Eilen debytoimme virallisessa tokokokeessa. Valmistautuminen oli heinkonlaista työkiireiden vuoksi enkä olettanutkaan että keksittäisiin pyörä uudestaan kahdessa viikossa. Sen verran hyvin möllitoko kuitenkin meni, että päätin lähteä kokeilemaan. Tulospaineita ei ollut ja nyt ei ole enää pahemmin koejännitystäkään kun on kynnys ylitetty!
Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksen kokeessa Helsingin Tuomarinkylässä oli ihana kevätsää ja mukava tunnelma. Paikalla oli peräti kaksi entistä toko- kouluttajaani ja lisäksi juuri ennen meidän vuoroa tollereista kiinnostunut perhe tuli tekemään tuttavuutta Haikun kanssa- kriittistä yleisöä oli siis paikalla lisäämässä jännitystä :) Itse olin kyllä niin väsyksissä valvottuani kaksi yötä töissä etten pahemmin enää paikallamakuun jälkeen stressannut.
Paikallamakuu ja luoksepäästävyys menivät hienosti. Haiku on selvästi alistunut kohtaloonsa tuon paikalla makuun kanssa ja makasi rivissä vaikka yksi koira lähti ja toinen alkoi haukkumaan. Jes!
Ryhmäliikkeiden jälkeen lämmiteltiin ja Haiku tuntui olevan hyvällä tekemistuulella. Kehässä tilanne olikin sitten aika lailla vastaava kuin mölleissä. Sama "seuraa"- käsky mikä hetki sitten oli saanut Haikun seuraamaan iloisesti ei nyt mennytkään perille... kytkettynä vielä mentiin paikoin ihan ok, mutta aikamoista hortoilua se oli. Ilman talutinta seuraamisesta ei minusta olisi tarvinnut antaa pisteitä ollenkaan, mutta tuomari oli kiltti. Sain myös arvokkaan vinkin: olisi kannattanut käskyttää Haikua, siitä olisi mennyt vähemmän pisteitä kuin jatkuvasta hortoilusta. Haiku siis kulki vähän takanani/liikaa sivullani, haisteli maata ym. kamalaa.
Tämän jälkeen tulivat jättävät liikkeet, joiden alussa Haiku hämääntyi viereisessä kehässä haukkuvasta koirasta. Perus sivulle- ja istu- käskyt olivat aivan hepreaa ja Haiku oli hetken todella hukassa. Lopulta päästiin perusasentoon ja saatiin suoritettua liikkeet. Seuraaminen oli yhä huonoa, mutta maahan mentiin ja seisomaan jäätiin ja loppuliikkeet sujuivat kuten kuuluu.
Aina ihana luoksetulo sitten sai Haikun rentoutumaan ja vielä enemmän se ilahtui nähdessään esteen. Nämä liikkeet menivät tosi hyvin, Haiku ei edes varastanut luoksetulon lähdössä. Estehyppy oli kympin suoritus!
Kaiken kaikkiaan hyvä mieli jäi. Mitään uusia vitsauksia ei ollut koira keksinyt parissa viikossa, se oli liikkeiden välillä hallinnassa lukuunottamatta hetkellistä hämmennyksen hetkeä ja osa liikkeistä oli täysin hanskassa. Pisteitä tuli vähän vaille ykköstuloksen verran, eli sinänsä onnistuttiin kyllä yli odotusten. Nyt kun vain keksisin mikä tuossa "virallisessa" seuraamisessa mättää! Koe oli nurmikentällä, joten kai ne hajut sitten vetää puoleensa.
Oli muuten ihana tunne mennä esteen eteen kun olin ihan varma, että tämä menee hyvin. Vielä kun saisi kaikki muutkin liikkeet tälle varmuusasteelle :D Joku ehkä sanoisi, että sitten vasta kannattaisi mennä kokeeseen, mutta itse pidän tärkeänä sitä että saadaan kokemusta ja rutiinia ja jännitysmomenttia pienemmäksi.
Daisy- sisko tempaisi alokasluokan kokeista kaksi ykköstulosta samana viikonloppuna! Siinä meille tavoitetta.
Pisteet muistoksi:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makuu 9
Seuraaminen kytkettynä 7,5
Seuraaminen taluttimetta 5
Maahanmeno seur. yhteydessä 7
Luoksetulo 9
Seisominen seur. yhteydessä 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7
Yht. 154 pistettä, ALO2, tuomari Kaisa Poutanen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti