Jännätystä

Maanantaina tokoiltiin toiseksi viimeistä kertaa UMN:n kurssilla. Oli todella tuulinen sää ja paikallamakuun onnistuminen epäilytti. Haiku nousi seisomaan melkein heti, muttei lähtenyt paikalta. Kävin palauttamassa sen makuulle ja sen jälkeen makasikin koko ajan, vaikka usea muukin koira nousi/liikkui. Haiku tarvitsee selvästi vähän tylymmän käskytyksen tuohon maahanmenoon: kun palauttaessani sanon "maahan" vähän napakammin (enemmän tosissani Haikun mielestä?), sen naamasta oikein näkee pienen koiran ajatukset "ai olisit heti sanonut, kai se nyt on pakko". Sen jälkeen Haiku makaa äärimmäisen tylsistyneen näköisenä (huokaillen) kuono maassa kylkeään kääntäen... todella tyylikästä, mutta makaapahan kuitenkin.

Treenien kohokohta oli hypyn harjoitteleminen. Hyppyestettä ollaan päästy treenaamaan tosi vähän. Haiku oli aivan innoissaan, miten voikaan olla yhden aidan yli hyppääminen noin hauskaa :D Palkkasin pari kolme kertaa heti hypyn ja seiso- käskyn jälkeen esteen yli, ettei Haiku olisi ehtinyt istumaan. Jutellessani kouluttajan kanssa Haiku lähti vierestäni, hyppäsi esteen yli ja jäi toiselle puolelle seisomaan äärimmäisen itseensä tyytyväisen näköisenä: opin jo! Aivot on, malttia ei :D

Kävin hakemassa karkkilalaiselta hirviporukalta viikonloppuna kaadettujen peurojen sorkkia ison kassillisen. Sorkat olivat aivan tuoreita ja Haiku meni aivan sekaisin niiden hajusta jo autossa. Tein laahausjäljen yhdellä sorkalla, lähinnä kai tarkoituksenani totuttaa Haiku sorkkaan. Haikun ensimmäinen ja ainoa kohtaaminen sorkan kanssa on ollut koejäljen päässä Tollerimejässä. Haiku kiskoi hulluna autolta jäljen alkuun, syöksyi jäljelle ja toi ylpeänä häntä heiluen sorkan minulle. Ehdin jo katua hetken Haikun lähtiessä jäljelle, ihan hyvin olisi voinut ihana aarre jäädä jäljen päähän Haikun omittavaksi. Istuskelin kannon nokassa hyvän tovin ja annoin Haikun nauttia aarteestaan. Voi pienen koiran onnea, kun pääsi järsimään ihan oikeaa, tuoretta luuta. Jänteet ja kalvot tuli hyvin putsattua, nyt on ainakin yhden jäljen päähän siistitty sorkka.

Eilen sain ihmeekseni kuulla peruutuspaikasta ensi sunnuntain taippareihin Mjösundissa. Otin paikan meille, vaikka epäilyttää ja kaduttaa jo nyt... ei olla pariin viikkoon tehty mitään taippareiden eteen, koska olin ihan varma, ettei päästäisi enään tänä "kesänä". Kelit epäilyttää myös, tällä hetkellä myrskyää, voi olla yöpakkasia... onneksi merivesi ei jäädy ihan pikkupakkasista :p Toisaalta ihan mukava mennä kokeilemaan vielä, niin ei jää harmittamaan. Kaikki on kyllä kiinni Haikun (ja minun) pään sisällöstä koehetkellä, tehtävät Haiku kyllä osaa.