maanantai 28. syyskuuta 2009

Raitisilmamyrkytys


Viikoloppu hurahti ulkoillessa. Lauantaina osallistuimme Haikun kanssa Koivukylän Koiraharrastajien järjestämään epäviralliseen agilitykisaan Vantaalla. Samalla kisa oli ensimmäinen agilitykisa, minkä ylipäätään ikinä olen nähnyt. Säännöt olivat hyvin hanskassa ja silleen... Osallistuimme "mölli"luokkaan, missä epävirallisuuden lisäksi oli helpotetut säännöt ja rata. Odotukset olivat todella matalalla, koska olemme todella aloittelijoita. Haiku oli nähnyt agiesteitä viimeksi n. kuukausi sitten, ei ollut ikinä hypännyt maxi- kokoisia, kisassa 55 cm korkeita esteitä, ei ollut ikinä agilitoinut muualla kuin Kalasataman treenikentällä, ei ollut ikinä tehnyt niin pitkää rataa (18 estettä) jne. Herää kysymys, miksi ylipäätään ilmoitin meidät...:D Tavoitteena oli lähinnä suorittaa rata oikeassa järjestyksessä törmäämättä esteisiin tai koiraan. Bonuksena toivoin myös, ettei koirani karkaisi yleisön sekaan, rataa kun ei oltu aidattu millään tavoin.


Odotuksiin nähden meillä meni aivan siedettävästi. Haiku malttoi jäädä starttivihellyksen jälkeen odottamaan paikoilleen, kun kävelin parin esteen päähän lähettämään koiraa. Malttiharjoitukset tokoilussa ovat siis ehkä hieman tehonneet tuohon touhoon! Radalla suurimmaksi ongelmaksi nousivat kirjaimellisesti maxikokoiset hyppyesteet. Yhden esteen Haiku taisi jopa alittaa. Haikulle oli selvästi vaikea hahmottaa korkeita esteitä- varsinkin kun omasta epäselvästä ohjauksestani johtuen useampi este taisi tulla Haikulle "hieman" yllättäen. Treeneissä ollaan tähän mennessä käytetty paljon matalampia esteitä. Haikulla riitti vauhtia ja intoa, eikä sitä selvästi jännittänyt eikä häirinnyt yhtään kentän laidoilla oleva ihmis- ja koiramuuri. Lisäki Haiku hyppäsi reippaasti pituusesteen yli, vaikkei ole sellaista ikinä nähnytkään (enkä muuten minäkään...). Harmitti hieman, etten tajunnut ilmoittaa meitä useampaan starttiin, toinen kerta olisi varmasti mennyt paremmin. Hauskaa oli, uudestaan mennään testaamaan taitoja kunhan taas vähän kehitytään! Parasta antia kisassa oli kuitenkin juuri tuo kisajännityksen lieventyminen: oli ihana huomata että Haiku ei ainakaan tässä tilanteessa stressannut lainkaan vaan painoi täysillä menemään.


Pidempään lajia harrastaneet Jenni ja Lune- whippet tulivat toiseksi epävirallisessa maxikoirien kilpailuluokassa, aivan mahtavaa! Jennin ja Lunen tyylikään vauhdikkaassa menossa on kyllä meille esimerkkiä, Haiku kun kaahottaa menemään niin kovaa ettei ajatus meinaa pysyä mukana.


Ajelin suoraan Vantaalta Espoon metsiin. Tarkoitus oli tehdä koirille mahdollisimman koemainen "varjotaipumuskoe". Kovin koemaisia olosuhteita emme saaneet aikaan; ampujan, veneen ja riittävän korvessa olevan "koe"paikan hommaaminen osoittautui kiireen keskellä ylivoimaiseksi. "Taippareihimme" lähtivät mukaan Sari, Jaakko ja Nemo, Sini ja Papu sekä Anna ja portugalinvesikoiransa Marsa, jolle oli tarkoitus tehdä jotain...jotain vesikoirajuttuja ;P Saimme sentään paikalle "tuomariksi" Annan ja Sinin kaverin, joka näytteli mallikkaasti vakavaa ja uhkaavaa tuomaria.


