Bellaoui
1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikkamakuu 6 (2 käskyä maahan, 3 nousemiseen, tuomari ei tainnut kuulla...)
3. Seuraaminen kytkettynä 6
4. Seuraaminen taluttimetta 5
5. Maahanmeno 6 (kaksoiskäsky, löperö seuraaminen)
6. Luoksetulo 9 (hidasti pari metriä ennen minua hieman)
7. Seisominen 7 (hiipivä pysähtyminen, ei onneksi ennakoinut istumista)
8. Estehyppy 6 (lähti ilman käskyä, muuten mallikas suoritus, ei ennakoinut istumista)
9. Kokonaisvaikutus 7
Yht. 132 p, ALO3


Mietin, mennäkö sunnuntaina ollenkaan kokeeseen mutta päätin että mennään, tuloksista viis, jotta vain saataisiin tuota koejännitystä pois. Itse en tunnusta enää niin paljon jännittäväni, koira sen sijaan kyllä. Sunnuntain paikkamakuussa taas kaksoiskäskyt maahanmenossa ja kaiken huippuna kolmoiskäsky noustessa... muutenkin liikkeistä tuli keskinkertaisia pisteitä lähinnä johtuen omista voimakkaista vartaloavuistani. Päätin, että autan Haikua kaikin mahdollisin keinoin jotta saisin sille edes yhtään fiilistä. Seuraamisliikkeet menivätkin näistä kolmesta kokeestamme parhaiten vaikka pisteet ovatkin huonoja. Myös liikkeiden välillä Haiku oli jo enemmän kiinnostunut minusta kuin jännittynyt tilanteesta ja loppupuhuttelun ajan Haiku kieri ja köllötteli maassa tuomarin jaloissa :D Onneksi siis mentiin paikalle. Nyt on siis alo- luokasta kaikki muut tulokset kasassa paitsi se ykkönen ;P Tämä tuomari oli linjaltaan mielestäni erilainen kuin aiemmat. Estehypystä ei lauantaina saanut yksi koira yhtään pistettä kun varasti ja minäkin olin nollaan varautunut kun Haiku varasti. Sen sijaan olisikin pitänyt sanoa seiso- käsky niin oltaisiin kuulemma voitu saada enemmänkin pisteitä? :o Kaikesta oppii.

Samoja virheitä siis toistetaan... seisominen ei ole treeneissäkään täydellisen napakka, mutta muuten koesuoritukset poikkeaa harmillisen huonoon suuntaan treeneistä. Seuraamisesta on sentään jäänyt haistelu ja pahimmat hortoilut pois kokeissa. Nyt pidetään ainakin kuukauden hauskuutustauko, uidaan ja lomaillaan ja tokoillaan silleen hauskasti ja katsotaan kokeita sitten kesemmällä!