Siedätystä

Eilen treenailtiin Hanna-Kaisan ja Kailin kanssa. Oltiin samassa paikassa, missä Haiku pelästyi viimeksi starttipistoolia. Nyt lähdin varovasti liikkeelle, valjaat päällä "lenkkeiltiin" ensin, eikä ainakaan paikasta ollut jäänyt traumoja. Tehtiin jonkun verran noutoja teemalla maltti. Haiku ei keskittynyt kovinkaan hyvin, taisi olla edellispäivän toko- iltamista puhti pois. Ilman hihnaa katseltiin damien heittelyä ja viemistä ja kylläpä tuo paikallakin pysyi. Itse olin ehkä niin huolissani tulevasta ampumisesta etten oikein kunnolla keskittynyt.

HK käveli n. 100 metrin päähän ampumaan, jottei ääni olisi niin kova. Itse jäin Haikun viereen ja reipas Kaili oli myös "tukihenkilönä". Haiku reagoi laukaukseen selvästi, halusi pois tilanteesta ja alkoi vähän läähättää. Edelliskerran paniikkia ei kuitenkaan tullut, vaan suostui syömään lihapullaa ja jäämään paikalle (ei käskyn alla). HK tuli takaisin ja käveli Kailin kanssa ampumapaikalle heittelemään dameja, mitä seurailtiin Haikun kanssa lähetyspaikalta. Kun Haiku oli jo melko rento, heittelin sille paukkuja koira fleksin päässä- en uskaltanut heti päästää vapaaksi, ettei olisi pelon vuoksi karannut. Haiku innostui dameista ja kun käveltiin vielä ampumapaikalle, oli jo ihan rento. Koirat pääsivät vielä irti remuamaan ja ihan vapautuneesti Haiku riekkui alueella.

Kova homma tässä paukkusiedätyksessä on edessä, vaikka onneksi tosiaan tällä kertaa sujui jo paremmin. Taipparit on siis tähtäimessä aikaisintaan loppukesästä.

Haikun ja Kailin remuamista on hauska seurata. Tytöt ovat lähes saman kokoisia, mutta Kaili on sporttinen linjakas musta salama ja Haiku pehmeämpi punainen lyllerö :)