Alkuun teimme luoksepäästävyyskokeen niin kuin oikeassakin kokeessa. Annan ja Sinin kaveri (jonka nimen olen valitettavasti unohtanut) oli Haikulle vieras ihminen, joten tilanne vastasi aika hyvin aitoa. Haiku ei ollut epäluuloinen ollenkaan. Aloitimme Haikun kanssa "kokeen". Vesinoutoon valitsimme kaislikkorannan, mikä olikin varmaan vaikein mistä Haiku on ikinä uimaan mennyt. Ranta oli matala ja pohjaltaan vähän upottava. Koira joutui kahlaamaan lyhyen matkan, jonka jälkeen sen piti kahlata/uida pienen kaislikon läpi ulapalle. Lokit heitettiin kaislikon taakse. Haiku haki hetken uimaanlähtöpaikkaa, mutta lähti hyvin pienellä kannustuksella ensimmäiseen noutoon. Toiseen noutoon Haiku lähti jo ihan suoraan. Haiku haki myös Nemolta veteen jääneen lokin. Olin tosi tyytyväinen uintisuoritukseen, koska ranta on aivan erilainen, kuin missä olemme ennen treenanneet.


Rannasta kävelimme suoraan viiden vaakun ruutuun, minne heitettiin kuudes. Haiku yllätti minut totaalisesti etsimällä ekan vaakun, haistelemalla lintua hetken, ja aloittamalla autuaan KIERIMISEN linnun päällä. Riistan päällä kieriminen on kokeissa ehdottoman kiellettyä, eikä Haiku ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa. Karjuin täysin keuhkoin EItä ja Haiku sen kun kierii. Kävin hätistämässä koiran pois ja pian se löysi ja toi ruudusta toisen vaakun. Kun lähetin Haikun uudestaan ruutuun, se juoksi suoraan ensimmäiselle vaakulle ja aloitti uudestaan kierimisen! Tässä vaiheessa vasta tajusimme mennä katsomaan vaakkua, jonka siipeä nostamalla leuhahti ilmaan karsea raadon haju. Jopa minä joka en yleensä ällöä mitään olin lähellä oksentaa. Pilalle mennyt vaakku oli jäänyt meiltä huomaamatta ruutua tehdessä, ja totta kai Haiku meni kierimään ällöttävimmän metsästä löytämänsä jutun päälle! Se on Haikulle täysin tyypillistä, se on kierinyt mm. ihmisen oksennuksessa, ihmisen paskassa, mädäntyneiden kalanperkeiden päällä... Pelkäsin, että nyt menee meidän hyvä ruututyöskentelymme täysin pieleen, kun kielsin karjuen ruudussa olevaa koiraa :/ Haiku kuitenkin jatkoi uuden lähetyksen jälkeen hakua aivan entiseen tyyliin, eli ehkä se ei nyt kamalan paljon traumatisoitunut tästä. Onneksi raadon haju lähti koirasta melkein kokonaan uittamalla, pystyin jopa ajamaan kotiin koira kyydissä :D


Muillekin koirakoille sattui ja tapahtui, ja päätimme jättää pupujäljen tekemättä. Hautasimme kaikki vaakut ja pupun varmuuden vuoksi metsään, seuraaviin treeneihin uusilla, "tuoreilla" riistoilla.


Sunnuntaiaamupäivän vietin Karkkilassa koiranäyttelyn eläinlääkärinä. Leppoissa työtä, missä ehtii hyvin katsella kehiä ;) Näin ensimmäistä kertaa "livenä" lancashire heelereitä, ja olin myyty! Jos joskus ottaisin pikkukoiran, tässä olisi melko potentiaalinen rotu! Iltapäivällä lähdin Haikun kanssa Timon ja Päivin luo ja teimme kunnon metsälenkin 5 kk vanhan Onni- aussien kanssa. Haikulla ja Onnilla oli todella hauskaa metsässä, vaikka Haiku tekikin ihanan ensivaikutelman keräämällä sisätiloissa Onnin luut ja lelut äristen itselleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti