Hillitty Haiku

Viikonloppuna treenailtiin Haikun kanssa kaksistaan Pohjanmaalla. Perjantaina tein kotipelloilla lähinnä malttitreeniä helppojen, lyhyiden linjojen muodossa. Seurautin Haikua vapaana muistipaikalle, minne jätettiin damit, sitten seurautus lähetyspaikalle ja lähetykset muistipaikalle. Seuraavaksi jätin Haikun lähetyspaikalle, kävelin itse kohti muistipaikkaa ja heitin dameja sinne. Haikun juoksujen jälkeinen mielentila on oikeastaan aivan täydellinen tällaiseen treeniin: se ei käy ollenkaan kuumana ja malttaa odottaa ja seurata niin kuin pitää, mutta innostuu kuitenkin dameista sen verran, että treenit on sille hauskoja.

Lauantaina sain yllättäen kassillisen vaakkuja, joista on ollut ampujan kanssa puhetta joskus kesällä :D Tarkoitus oli lähteä sunnuntaina kotiin päin niin ajoissa, että oltaisiin ehditty treenata porukalla ja hyödyntää vaakut, mutta pommiin nukkumisen seurauksena suunnitelmat ei ihan toteutuneet. Päätinkin treenata yksinäni ennen ajomatkaa, jotta saatiin edes jotain tehtyä valoisan aikaan sekä tietenkin hyödynnettyä vaakut.

Tein ensin Haikulle kuuden vaakun hakuruudun motivoituna heinikkoiselle niitylle, jossa kasvoi harvakseltaan puita. Maasto oli erittäin helppo ja alue pieni, mikä oli varmaan ihan hyvä juttu parin kuukauden riistatauon jälkeen. Haiku lähti innolla ruutuun, mutta arpoi vähän aikaa ekalla vaakulla ("ai näitäkö mun pitää taas kantaa..."). Seuraavat vaakut nousivat jo nopeammin ja ruutu tyhjeni nopeasti, mutta melko vähäisellä innolla. Lenkkeilimme hetken metsässä, minkä jälkeen tein Haikulle linjoja vaakuilla. Lopuksi heittelin ihan paukkuja ja kannustin Haikua kovasti sen palauttaessa, jolloin se laukkasi reippaasti luokse. Ote vaakuista parani tällä "vauhditustreenillä" noin 100%, Haiku otti vaakut syvemmällä otteella kuin varmaan koskaan ennen. Ajattelin, että tähän intoon on hyvä lopettaa, ja jäti vaakut metsään. (Kamalaa tuhlausta, mutta kun meillä ei edelleenkään ole pakastinta, enkä viitsinyt sunnuntaina lähteä töihin vain vaakkuja pakastamaan.) Lähdin kävelemään kohti autoa, Haiku jäi metsän reunaan pyörimään ja käveltyäni parisen sataa metriä Haiku juoksi perääni yksi vaakku suussaan- nämä jäi! :)

Haiku on tosiaan melkoisen masentuneen oloinen, mutta se nyt on tuttua aiempien juoksujen jälkeen. Ensi sunnuntaina olisi Turun koiranäyttely, saa nähdä millaisen perässä raahattavan mursun siellä esitän.

Haikun oikeuksia on nyt reilun viikon ajan rajoitettu. Haiku on nukkunut pitkään sängyssä, ei koko yötä mutta aina käväissyt siellä. Nyt yksi sängyssä nukkujista alkoi hermostua karvoihin ja hiekkaan lakanoissa siinä määrin, että Haikulle on sallittua hypätä sänkyyn vain kun päiväpeitto on päällä. Iltaisin Haiku kuikuilee sängyn vieressä, mutta kun sille osoittaa "omaa paikkaa"(lattiatyynyä tai kevythäkkiä, missä Haiku myös mielellään nukkuu), se menee sinne mukisematta. Öisin se sen sijaan tulee vielä sänkyyn, ja heittäytyy selälleen veltoksi kun sitä yrittää komentaa alas. Kiero tolleri... "Mummolassa" ja töissä Haiku ottaa vahingon takaisin ja nukkuu estotta sängyssä kuin sängyssä.