Agilitytreenit on kyllä todellinen pelastus tämän pimeyden ja sateen keskellä- pääsee ihan sisätiloihin harrastamaan! Haiku tuntuu tykkäävän koko ajan enemmän agilitysta, käytännössä ei tarvitsisi juuri lainkaan palkkausta kun pelkkä tekeminen on niin hauskaa!
Maanantaina tehtiin ensin lyhyempää rataa, jossa oli perushyppyjen lisäki A-este, pituueste ja pussi. Haiku tykkää kaikista muista agiesteistä paitsi keinusta, joten A ja pussikin mentiin TÄYSIÄ. Pituusestettä ei olla juuri nähty, mutta se ei menoa haitannut. Kontaktiesteillä alastulokontakti saattaa välillä unohtua, niin kävi tälläkin kertaa alkuun. Rehellisesti sanoen kontaktit on Haikulle opetettu erittäin huonosti, pitäisi vieläkin tehdä paljon hihnassa läpimenoja namialustan kera- ilman hihnaa Haiku ryntää esteen ohi namialustalle. Vauhtia hillitsemällä saan yleensä kontaktin onnistumaan, ja toisella yrityksellä sainkin ooodota- huudolla Haikun ottamaan kunnon alastulokontaktin Aalla- "oppikirjamainen suoritus" oli ohjaajan kommentti radasta :) Jeejee :)
Pidempi rata, muistaakseni 14 estettä, oli paikoin vähän sähläystä. Haiku vaatii joissakin tilanteissa vielä hirmu pitkälle viedyt ohjaukset eli ei ihan aina osaa hakea rataa edessään, mikä tietysti voi johtua myös omista puutteelisista vartaloavuistani. Tämä yhdistettynä vauhtiin ja tiukkiin käännöksiin johtaa välillä tilanteisiin, joissa kumpikaan meistä ei enää oikein tiedä missä mennään. Selkeät yksittäiset esteet, kuten nyt vaikka A ja putki, Haiku osaa hakea todella kaukaa itse.
Keinu on edelleen jännä juttu. Haikun "keinu-ura" alkoi kun se hyppäsi itse keinuun ja säikähti kolahdusta. Tätä tässä sitten korjaillaan... aina puolessa välissä alkaa jännittämään, houkuttelemalla tulee kuitenkin jo melko reippaasti loppuun asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti